Herääminen....

On olemassa monenlaisia tapoja herätä uuteen aamuun.

Leppoisa lauantai:

Oikeastaan päivällä ei ole väliä, kunhan herää täysin kiireettömästi, juuri silloin kun itsestä tuntuu parhaalle. Sellainen herääminen, kun on mahdollista jäädä hetkeksi löhöilemään sänkyyn ja nautiskella siitä, ettei herätyskelloa tarvinnut laittaa illalla soimaan. Ihanne aamu.

Masentava maanantai:

Herätyskello pärähtää soimaan ärsyttävää pirinäänsä aivan liian aikaisin ja sängystä valuu pois enemmänkin zombieta kuin ihmistä muistuttava olento. Peilistä näkyy jotain aivan muuta, kuin mitä toivoisi näkevänsä. Tuntuu siltä kuin olisi vanhentunut yön aikana vähintään 15 vuotta. Tällaista heräämistä seuraa yleensä todellinen koomapäivä, jolloin on turha edes miettiä tekevänsä mitään järkevää tai hyödyllistä.

"Onks tyyny hyvin?" -herätys:

Joku siunattu sielu soittaa sinulle aamulla/yöllä ja herättää sinut aivan liian aikaisin. Yleensä näissä tapauksissa soittajalla ei edes ole mitään tähdellistä asiaa, kunhan lämpimikseen herätteli. Tällaiset herätykset ovat parhaimmillaan 4-5 aikaan aamuyöstä. Herätettävä kiittää  ja pyörii sängyssä hetken kunnes luovuttaa ja nousee ylös uuteen aamuun. Seuraukset yleensä samat kuin "Masentava maanantai" -herätyksellä.

Paniikkiherätys (henkilökohtainen suosikkini)

"Voi v*ttus**tanap*rkeleh*vetti!!!!!! Miks mun kello ei herättäny?!" Äkkiä ylös sängystä, salamannopeat aamuvalmistelut, kiireellä tavarat kasaan ja sitten ulko-ovella kuulet kuinka herätyskello alkaa soimaan. "Vittu..." Ja ei kun keittämään kahvia. Rakastan näitä aamuja kun heräät ihan paniikissa ja luulet, että kello on jo vaikka mitä, mutta todellisuudessa olisit saanut vetää pitkää zetaa vielä ainakin 20 minuuttia ennen herätystä. (Toinen vaihtoehto tietysti on, että on oikeasti nukkunut pommiin...)

Tänään minulla oli juurikin tuollainen paniikkiherätys. Niin ärsyttävää! Taisin nähdä unta siitä, että olin torkuttanut kelloa aivan liian monta kertaa, tai jotain muuta yhtä järkevää. No, tulipa ainakin herättyä ajoissa. Nyt tosin on fiilis kuin peuralla ajovaloissa, mutta eiköhän se tästä tasaannu päivän mittaan. Olisin kyllä aivan mieluusti ottanut sen 20 minuuttia "extraunta". Ei olisi haitannut yhtään ja olisi ehkä tullut jopa tarpeeseen. Oh well... Kaikkea ei voi saada. Ainakin tällaiset aamut herättävät tehokkaasti.

Omakuvia

Sain jo töissä idean näistä kuvista, tai oikeastaan tuosta nallekuvasta. Koko päivän olen miettinyt, että kuinka saan sen onnistumaan parhaiten ja miten valaisen sen. Loppujenlopuksi päädyin vaan kokeilemaan eri vaihtoehtoja ja hassuttelemaan itsekseni. Tiesin haluavani kuvasta mustavalkoisen, mutten kuitenkaan uskaltanut suoraan napsia mv-kuvia, jos vaikka muutan mieleni. Pikakuvailun tulos on tässä:

Killin mielestä kuvauspuuhani näytti ilmeisesti mielenkiintoiselta (tai sitten olen vain ollut liikaa poissa kotoa tänään), joten se halusi välttämättä osallistua ilonpitoon.

 

Tällaista tälläkertaa.

Eilinen...

Eilinen päivä meni jossain ihmeellisessä "hyperaktiivisuustilassa" ja olo onkin nyt sitten sen mukainen: väsyttää ja päässä lyö tyhjää. Untakaan en, ylläri ylläri, saanut, vaikka meninkin hyvisäajoin "nukkumaan". Inhoan tuollaisia päiviä. Toki sain pirusti aikaiseksi, mutten mitään sellaista, mitä olisi varsinaisesti pitänyt tehdä, kuten siivota. Kuvia tuli naputeltua, kävin reippaalla pyörälenkillä, harjasin kissan, kävin kylvyssä, suunnittelin keittiön kaappien maalaamista (kyllä, tämänkin operaation aloittaminen vaatii suunnittelua) ja kaikkea muuta turhaa.

Illalla ajattelin hetken lueskella ja sitten tyynesti lipua unten maille, mutta toisin kävi. En pystynyt keskittymään kirjaan, enkä saanut nukuttuakaan. Päivän tapahtumat ja pelkotilat pyörivät vaan päässä.  Kun on koko päivän miettinyt selviytymistrategiaa seuraavalle kahdelle viikolle tietäen, ettei mikään suunnitelma tule toimimaan, on olo suhteellisen tuskastuttava. Onneksi näitä suunnitelmia ei sittenkään tarvitse ottaa käytäntöön, vaan homma on niinsanotusti hoidossa ja tulevaisuutta voi taas miettiä hieman valoisammalta kantilta. Kyllä tämä tästä lähtee... Jos ei muuta, niin lapasesta ainakin.

Kissani "Killi" otti asiakseen viihdyttää minua illalla. Sen mielestä en olisi saanut puhua puhelimessa (häiriköi yrittämällä tiputtaa mm kynttilänjalan ikkunalaudalta ja pyörimällä jaloissa), enkä lukea kirjaa. Minun olisi vain pitänyt rapsutella herraa. Kuten arvata saattaa, luovuin lukemisesta ja tyydyin rapsuttelemaan Killiä siihen asti kunnes nukahdin. Kissan kehräys on ehkä yksi maailman miellyttävimpiä ja rauhoittavimpia ääniä.

Ja pieni videopätkä:

Killi ja HP7

Visa

Kiitokseksi kaikesta avusta lupasin ottaa exästäni kuvia erästä hänen projektiaan varten ja samalla räpsittiin sitten uusi profiilikuva naamakirjaan. (Meinasin kirjoittaa, että myynti-ilmoitukseen, mutta onneksi osasin olla kirjoittamatta...)

Taas sain kirota, kuinka hemmetin vaikeaa miehen kuvaaminen on. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa, kun ei meinaa millään luonnistua. Tosin täytyy tunnustaa, että harjoituskerrat ovat jääneet tältä osastolta melko vähäisiksi.

Loppujenlopuksi koko kuvailu menikin sitten ihan pelleilyksi ja kostoksi siitä laitan seuraavan, hyvin valaisevan, kuvan esille tänne blogiin:

Ystäväni valmistujaiset

Rakas ystäväni Minna valmistui ammattiin, joten minä ajelin Asikkalaan ikuistamaan muutaman kuvan hänen tärkeästä päivästään. Onnea vielä kerran Minna!

 

 

  

 

 

Kuvat käytiin ottamassa Jokimaan ravikeskuksella Lahdessa. Oli hauskaa huomata, kuinka aika ei muutakaan ihan kaikkia. Meillä oli Minnan kanssa edelleen yhtä idioottimaisen hauskaa kuin aina ennenkin. Ajomatkojen aikana juttu luisti turhankin hyvin ja huonot heitot olivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Meidän täytyy ehdottomasti tänäkesänä toteuttaa puistoistuskelusuunnitelma. =)

Kiitos, Minna, ihanasta päivästä ja tsemppiä tulevaisuuden haasteisiin!

Kauniit ilmat väsyttävät

Kummallinen reaktio. Mitä kauniinpi keli ulkona, sitä väsyneemmäksi ja saamattomammaksi tunnen itseni. Voitoksi kuitenkin luettakoon, että eilen sain tehtyä valmiiksi yhden setin kuvia, joita oli jo ilmeisesti odoteltukin. Tänään pitäisi heittää toinen setti valmiiksi ja sitten voi keskittyä joihinkin omiin prokkiksiin. Jos saisin vaikka tännekin uutta materiaalia.

Kuvausrintamalle kuuluu sen verran uutta, että sain jopa testattua uuden "studioni", eli toisinsanoen onnistuin pystyttämään lamput olohuoneeseeni, joka osoittautui yllättävän toimivaksi kuvaustilaksi. Ystäväni Heidi E:n avustuksella sain aikaan omakuvan. Täytyy oikeasti lopettaa tämä itseni kuvaaminen ja alkaa kuvata vaikka pahvilaatikkoa ennen kuin kaikki kyllästyy katselemaan minun pärstääni. Tässäpä kuvausten ja pikaisen photaroinnin tulos. Rehellisyyden nimissä minulla meni todennäköisesti enemmän aikaa sulloutua tuohon mekkoon, kuin laitella tätä kuvaa, joten täysin tyytyväinen en siihen ole, mutta se välttää tämän kerran.

Selkävaivoja ja kynttiläongelmia

Viimeviikko menikin sitten "onnellisesti" selkäongelmista toipuessa. Eilen oli ensimmäinen päivä sitten viimeviikon maanantain, kun ei tarvinnut vetää aamupalaksi kourallista kolmiolääkkeitä. Oli jokseenkin raastavaa maata himassa kykenemättä tekemään mitään järkevää. No, onneksi kämppä sentään alkaa hiljalleen näyttää asuttavalta, kiitos Visan, joka oli reippaana poikana asentamassa minulle hyllyjä paikoilleen ja kanniskelemassa loput tarpeelliset tavarat sisälle. Kiitos siitä.

Viikonlopun aikana sain maalattua myöskin keittiön pöydän ja tuolit. Vanhat, kulahtaneenvalkoiset romut saivat aivan uuden ilmeen pirteän mustasta pintaväristä (kuvia myöhemmin). Olen ylpeä itsestäni.

Nyt minulla on sisustusongelma. en lödä mistään fuksian värisiä kynttilöitä. Tai siis löysin kyllä, mutta vain pieniä tuikkuja. Tarvitsisin lisäksi kruunu- ja pöytäkynttilöitä. Jos jollain on tietoa mistä moisia voisi mahdollisesti löytää, laittakaahan infoa tulemaan. ^^

Toivon todellakin, että tällä viikolla saan enemmän aikaan kuin viimeviikolla. Toivottavasti saan pyykinpesukoneen ja netin, jotta elämäni palautuisi normaaleihin uomiinsa (ja luonnollisesti toivon, että selkäni pysyy kunnossa). Niin ja kamera olisi mukava saada huollosta kotiin. Ikävä omaa kameraa. =/