Nenäkarvat jäässä

Kyllä! Nyt on virallisesti liian kylmä.

Rotten judgement

"If there's a prize for rotten judgement..."

Pieni yhden valon harjoitusshootti piti ottaa eilen muiden kuvailujen ohessa. Näiden kuvien idea tuli itseasiassa eräästä Kate Winsletin kuvasta ja minun on pitänyt toteuttaa nämä jo aikaa sitten, mutta vasta nyt sattui eteen otollinen hetki.

Mallina toimi jälleen aina yhtä upea Jossu.

"...I guess I've already won that"

Fallen Angel

"Fallen Angel"
© Milla Kouhia & Heidi Järvi

Millan kanssa vietettävän valokuvausviikonlopun pääprojektina oli tehdä remake Luis Royon "Fallen Angel" (aivan satavarma en tästä nimestä ole, joten paremmin tietävät korjatkoon) maalauksesta.

Tämä on osoitus siitä, että jos haluaa ja yrittää tarpeeksi voi joskus vaikka vahingossa onnistuakin. Milla väkersi upean taustan ja teki loistavaa työtä kameran takana, minä hoidin valaistuksen (neuvoista kiitos, taas kerran, Jarmolle), mallina pönöttämisen, sekä osan loppuphotaroinnista. Assistentin hommia hoiti erittäin kunniakkaasti Jossu.

Alunalkaen olin kovin skeptinen tämän kuvan onnistumisen suhteen, tällä tiimillä ei vain voi mennä pieleen.  Olen haaveillut Luis Royo -remake kuvan tekemisestä jo vuosia, joten tämä prokkis oli todellakin lähellä sydäntäni. En ole aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa, ainakaan tässä mittakaavassa, joten olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Hyvä me! Pitänee alkaa katsella jo uutta remake -kohdetta...

Rokkistara

Rockstar

Kuvausahdistuksen paras lääkitys on kuvata jotain leppoisaa ja mukavaa, kuten vaikka tällaisia hassuttelukuvia hyvän ystävän kanssa. Milla saapui Vaasaan ja pitihän studio käydä heti ensitilassa tsekkaamassa. No okei, käytiin me ensin syömässä vatsat täyteen maailman parasta kebabeläintä Pikku Quatrossa (Talon uunikebab on taivaallista).

Tänään tällaista ja huomenna uudella fiiliksellä uusiin haasteisiin. Tästä tulee loistava viikonloppu!

Kuvausahdistusta

No niin. Se sitten iski. Kuvausahdistus. Kamera nököttää tuossa vieressä, mutten vaan saa sitä siitä ylös. Pelkkä ajatuskin tuntuu kummalliselta. Ihan kuin kamerani olisi minulle täysin vieras esine. Aivan hirveä tunne. Kuinka tästä pääsisi eroon ennen lauantaita?!

Jarmo Gladerin mallina

"Frozen" © Jarmo Glader

Ihan ensimmäiseksi sanottakoon, että tykkään tästä kuvasta aivan kamalasti ja minun piti hetki tuijottaa tätä ja miettiä, että olenko se todellakin minä. Tokikin tiesin, että tuo mekko on ihan "pretty", maksoihan se pienen omaisuuden (minun mittapuullani) ja on myöskin lempimekkoni, mutta tässä kuvassa se näyttää... no, hemmetin hyvältä.

Jarmo kuvasi tämän kuvan sunnuntaina "minun" studiollani ja minun kamerallani. Olen todella ylpeä pikku-Caanonistani, sekä tietysti myös kuvaajasta, jolta kyllä osasinkin odottaa upeaa jälkeä. (Joskin minulta juuri taidettiin viedä oikeus valittaa, että kalustoni on riittämätön, heh.) Yritin luonnollisesti imeä itseeni kaiken tiedon mitä minulle yritettiin antaa, mutta putosin aika nopeasti kelkasta ja tyydyin nauttimaan prinsessafiiliksestä.

Täytyy tosin tunnustaa, etten edes muista koska olisin viimeksi jännittänyt kuvauksia näin paljon, mikä oli sinänsä aivan absurdia. Olen ollut viimeaikoina enemmän ja säännöllisemmin "valohoidossa" kuin koskaan, studio oli tuttu ja kuvaajakin on ystäväni. Silti tutisin kuin haavanlehti, enkä meinannut saada edes mekkoa päälleni. Tunsin itseni kertakaikkiaan naurettavaksi. Sain kuin sainkin itseni kerättyä kokoon ja saatiin kuvat otettua. Tuntuu vaan niin oudolta, että ihminen voi jännittää jotain ns. "vanhasta tottumuksesta" ilman mitään syytä.

Kiitos miljoonasti Jarmolle, joka jälleen näytti taianomaiset kykynsä ja sai minut sekä tuntemaan itseni prinsessaksi, että myös näyttämään siltä. Kiitos!

Jussi Pernaan mallina

Lumikki vai paha äitipuoli? © Jussi Pernaa

Yllätysshootit on aina kivoja. Muutaman tunnin varoitusajalla lähdin tähän Jussi Pernaan prokkikseen malliksi. Mitään aavistustakaan ei ollut, mitä kuvataan ja vasta paikanpäällä minulle selvisi, että saan taisteluparikseni omenan. Uskokaan huviksenne, että vaatteiden valinta ei ollut "sokeana" mitenkään helppoa...

Kuvauksien tunnelma oli äärimmäisen leppoisa ja minun tehtäväni todella helppo. Ei tarvinnut muuta kuin tuijottaa omenaa. Taustajoukot huolehtivat mallin naurattamisesta niin tehokkaasti, ettei kuvista meinannut tulla mitään, mutta tulipa kuitenkin. Kiitoskia kaikille asianosaisille!