Rasse

Valloittavan suloinen valkoisenpaimenkoiran pentu, Rasse, piipahti studiovisiitillä. Pikkuinen oli niin suloinen, etten meinannut malttaa kuvata ollenkaan. Olisin melkein mieluummin leikkinyt pennun kanssa ja paijannut sitä. Se on niin pehmoinenkin...

Koska kyseessä tosiaan on pikkuinen pentu, kuvaukset mentiin täysin sen ehdoilla. En olisi ikimaailmassa uskonut, että tuollainen kersa voisi olla noin kärsivällinen ja tottelevainen. Se poseerasi kuin vanha tekijä, eikä tuntunut kyllästyvän ollenkaan. Olisivatpa kaikki koirat samanlaisia (mm omani jotka pitäisi myös raahata studiolle lähiaikoina).

Lingerie

© Hannu Perälä

Tulipa tämäkin "taiteenlaji" sitten kokeiltua. Nämä on taas niitä kuningasideoita, jotka opettaa, että kannattaa pitää se suu välillä kiinni tai joutuu toteuttamaan uhkauksensa. Tässä kävi juurikin niin. Hannulle ja Jossulle joskus saatoin mainita että tahtoisin toteuttaa tällaisen kuvasetin ja niin sitten porukalla tehtiinkin. Hannu otti kuvat ja Jossu toimi assarina. Minun tehtäväni oli ennen kuvauksia juosta pitkin kaupunkia etsimässä sopivaa asustusta (olen paniikkishoppailun maailmanmestari), sekä saapua paikalle. Kuvankäsittely jäi tällä kertaa myös minun harteilleni, ainakin näin ensialkuun.

Vähäsen meinasi tätä kuvauskohdetta jännittää ensin, mutta aika nopeasti mokomat fiilikset unohtui kun Hannu kertoi tahtovansa ikuistaa tilanteen, jossa hän menee perse edellä puuhun. Lupasin toteuttaa tämän toiveen kesällä...

Mitähän sitä itse kuvailisi seuraavaksi?

Näillä eväillä ja näihin tunnelmiin... Hyvää yötä!

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

100 lukijaa

Ohhoh! Sadan lukijan "maaginen raja" on päässyt yllättäen ylittymään! Kiitos teille kaikille lukijoilleni!

Oliko teillä mitään toivepostaustoivetta (onko tuo edes sana?)? Valokuvauskalustoon liittyvää postausta en tee, se on esitelty "Info" -välilehdessä, eikä siitä juuri postaamisenaiheeksi ole, sillä kalustoni on hyvin pikkiriikkinen. Toiveita? Ehdotuksia?

Casmir, Part II

Tässäpä siis toinen setti Casmir-kissasta. (ensimmäinen löytyy täältä) Nämä otettiin mustaa taustaa vasten. Jostain syystä tykkään hirmuisesti kuvata mustan taustan kanssa, se tuntuu eniten "omalta". Kyseessä on luultavasti vain muiden taustojen kanssa harjoittelun vähäisyyden luoma illuusio, mutta nautin siitä yhtäkaikki.

Kiitokset vielä Casmirin omistajille jotka toivat upean kissansa minulle kuvattavaksi!

Eksyksissä

"Lost in the Dark"
Ella

Olen hukassa. Eksynyt maailmaan, enkä osaa tietä kotiin. En edes tiedä missä kotini on. Syy on omani. Itsehän annoin itseni valua tähän pisteeseen. En olisi saanut, sillä tiesin, että tältä polulta eksyisin varmasti. Tiesin jo ennen kuin otin ensimmäistä askeltakaan. Täällä on välillä vähän synkkää. Siis minun pääni sisällä. Tulitikkujen raapiminen auttaa hetken, mutta ne palavat nopeasti loppuun eikä niitä jaksa loputtomasti sytytellä. Jos kuitenkin jatkan kulkemista, varovaisin askelin, onko mahdollista, että löydän polun uudestaan? Voisiko mitenkään olla, että sen polun päässä olisi valoisampaa?

Ohessa olevalla kuvalla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin pitää minut kiireisenä hyvin synkällä hetkellä ja estää minua hukuttamasta itseäni omiin typeriin pelkoihini ja ajatuksiini. Samaa virkaa toimittaa tämä postaus, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Ella on kuitenkin tässä kuvassa yhtä ihana kuin aina. (Lupaan, että tästä setistä tulee jossain vaiheessa joku järkevämpikin (?) kuva...)

Kuvankäsittelymusiikkina toimi aina yhtä ihastuttava orkesteri, Sinergy. Kimberlyn ääni on vuodesta toiseen tuudittanut minut epätoivosta autuaaseen unohdukseen, eikä se pettänyt minua nytkään. Heitänkin siis yhden suosikkibiiseistäni tähän loppuun, koska se jollain tavalla myöskin sopii kuvioon.

Written in Stone - Sinergy

Casmir, Part I

Näitä kuvauksia olen odottanut innosta soikiona. Siitä hetkestä asti, kun näin ensimmäisistä Suomeen tuoduista sphynxeistä kuvia lehdessä, olen halunnut tällaisen omakseni. Näissä kissoissa on sitä jotain. Ne miellyttävät ulkonäkönsä puolesta silmääni, mutta myös niiden luonne on juuri sellainen mistä pidän. Nämä ovat "kissamaailman koiria". Sphynxien utelias ja eloisa luonne viehättää minua suuresti. Siksi minusta oli upeaa kuvata tällaista upeaa eläintä.

Mallina toiminut Casmir on minulle ennestään tuttu, sillä se oli minulla muutama vuosi sitten hoidossa kolmisen kuukautta ja valloitti täysin sydämeni upealla luonteellaan. Tälläkin kertaa se oli juuri sellainen oman tiensä kulkija kuin muistinkin. Studiovalot eivät hätkähdyttäneet sen maailmankuvaa mihinkään suuntaan, eikä liioin studio muutenkaan. Uuteen ympäristöön se suhtautui lähinnä kiehtovana tutkimuskohteena. Ihastuttava otus kertakaikkiaan!

Kuvasin Casmirista tällä kertaa kaksi eri settiä ja tässä kuvia ensimmäisestä.

 

Sairastelua ja perhepotretteja

Terveisiä sairastuvalta. Sitkeä flunssa sitten kaatoi minutkin ja muuten teki sen sitten perinpohjaisesti. En ole tehnyt tällä viikolla mitään muuta kuin nukkunut, niistänyt, yskinyt ja imenyt suolaliuosta poskionteloihin. Unohtamatta tietysti itsensä myrkyttämistä vitamiineilla ja valkosipulilla. Maksimi jalkeillaoloaika vuorokaudessa on ollut keskimäärin neljä tuntia, eikä sitäkään putkeen vaan pienenpienissä pätkissä. Fiilikset ei siis ole kovin korkealla ja kuumehuuruissa tulee mieleen kaikenlaisia ikäviä juttuja, jotka ei varsinaisesti auta olotilan kohenemista yhtään. Painajaisia ei varmaan tarvitse edes mainita.

Jottei tämä elo menisi ihan synkistelyn ja valittelun puolelle, on minulla teille jotain mukavaakin. Pääsin viime viikolla kuvailemaan pari perhepotrettia Mervistä, Ciiasta ja heidän koiristaan. Näistä kuvauksista jäi ihan poikkeuksellisen hyvä mieli. Fiilis oli aivan loistava ja juttua riitti. En ole koskaan aikaisemmin kuvannut mitään tällaista, joten ensikokemuksena tämä oli erinomainen. Oli myös äärimmäisen mukavaa katseltavaa kuinka koirat ja omistajat selkeästi tykkäsivät toisistaan. Kiitos Merville ja Ciialle kun tulitte kuvattavaksi ja toitte koiratkin mukaan!