Viralliset synttärikuvat

© Hannu Perälä

Käytiin Hannun ja Jossun kanssa vaihtelun vuoksi studiolla heilumassa. Se olikin toisiksi paras paikka mitä äkkiseltään olisin keksinyt synttäreideni viettoon tältä istumalta. Päätettiin kuvata ns. viralliset synttärikuvat ja samalla saatiin kuvattua minun uudet ihanat pvc-saappaat, joita kerkesinkin himoita jo useamman vuoden ennen kuin ne vihdoin sain kaappiini. Odotus tuntui viimemetreillä erityisen pitkältä, sillä posti onnistui kadottamaan pakettini. Onneksi ihanat kenkäni osasivat lopulta kotiin.

Tässä ei siis auta muuta kuin todeta, että olen taas vuoden vanhempi (tosin täytin taas kerran 22, jos joku kysyy). Tänään ihme kyllä tuntui erilaiselta kuin eilen. En osaa selittää miksi, mutta tuntui todella siltä kuin jokin olisi muuttunut. Johtuneeko siitä, etten muista, että koskaan ennen olisi satanut syntymäpäiväni aamuna, vai jostain aivan muusta, jäänee vielä arvailujen varaan.

Kiitokset vielä tätäkin kautta kaikille minua onnitelleille ja lahjoneille! Ystäväni, olette minulle niin tärkeitä ja rakkaita, etteivät sanat riitä kertomaan.

Infoa kuvista:

Kuvat: Hannu (saattaa ajoittain sisältää K-18 materiaalia)
Malli: minä
Edit: minä + viimeisen ruudun editoi Hannu
Assari: Jossu (saattaa ajoittain sisältää K-18 materiaalia)

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

Minut

Vierailin kotinurkilla Saarijärvellä viikonloppuna ja käytin lähes kaiken aikani rentoutumiseen, mässäilyyn ja löhöilyyn, sekä tietenkin saunomiseen. Kotioloissa en sauno oikeastaan koskaan, enkä edes kaipaa saunaa, mutta kun menen S-järvelle ja majoitun ystäväni Iida-Marian luo, se vain kuuluu asiaan. Ja siellähän sitten istutaan monta tuntia.

Toki kamera kaulassakin piti vähän kulkea ja kuvausreissu vanhalle "kotitallille" kuvaamaan Iida-Mariaa ja hänen ratsastettavaansa, Minut-ruunaa, olisi itsessään jo käynyt saunasta. Pellolla maatessa hiki virtasi, enkä edes tahdo kuvitella kuinka kuuma ratsastajalla oli. Niinpä emme viihtyneetkään pellolla pitkään, mutta muutaman kuvan sain kuin sainkin ikuistettua tältä reissulta lyhyestä ajasta huolimatta.

Odotusta studiossa

Edellisessä postauksessa olleiden kuvien ottamisen jälkeen pakenimme verenimijöitä studion seinien suojiin leikkimään valoilla ja vähän tuulikoneellakin, mikä ainakin mallille oli kuumassa studiossa varsinainen pelastaja. Itsehän saan joka kerta tuulikoneen edessä malleilusta flunssa, mutta Satu toivottavasti säästyi siltä.

Yhteenvetona tästä kuvauspäivästä voisin sanoa, että on kohtalaisen raskasta suorittaa teoriassa kahdet eri kuvaukset järjestelemisineen ja kuvaussetin pystyttämisineen, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Studioon mentäessä Satu oli jo kameran edessä melkein kuin kotonaan, joten ohjaaminen (ja sitä myöten kuvaaminen) oli mukavan mutkatonta. Metsässä olin jo ehtinyt vahvistaa omat visioni päässäni ja olin studion pystyttämisen jälkeen jo niin väsynyt, etten jaksanut alkaa säätämään mitään ylimääräistä. Tämä ei itseni kohdalla ole ollenkaan huono asia.

Vielä kerran kiitokset mallille upeasta poseerauksesta ja hauskasta iltapäivästä! Näitä kuvia oli oikeasti ilo kuvata ja tehdä.

Odotusta metsässä

Odotusajan kuvat ovat yksi niistä kuvaryhmistä, joita katselen mielelläni, mutta olen ottanut hyvin vähän. Minusta on ihanaa, että raskaana olevat naiset haluavat nykyisin entistä useammin ikuistaa odotusaikansa kuvien muodossa, sillä onhan se loppujenlopuksi aika ainutlaatuista ja lyhytaikaista.

Jokainen on varmasti kuullut sanonnan, jonka mukaan nainen on kauneimmillaan ollessaan raskaana. Täytyy myöntää, että kuvaamani naiset ovat kyseisessä olotilassa suorastaan hehkuneet. Niin myös tämän postauksen kuvissa poseeraava Satu. Kuvasimme kerralla kaksi setti, ensimmäisen metsässä itikoiden ruokana ja toisen saunan olosuhteita imitoivassa studiossa (studiosetistä mahdollisesti kuvia myöhemmin). Mallille annan täydet pisteet kisakestävyydestä, sillä minulta meinasi pettää kunto kesken jo hyvän aikaa ennen Satua.

Halusin ehdottomasti ottaa nämä kuvat minun henkilökohtaisessa satumetsässäni, sillä en ole tänä kesänä päässyt siellä kuvaamaan kertaakaan ja se on kuvauspaikkana niin mainio, että olisi häpeällistä olla käyttämättä sitä.Mikäpä olisikaan parempi paikka ottaa tällaisia kuvia kuin mieltä rauhoittava, kuvankaunis metsä? Lisäksi mallin valitsema valkoinen mekko suorastaan huusi päästä pienelle metsäretkelle.

Kiitos Satu hyvästä seurasta ja rennoista kuvauksista, sekä onnea ja iloa loppuodotukseen!

Estevalmennuskuvia

Kävin kuvailemassa kaverin valmennusta tässä pari päivää sitten ja poikkeuksellisesti ajattelin laittaa hevoskuvia tännekin. Oli mukavaa vaihtelua kuvailla välillä ihan rennosti kentän reunalla auringon paisteessa ilman minkäänlaisia suorituspaineita tai odotuksia. Lisäbonuksena vielä nähdä kauniita hevosia siinä samalla ja jälkeenpäin kahvitella ihanan ystävän kanssa ja höpötellä turhanpäiväisiä.

Tällaisia hetkiä yksinkertaisesti tarvitaan elämässä.

Perhekuvia puistossa

Tänään on ollut päivä, jolloin on ollut hieman tavanomaistakin vaikeampaa löytää positiivisia ajatuksia ja nekin löytyneet rippeet ovat onnistuneet ajoittain kääntymään päälaelleen. Tällaisina hetkinä onkin äärimmäisen tärkeä keskittyä vain ja ainoastaan niihin positiivisiin asioihin, sillä ikävät asiat yleensä ovat niitä, joille juuri tällä sekunnilla ei voi mitään, tai joihin ei voi edes itse vaikuttaa.

Siispä olen käyttänyt kaiken tarmoni niiden positiivisten asioiden esille kaivamiseen. Nämä kuvat sopivat aiheeseen hyvin, sillä ne ovat hyvin positiivisia kuvia. Tuttavaperhe halusi lapsistaan kuvia ja samalla otettiin myös pari perhepotrettia. Minua ilahdutti suuresti, että kuvattavat pitivät kuvista ja ne olivat sellaisia, mitä he olivat toivoneetkin. Uskoisin, että kuvauksista ja kuvista jäi tässä tapauksessa kaikille hyvä mieli. Se onkin tärkeintä vaikkei sitä oman itsekritiikkinsä kourissa aina muistakaan.

Mietin näitä kuvia tehdessäni, kuinka paljon helpompaa olisi, jos muistaisi joka päivä säilyttää sen lapsenomaisen uteliaisuuden ja innostuneisuuden uusiin asioihin, eikä epäilisi vanhojen kokemusten perusteella aina kaikkea ja kaikkien tarkoitusperiä. Kaikki oppi, mitä ihminen elämässään saa tai joutuu vastaanottamaan, ei aina ole hyvää, joten ehkä joskus olisi syytä palata hieman lapsekkaammalle tasolle, eikä ottaa asioita niin aikuismaisen vakavasti. Koettaa pysyä innostuneena, lapsekkaan uteliaana ja ennen kaikkea positiivisena.

Kiitoksia kovasti Susannille ja koko hänen perheelleen mukavasta kuvausiltapäivästä puistossa!

 

Meren Haltija

"The Ocean elf"

Kenellekään ei liene yllätys, että rakastan fantasiaa kaikissa muodoissaan, kirjoina, elokuvina, kuvina, omassa päässäni jne jne. Lista on loputon. Luen paljon, suurimmaksi osaksi kaikenlaista fantasiahömppää. Mitä kauempana todellisuudesta, sen parempi. Pakostakin se heijastuu oikeaankin elämään, ainakin kuvien muodossa jos ei muuten. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.

Tämä kuva on loistava esimerkki siitä, mitä mielikuvistusmaailmaan katoaminen aiheuttaa pienelle ihmiselle. Viime viikot ovat olleet kohtalaisen raskaita lähinnä duunien vuoksi, joten pienet pakohetket ovat olleet enemmän kuin pakollisia. Yhdestä tällaisesta matkasta syntyikin idea bikinikuvaan. Itseasiassa alkuperäisidean mukaan kuva olisi pitänyt ottaa kaatosateessa, mutta koska Suomen kesä päätti olla antamatta sitä meille lupauksista huolimatta, kuvasimme ilman. Ajattelin ensin, että teen sateen photarissa, mutta hylkäsin senkin ajatuksen ja ajattelin kokeilla jotain ihan muuta. Pääpointtina oli kuitenkin tehdä fantasiatyylinen kuva.

Kuva on sinänsä muutenkin poikkeuksellinen, sillä minusta ei ole bikinikuvia liiemmin otettu, enkä itsestäni edes tavallisia bikinikuvia halua otettavankaan. Joku, jonka ruho siihen paremmin riittää, saa hoitaa ne minun puolestani. Itse kun en omista esimerkiksi kilometrisääriä, jotka mielestäni melkeinpä kuuluvat kauniiden bikinikuvien funktioon. Mutta tämänkin asian voi tehdä toisin, kuten yllä näemme. Yllätin myös kuvausjengin bikinivalinnallani. Uskonpa, että jokainen oli varma, että värivalintani olisi musta. Tosin uskon myös vakaasti, etten tule näitä bikineitä käyttämään tämän jälkeen...

Olosuhteista johtuen kuvausryhmämme oli tällä kertaa poikkeuksellisen suuri. Kuvasimme vaihtelun vuoksi studion seinien ulkopuolella, ihan oikeasti meressä. Vaikka keli ei mikään vähäpukeisuuteen kannustava ollutkaan, säästyimme kaikki (minä mukaanlukien) paleltumiselta ja meininki pysyi koko ajan leppoisana ja rentona. Hannu hoiteli kuvaamisen, Jussi jeesaili valojen suunnittelussa, sekä otti making of -kuvat Jossun ja Pekan häärätessä salamoiden kanssa. Minun hommani oli yrittää näyttää nätiltä ja jälkeenpäin photaroida kuva kuntoon.

Kiitos kaikille mukana olleille! Oli ihan huippua!

Infoa kuvasta:

Kuva: Hannu
Malli: minä
Edit: minä
Assarit: Jussi, Jossu ja Pekka

Making of kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.

Pistetäänpä tähän loppuun vielä teemaan sopiva biisi: