En yleensä kirjoittele shoppailuistani, mutta nyt on aivan pakko. Viimehetken "paniikkiostokset" kun ovat speciaalini, toteutin taktiikkaa tälläkin kertaa. Töiden jälkeen hipsin kiireenvilkkaa Mustiin & Mirriin tutkailemaan valikoimia ja hypistelemään toinen toistaan ihanampia uutuuksia, sekä vanhoja suosikkeja. Otin jopa kuvia "saaliista", tosin vain puhelimella.
Saagan ensimmäinen oma panta <3
Mukaan tarttui:
- Pentupanta Saagalle (pinkki, tuliko yllätyksenä...)
- Puruluita
- Skunkkiraato (laiskana ihmisenä en millään jaksaisi siivota päivittäin pehmolelujen sisälmyksiä kämpästä, joten onneksi nykyään saa ostaa pelkät "nahat")
-Psykehiiri (ainakin Gille rakastaa sen omaa "Sinistä Hiirtä", joten ehkä Saagakin tykkää...)
- Narulelu
- Klikkeri pinkillä ranneremmillä (sopii treenivaatteiden väriin)
Tein samalla inventaarion vanhoihin koiratarvikkeisiin, jotka ovat muutosta tähän päivään asti olleet pahvilaatikossa. Minulle heräsi pieni epäilys, että minulla saattaa olla jonkinlainen addiktio pantoihin ja hihnoihin. Niitähän oli vaikka kuinka paljon! Rehellisesti sanottuna en ole koskaan tajunnutkaan paljonko näitä on oikein kertynyt...
Pannat ja hihnat (ja parit valjaatkin)
Treenivermeitä
(tästä kuvasta puuttuu vielä kahdet treenihousut, "huonon kelin liivi", sekä liuta leluja)
Ajattelin listata muutamia suosikkejani...
"Goljat"
Tämä panta on ehdoton lempparini. Yksinkertainen, kestävä, helppo pujottaa koiran kaulaan, sekä myöskin näyttävä.
Arkivermeet
Isolenkkinen ketjukurkkari ja superkevyt talutin ovat eniten käytössä "kotioloissa".
City- pannat
Ihmistenilmoille mentäessä on (tottakai) laitettava edustavampaa vermettä koirallekin. Ei kai sitä nyt voi mennä citylenkille kulahtanut panta kaulassa? Punainen niittari on aivan uusi. Heidi E. toi sen Siralle "mammalahjaksi". Sira kiittää! =)
Panta-addikti tässä siis hei! Näitä ei ilmeisesti voi olla liikaa, sillä haaveilen mm valkoisista nahkapannoista ja hihnoista molemmille koirille. Treenivermeitäkin pitäisi ostaa lisää ja uudet "jokasään treenihousut" olisi kivat (olettaen että tälläkertaa saan "jokasään palveluskoiran", jota huvittaa puuhastella myös muulloinkin kuin auringonpaisteessa). Kyllä! Tähän(kin) harrastukseen saa menemään kaikki rahat (ja vähän päälle). Rakastan välineurheilua.
No joo. Fiilikset ja ajatukset alkaa olla jo melkolailla "koiramaisia". Viimeinen yö ilman koiria edessä. Soittelin tänään treenipaikkaa Siralle (ja toki itselleni) ja näillä näkymin pääsemme mukaan kokeilemaan pelastuskoiratreenejä. Kämpänkin olen ehtinyt jo laittaa "koiraystävälliseen" kuosiin. Ihana jännityksen tunne. Aion nauttia tästä täysillä, sillä tiedän kokemuksesta, että minua tulee huomisesta alkaen v*tuttamaan monta, monta kertaa ja hermoni ovat usein koetuksella. Lisäksi saan monet kerrat todeta olevani koiriani tyhmempi (ei toki tule yllätyksenä)... Tiedän myös, että saan monia onnistumisen tunteita, uusia oivalluksia, saan paljon liikuntaa ja tapaan uusia kiinnostavia ihmisiä. Ja kaikki tämä vain siksi, että minulla on koiria.
Julkaistaanpa nyt vielä ensimmäinen kuva uudesta tulokkaasta:
Sunique Valkyria "Saaga"