tiistai 14. kesäkuuta 2011

Eilinen...

Eilinen päivä meni jossain ihmeellisessä "hyperaktiivisuustilassa" ja olo onkin nyt sitten sen mukainen: väsyttää ja päässä lyö tyhjää. Untakaan en, ylläri ylläri, saanut, vaikka meninkin hyvisäajoin "nukkumaan". Inhoan tuollaisia päiviä. Toki sain pirusti aikaiseksi, mutten mitään sellaista, mitä olisi varsinaisesti pitänyt tehdä, kuten siivota. Kuvia tuli naputeltua, kävin reippaalla pyörälenkillä, harjasin kissan, kävin kylvyssä, suunnittelin keittiön kaappien maalaamista (kyllä, tämänkin operaation aloittaminen vaatii suunnittelua) ja kaikkea muuta turhaa.

Illalla ajattelin hetken lueskella ja sitten tyynesti lipua unten maille, mutta toisin kävi. En pystynyt keskittymään kirjaan, enkä saanut nukuttuakaan. Päivän tapahtumat ja pelkotilat pyörivät vaan päässä.  Kun on koko päivän miettinyt selviytymistrategiaa seuraavalle kahdelle viikolle tietäen, ettei mikään suunnitelma tule toimimaan, on olo suhteellisen tuskastuttava. Onneksi näitä suunnitelmia ei sittenkään tarvitse ottaa käytäntöön, vaan homma on niinsanotusti hoidossa ja tulevaisuutta voi taas miettiä hieman valoisammalta kantilta. Kyllä tämä tästä lähtee... Jos ei muuta, niin lapasesta ainakin.

Kissani "Killi" otti asiakseen viihdyttää minua illalla. Sen mielestä en olisi saanut puhua puhelimessa (häiriköi yrittämällä tiputtaa mm kynttilänjalan ikkunalaudalta ja pyörimällä jaloissa), enkä lukea kirjaa. Minun olisi vain pitänyt rapsutella herraa. Kuten arvata saattaa, luovuin lukemisesta ja tyydyin rapsuttelemaan Killiä siihen asti kunnes nukahdin. Kissan kehräys on ehkä yksi maailman miellyttävimpiä ja rauhoittavimpia ääniä.




Ja pieni videopätkä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti