Say my name

Within Temptation - Say My Name

Say my name
So I will know you're back you're here again
For a while
Oh let us share
The memories that only we can share
Together

Tell me about
The days before I was born
How we were as children

[Refrain:]
You touch my hand
These colors come alive
In your heart and in your mind
I cross the borders of time
Leaving today behind to be with you again

We breath the air
Do you remember how you used to touch my hair?
You're not aware
Your hands keep still
You just don't know that I am here

It hurts too much
I pray now that soon you're released
To where you belong

[Refrain]

Please say my name
Remember who I am
You will find me in the world of yesterday
You drift away again
Too far from where I am
When you ask me who I am

Say my name
These colors come alive
In your heart and in your mind
I cross the borders of time
Leaving today behind to be with you again

 

Infoa kuvasta:

Malli: Katri
Kuva: minä
Edit: minä

Takaisin arkeen

Lomat on nyt lusittu ja on ollut aika palata takaisin arkeen. Paluu onkin tuntuntunut lähinnä siltä kuin joku olisi lyönyt pesäpallomailalla muutaman kerran kasvoihin. Olenkin yrittänyt pitää itseni mahdollisimman kiireisenä, ettei minulle jäisi aikaa ajatella mitään ylimääräistä. Tähänasti suunnitelma on onnistunut kohtalaisen huonosti.

Jottei homma menisi ihan valittamiseksi, iloitsen siitä, että olen saanut pitkästä aikaa kuvailla Katrin kanssa (käykää tsekkaamassa neitosen facesivut TÄÄLTÄ ). Australiassa en ehtinyt pahemmin kuvailla, ainoastaan muutaman ruudun nappasin hotellilla häitä edeltävänä iltana, mutta palattuamme Suomeen, olemme ehtineet jo kerran käydä studiolla ja toivottavasti ehdimme vielä uudelleen.

Tässä muutama otos kauniista ja ihanasta Katrista.

"Can you hear me calling, calling for you?"

Multiply

Studio Siren

Muse

Down under

Terveisiä Melbournesta!

Vihdoin ja viimein, monen mutkan kautta pääsin Australiaan Katrin luo. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes kone teki välilaskun Shanghaissa. Odottelimme kaikessa rauhassa, että pääsemme takaisin koneeseen, mutta yhtäkkiä taululle pärähtää uusi lähtöaika, joka näytti 10.00 (tässä vaiheessa kello oli siis 19.15). Epäuskoisena tuijottelimme kaikki ruutua ja ihmettelimme mitäs nyt tehdään. Onneksi lentoyhtiö järjesti meille hotellihuoneet jostain luksushotellista keskeltä jotain tehdasaluetta. Mikäs siinä. Hyvää ruokaa ja pehmeä sänky. Homman vitsi tuleekin sitten siinä, että minut laitettiin jakamaan hotellihuone australialaispuolalaisen miehen kanssa. Luulivat ilmeisesti meitä pariskunnaksi, koska puhuimme toistemme kanssa. No, seikkailu sinänsä sekin...

Kaikki siis hyvin täällä maailman toisella puolella. Kuvia ja kuulumisia päivitttelen heti kunhan ehdin, jos ehdin.

Gandalf

Pasi on jo pitkään tahtonut olla Gandalf. Koska minulla alkoi loma ja minulla oli äärimmäisen tylsä hetki, tein Pasista Gandalfin. Kyseessä siis pieni photoshoppailu tylsyyden tappamiseksi.

ENNEN

JÄLKEEN

Infoa kuvasta:

Kuva: Hannu
Malli: Pasi
Edit: minä

Satumetsän pakolaiset

Satumetsän pakolaiset

Lapsuudenystäväni Minna tuli luokseni yökyläilemään hetken mielijohteesta, mikä osoittautui loistavaksi ideaksi. Vietimme oikein rattoisan illan viinipullon ja suklaan parissa, keskustelimme syvällisiä, vähemmän syvällisiä ja eksyimmepä jopa baariinkin. Tänään onkin sitten hieman puhalluttanut molempia neitosia, mutta ihmekyllä en saanut itselleni kunnollista krapulaa aikaiseksi.

Luonnollisesti kun sain kerrankin kauniin ystäväni luokseni, meidän piti myös vähän kuvailla. Kuvauspaikaksi valitsin hyttysten valtaaman satumetsäni. Lapsesta asti olen ollut sitä mieltä, että Minna on haltijamaisen kaunis, eikä mieleni ole siitä muuttunut. Kuvien teema oli siis itsestäänselvä. Minnasta tuli satumetsän haltija.

Kuvaukset itsessään eivät olleet niin kovin sadunomaiset, sillä verenimijöiden armeija hyökkäsi meidän kimppuumme välittömästi, eikä jättänyt meitä millään rauhaan. Minna osoitti kuitenkin suurta sankarillisuutta poseeratessaan hyttysten keskellä kauniissa mekossaan, minun kiroillessa kuin lappalainen ja huitoessa hyttysiä, takki päällä... No, opinpa ensikertaa varten sen, että joko a) uitan itseni hyttysmyrkyssä tai b) laitan ilmastointiteippiä suun eteen.

Kaikesta huolimatta meillä, tai siis ainakin minulla, oli huippuhauskaa niin kuvauksissa kuin muutenkin. Seuraavaa kertaa odotellessa. Kiitos Minna!

"Hän päätti jo varhain ettei suostu tekemään
niin kuin me muut ja kuinka käsketään
Tahtoi lähteä pesästään ennen kuin edes oppi lentämään.

Matka ja vapaus
tärkeämpänä kuin itse määränpää.

Hän huutaa vastatuuleen
vaikka myötätuuleen pystyisi kuiskaamaan.

Soutaa vastavirtaan
veneensä pienen koskeen kuohuvaan."

~Timo Rautiainen & Neljäs sektori~

Infoa kuvista:

Kuvat: minä
Edit: minä
Mallit: Minna ja Poni

Valinnan vaikeus

Se tunne, kun teet kuvaa, mielellään vielä suurella hartaudella ja kauan, sitten kokeilet miltä se näyttää mustavalkoisena, sitten vähän vielä kikkailet ja lopulta et osaa enää päättää mikä versio näyttää parhaalta... Parasta ikinä. Siinähän sitten napsuttelet kuvia edestakaisin ja mietit pääsi puhki miksi sinun piti edes kokeilla sitä mv-versiota kun tiesit miten siinä kuitenkin tulee käymään. Yleensä niitä valinnan kohteita on vain kaksi: värillinen tai mv. YLEENSÄ! Tälläkertaa minulla oli kolme vaihtoehtoa ja muutenkin kurjan päivän päätteeksi meinasin alkaa itsekseni parkumaan täällä koneeni ääressä.

Aloinkin tässä samalla miettiä valintatilanteita elämässäni noin niinkuin yleisellä tasolla. Minulla on harvoin vaikeuksia tehdä valintoja, paitsi karkkihyllyllä kaupassa. En myöskään jää jossittelemaan valintojani. Olen myöskin hyvin tietoinen siitä, mitkä valinnat ovat olleet niitä, jotka ovat muuttaneet elämääni pysyvästi. On myös hyvin vähän valintoja, mitä kadun. Miksi katuisin, olenhan itse ne tehnyt. Teen myös hyvin harvoin kompromisseja. Ainoa suuri "kompromissi" elämässäni on työ, joka siis on yksinkertaisesti nälän aiheuttama pakkoliike (erään toverin sanoja lainaten).

Miksi sitten kuvien kohdalla minulla on vaikeuksia tehdä valintoja? En tiedä. Ehkä se johtuu vain harjaantumattomasta silmästä? Kuvien kanssa en tosin myöskään tee kompromisseja, sen suhteen olen hyvin mustavalkoinen. Paitsi nyt. En millään osannut päättää minkä version näistä kelpuutan, joten laitoin kaikki nippuun. Okei, kyllä sieltä sen suosikin sain valittua ja upattua naamakirjaan, mutta se valinta olikin sitten työn ja tuskan takana. En vain tajua miksi se on niin vaikeaa valita. Voiko joku selittää?

Infoa kuvasta

Kuva: minä
Edit: minä
Malli: Fanny

Takaisin lähtöruutuun

Koska olen hyvin itsekriittinen, minulle tulee joskus olo, etten osaa mitään, ole mitään tai pysty mihinkään. Varsinkin valokuvauksen saralla tämä fiilis pyrkii ajoittain pintaan erittäin raastavana, kuten esimerkiksi tänään kävi. Tai oikeastaan sellainen pieni "kuvausmasennus" on ollut päällä jo hetken aikaa. Duunissa kuuntelin pikku angsteissani Avril Lavignea (kyllä, minullakin on pimeä puoli...) ja hakkasin kaikessa hiljaisuudessa päätäni pöytään.

Aikani itsesäälissä kieriskeltyäni päätin, että nyt saa kyllä riittää. Ainoa tapa päästä tästä tilanteesta on palata takaisinpäin ja kuvata pitkästä aikaa ihan vain tavallista perushöttöä iki-ihanilla pihtivaloilla valkoista taustaa vasten. Ei muuta kuin puhelin käteen ja viestiä ensimmäisenä päähän tulleelle mallille menemään. Tälläkertaa aivoruletti "suosi" Fannya, jolla ei myöskään ollut tänään mitään parempaakaan tekemistä kuin lähteä kanssani nauttimaan studion infernaalisesta lämmöstä. Henkilökohtaisesti meinasin kuolla ennen kuin olin saanut edes valot paikoilleen.

Tällä kuvauksella ei ollut mitään muuta fuktiota kuin antaa minulle "säätövapaa" kuvaussessio. Toisinsanoen tarvitsin palautuksen lähtöruutuun. Tsekkailin myös huvikseni ensimmäisiä haparoivia yritelmiäni studiovalojen kanssa ja ilokseni totesin, että olen saattanut tämän puolentoista vuoden aikana jopa oppia jotain. Vaikka opittavaa onkin vielä paljon ja vähän päälle, se ilahdutti minua silti. Jopa siinä määrin, että siirryin kuuntelemaan hieman vähemmän angstista musiikkia (samalta artistilta kylläkin). Tästä on taas vähän parempi jatkaa harjoituksia.





Kiitokset Fannylle tästä mukavasta terapiakuvaussessiosta. Oli superhauskaa!

Infoa kuvista:

Kuvat: minä
Edit: minä
Malli: Fanny