torstai 1. joulukuuta 2011

01.12.2011

 (Koska en ostanut itselleni joulukalenteria, päätin alkaa pyörittää sellaista täällä. Lupaan jouluaattoon saakka postata jotain päivääni olennaisesti liittyvää joka päivä. luvassa voi olla kuvia, mietteitä, lausahduksia, musiikkia,videoita, ihan mitä tahansa. Laatutakuutakaan en anna.)


Joulukalenterin ensimmäinen luukku:

"Ota minut lähellesi ja valehtele jotain kaunista."

Ote eilisestä facebook-keskustelusta ystäväni Saaran kanssa. Asiayhteyden jätän tässä mainitsematta, sillä se ei ole niin mielenkiintoinen kuin voisi kuvitella, mutta lausetta jäin pyörittelemään päässäni ja miettimään sen merkitystä. On todellakin niin, että olemme aina valmiita uskomaan epäilyksettä itseemme kohdistuvat negatiiviset väitteet, mutta jos joku sanoo meistä jotain hyvää, se siihen suhtaudumme aina epäilevästi ja pidämme sitä valheellisena. Mistä tämä johtuu? Emmekö vain voisi uskoa sokeasti myös ne positiiviset asiat?

Joskus, onneksi hyvin harvoin, on myös niitä päiviä, jolloin tuon lauseen toteutuminen olisi suunnilleen parasta mitä voisi ollakaan. Että voisi edes hetken elää valheessa, piilossa maailmalta. Ehkä minussa sittenkin elää, jossain hyvin, hyvin syvälle haudattuna, pieni romantikko.

Yritetään siis tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä, uskoa hyviin asioihin ja jättää pahat puheet ja asiat omaan arvoonsa. Muistakaa myös kertoa kauniit ajatuksenne niille, jotka ovat ne ansainneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti