Tämä vuosi on ollut äärimmäisen raskas, mutta samalla myös erittäin vaiherikas ja opettavainen. Alkuvuosi meni jotenkin sumuisissa merkeissä, keväällä erosin (terkut vain Visalle ^^) ja muutin yksikseni asustelemaan. Minulle syntyi pikkusisko ja Sira sai pennut, peräkkäisinä päivinä. Kesä meni hurjan nopeasti, etenkin sen jälkeen kun sain Siran ja pikku-Saagan (joka ei enää ole laisinkaan pieni) kotiin. Sitten Poni lähtikin ajo-opetukseen ja tuli sieltä takaisin lokakuun viimeisenä päivänä. Loppuvuosi on mennyt Ponin kanssa puuhastellessa, sekä uuteen studiotilaani tutustuessa.
Olen oppinut paljon viimeisen vuoden kuluessa, eniten itsestäni. Olen tullut huomattavasti tietoisemmaksi siitä, mitä haluan ja erittäin tietoiseksi siitä mitä EN halua. Olen myös oppinut antamaan itselleni vähän enemmän anteeksi.
Valokuvauksen saralla infoa on tullut hurjasti lisää ja sitä myötä vähän jopa osaamistakin. Suuri kiitos kuluneesta valokuvausvuodesta kuuluu ehdottomasti Jarmolle, joka on sinnikkäästi jaksanut neuvoa ja vastailla typeriin kysymyksiini, kuvaajatoverilleni Hannulle, joka näppäränä poikana järkkäsi minulle paikan studiolta, sekä tottakai kaikille ihanille malleilleni, jotka ovat urhoollisesti suostuneet linssini eteen. Kiitos! Ilman teitä tästä harrastuksesta ei tulisi mitään.
Olen myös saanut tämän kuluneen vuoden aikana uusia ystäviä ja ilokseni vanhat ystäväni ovat myöskin pysyneet rinnallani. Tällaisina vuosina, kun taivas tuntuu vähän väliä tippuvan niskaan, ystävyyden merkitys korostuu entisestään. En koskaan voi kiittää teitä, rakkaat toverini, tarpeeksi kaikesta tuesta ja ymmärryksestä. Etenkin tuota jälkimmäistä kun tarvitaan aika-ajoin minun kanssani. Kiitos ystäväni!
- Oppia hallitsemaan ja ymmärtämään valoa paremmin studio-oloissa.
- Photarin käytössä perusjuttujen hiomista, sekä mahdollisesti vihdoin ja viimein syväämisen opettelu (ehkä).
- Ponin kanssa tavoitteeksi olen asettanut 80cm radan hyppäämisen siististi (kotona), sekä yksittäisten laukanvaihtojen varmaksi hiomisen.
- Aloittaa uusi kirjoitusprojekti.
- Matkustaa Australiaan Katrin luokse.
- Tulla paremmaksi ihmiseksi.
Yhteenvetona tästä vuodesta sanottakoon, että kivaa oli, mutta onneksi se on pian ohi. Toivotaan, että tuleva vuosi on kuluvaa parempi, meille kaikille.
Olen oppinut paljon viimeisen vuoden kuluessa, eniten itsestäni. Olen tullut huomattavasti tietoisemmaksi siitä, mitä haluan ja erittäin tietoiseksi siitä mitä EN halua. Olen myös oppinut antamaan itselleni vähän enemmän anteeksi.
Valokuvauksen saralla infoa on tullut hurjasti lisää ja sitä myötä vähän jopa osaamistakin. Suuri kiitos kuluneesta valokuvausvuodesta kuuluu ehdottomasti Jarmolle, joka on sinnikkäästi jaksanut neuvoa ja vastailla typeriin kysymyksiini, kuvaajatoverilleni Hannulle, joka näppäränä poikana järkkäsi minulle paikan studiolta, sekä tottakai kaikille ihanille malleilleni, jotka ovat urhoollisesti suostuneet linssini eteen. Kiitos! Ilman teitä tästä harrastuksesta ei tulisi mitään.
Olen myös saanut tämän kuluneen vuoden aikana uusia ystäviä ja ilokseni vanhat ystäväni ovat myöskin pysyneet rinnallani. Tällaisina vuosina, kun taivas tuntuu vähän väliä tippuvan niskaan, ystävyyden merkitys korostuu entisestään. En koskaan voi kiittää teitä, rakkaat toverini, tarpeeksi kaikesta tuesta ja ymmärryksestä. Etenkin tuota jälkimmäistä kun tarvitaan aika-ajoin minun kanssani. Kiitos ystäväni!
Tavoitteita ensi vuodelle:
- Oppia hallitsemaan ja ymmärtämään valoa paremmin studio-oloissa.
- Photarin käytössä perusjuttujen hiomista, sekä mahdollisesti vihdoin ja viimein syväämisen opettelu (ehkä).
- Ponin kanssa tavoitteeksi olen asettanut 80cm radan hyppäämisen siististi (kotona), sekä yksittäisten laukanvaihtojen varmaksi hiomisen.
- Aloittaa uusi kirjoitusprojekti.
- Matkustaa Australiaan Katrin luokse.
- Tulla paremmaksi ihmiseksi.
Omat suosikkikuvani vuodelta 2011:
(Näitä oli muuten todella vaikea valita)
Eläimet
Ihmiset
Yhteenvetona tästä vuodesta sanottakoon, että kivaa oli, mutta onneksi se on pian ohi. Toivotaan, että tuleva vuosi on kuluvaa parempi, meille kaikille.
