Kai se on okei...

Kai se on okei, että joskus on paha mieli? Kai se on okei, että joskus valuttaa turhautumisen kyyneleet lämpimän suihkuveden mukana viemäriin? Kai se on okei, ettei aina jaksaisi tarpoa eteenpäin? Että tahtoisi hetkeksi pudottautua polvilleen ja levätä? Onhan okei, että joinakin hetkinä kaipaa lämmintä syliä johon käpertyä maailmalta piiloon? Kai se on okei, että joskus pelkää?

Kai se on okei? Onhan?

Onneksi huomenna on uusi päivä ja tahdon uskoa, että unien jälkeen maailma näyttää paremmalta...

(Vanha omakuva. Leikin vähän videotykillä.)

Parys

Olin tänään kuvailemassa yhtä tallimme uusimmista asukeista, nimeltään Parys (om. Ella L. ). Tämä hevonen oli todella kaunis katsella elastisine liikkeineen, upeasta väristä puhumattakaan. Minulla on jonkinsortin heikkous kirjaviin hevosiin. Ehkä itsekin joskus onnistun itselleni sellaisen hankkimaan.

Vuodenajasta johtuen nyt on ollut paljon keskustelua ilmassa maneesissa kuvaamisesta. Se on ihan oma "taiteenlajinsa" ja jos minulta kysytään, se on sieltä ja syvältä. Sellaista maneesia ei ole näillä leveysasteilla vielä keksittykään, jossa valon määrä olisi riittävä talviaikaan. Ajattelinkin listata tähän muutamia huomioimisen arvoisia asioita maneesissa kuvaamisesta.

- Kameran oikeat asetukset löytyvät vain ja ainoastaan kokeilemalla kulloisessakin tilanteessa. (Tässä tapauksessa omassa kamerassani asetukset olivat: aukko: f/3.5, suljinaika 1/125 (tämä vaihteli vähän), ISO 800)

- Ennen varsinaisen kuvaamisen aloittamista, kannattaa käydä jo valmiiksi katsomassa maneesissa, missä kohtaa paras valo löytyy. Pimeimmistä kohdista ei edes kannata yrittää ottaa kuvia. Kannattaa myös säätää kameran asetuksia jo valmiiksi sellaisiksi, että kuvissa on riittävästi valoa, ennen kuin aloitat kuvaamisen. Parin kuvan jälkeen huomaat kyllä, mikäli hevosen liike ei pysähdy.

- Ratsastusta kuvattaessa kannattaa pitää maneesin ovi auki (mikäli tämä on mahdollista) ja käyttää hyödyksi sieltä sisälle pääsevä valo. Irrallaan juoksevien hevosten kanssa tämä ei luonnollisesti ole kovin hyvä idea.

- Maneesissa kannattaa kuvata vain valoisaan aikaan. Kun ulkona on pimeää harvan maneesin valot riittävät.

- Ja muistakaa irtona juoksevia kaviokkaita kuvatessanne ottaa joku mukaan varmistamaan, ettei kuvattava juokse teidän ylitsenne. Siletä linssin takaa on hyvin, hyvin hankala nähdä etäisyyksiä. (Tätä en voi painottaa tarpeeksi.)

Hauskoja kuvaushetkiä talven pimeydestä huolimatta!

The best deal man has ever made

Dogs have given us their absolute all.  We are the center of their universe.  We are the focus of their love and faith and trust.  They serve us in return for scraps.  It is without a doubt the best deal man has ever made.  

~Roger Caras~

Fina ja Bosse

Fina ja Bosse

Mielenvirkistykseksi kuvailin eilen työkaverini ihastuttavia koiria, Finaa (X-rotu) ja Bossea (kiinanharjakoira). Tunnen itseni paljon varmemmaksi kuvaillessani eläimiä. Niiden kanssa on niin paljon helpompi toimia kuin ihmisten ja ne näyttävät lähes jokaisessa ruudussa hyvältä, tai vähintäänkin söpöltä. Ne ovat aitoja, eikä niillä ole estoja (pelko/arkuus on eriasia). Eläin ei koskaan esitä mitään. Kun se näyttää iloiselta ja onnelliselta, voit olla varma, että se myös on sitä.


Kaikenkaikkiaan kuvaukset sujuivat vaivattomasti. Koirat olivat hyvin koulutettuja ja omistaja tehtävänsä tasalla. Korvaamattomana lisäapuna toimi ystäväni, ja tässä tapauksessa myös assarini, Rauli, jonka päätehtävänä oli sen koiran viihdyttäminen, joka ei ollut kulloinkin valojen välissä.

Suuri kiitos Kristinalle, Finalle ja Bosselle, sekä tietysti Raulille!

 

Johanna H

Ovatko kaikki Johannat jotenkin poikkeuksellisen kauniita ja luontevia kameran edessä, vai onko minulle osuneet jotkut poikkeusyksilöt linssin eteen? Tällä kertaa vuorossa oli Johanna H, jonka kanssa oli antoisaa kuvailla.

Nyt on kyllä varmaan pakko vähän huilia näistä harjoituksista ja kuvailla hetki jotain ihan muuta, vaikka jotain karvaisia otuksia. Tuntuu siltä että takki on hivenen tyhjä ja että ajatustyö, sekä asioiden mutustelu ei välttämättä olisi pahitteeksi. Tuntuu siltä, että SE ajatus, se välähdys pääni sisällä, ilmoittelee hieman olemassaolostaan, mutten saa sitä kyllä vielä kiinni. Ehkä se vielä joskus antautuu...

Kaksi viimeistä on itseterapiaphotaroinnin tuotoksia. Kiitoksia hurjasti Johanna H:lle mallina toimimisesta, sekä loistavalle taustatiimille (Hannulle ja Jossulle)!

Kotitehtäviä Osa II

...tai oikeastaan kolme jos nuo Ellankin kuvat lasketaan mukaan.

Ensimmäiset treenit tälle vuodelle on siis tehty. Oli ihan luksusta mennä studiolle, kun Hannu ja Jossu olivat jo pistäneet pytingit pystyyn. Käytännössä astelin siis onnellisen tyytyväisenä valmiiksi katettuun pöytään. Hetki assarointia ja sitten sain alkaa säätää omia juttuja. Kerrassaan mahtavaa.

Yritin muistaa kaiken edellisistä kuvista saamani palautteen, mutten silti ole vielä tyytyväinen. Miten joku asia, joka kuulostaa niin helpolta, voikin olla näin vaikeaa? Tämä tarkoittaa siis lisää treenejä ja tarkempaa suunnittelua.

Johanna oli kuitenkin yhtä kaunis, ja helppo kuvata, kuin aina.

Johanna

Johanna

Johanna

Valkoisia unelmia

Séfs

Mramor & Séfs
Toistensa kuvat.

Onko olemassa parempaa tapaa aloittaa vuosi kuin kuvaamalla satumaisen kauniita hevosia? Itselleni ei ainakaan heti tule mieleen.