Ja jo toistamiseen, Visa.

Taas piti vähän treenailla miehen kuvaamista. Ohjaaminen ja valaisu tuottaa edelleen hankaluuksia, mutta tälläkertaa homma sujui kuitenkin hitusen kivuttomammin ja vähemmillä harmailla hiuksilla kuin edellinen.

Testailin samalla Jarkolta lainaamaani Sigma 30mm F1.4 EX DC HSM -linssiä studio-oloissa. Ihan toimivalta vaikutti, joskin minulla kesti hetki tottua siihen, ettei kamerani yhtäkkiä painakaan paljon mitään. Käsi tuntui tärisevän aivan kohtuuttoman paljon.

Kiitokset Ellalle assarina toimimisesta, sekä tietenkin Visalle kärsivällisestä poseeraamisesta.

Taste of the wild

Nättiä, eikö?

Näin käy kun leikkii terävillä esineillä, tässä tapauksessa kissalla.

Rakas kissani oli siis päättänyt ominneuvoin karata ulos, eikä se tietenkään osannut takaisin sisälle. Löysin sen sitten metsästä harhailemasta koirien kanssa lenkkeillessäni (punainen ei ole paras mahdollinen naamiointiväri Suomen kesässä), nappasin sen syliin ja lähdin kantamaan kotiin. Tottahan toki Sira huomasi, että olin löytänyt Killin ja tuli viivana siihen viereen intoilemaan. Jo ennestään hieman hätääntynyt kissani (joka kyllä suosiolla tuli luokseni ja syliin) säikähti ja alkoi räpiköidä, jolloin korjasin otettani ja tässä tiimellyksessä katti pääsi puremaan minua poskeen ja raapaisemaan takajalan kynnellä käsivarteen.

Eipä auta muuta kuun syödä särkylääkkeitä, hakea antibioottikuuri ja toivoa, että turvotus laskee äkkiä. (Näytän tällä hetkellä ihan hamsterilta)

Kyllä eläimet sitten on ihania...

Asikkalan kärrykoulu, Part II

Nyt voin rehellisesti sanoa, että lähestulkoon halkean ylpeydestä. Ponilla oli tänään ensimmäistä kertaa kärryt perässä. Eikä siinä vielä kaikki. Minna oli käynyt ajamassa sillä lenkin! Tästä se homma lähtee käyntiin. Hyvä Poni! Hyvä Minna! Maltan tuskin odottaa, että pääsen itsekin kärryttelemään. =)

Asikkalan kärrykoulu, Part I

Tänään oli se päivä, kun Poni sai valjaat selkään. Samalla Minna pääsi testaamaan kuinka hommat pelittää ja millä vauhdilla lähdetään etenemään. Karvamopo oli alkuihmetyksen jälkeen toiminut ohjasajossa kuin vanha tekijä. Kuulemma oli kuitenkin hieman laiskempi kuin ravivarsat (enpä olisi arvannut, heh).

Viikonloppuna viimeistään on kärrykoulun Part II vuoro. Silloin Ponille laitetaan kärryt perään ensimmäistä kertaa! Ehkä siitä siis tulee kuin tuleekin ihka oikea kärryponi.

"Hei huomasiks et tossa roikkuu jotain?!" © Minna S.

Poni the linssilude, aina valmiina poseeraukseen. © Minna S.

Kotileijona

Maailman laiskin (ja nälkäisin) taskukokoinen kääpiöleijona.

Elokuu on jälleen tullut

Havahduin aamulla tähän todellisuuteen huomatessani, että ilmassa tuoksuu syksyltä. En pidä elokuusta. Se pelottaa minua. Olen menettänyt monia rakkauta elokuun valheellisen kesäisiin, jo syksystä vihjaileviin tuuliin. Viimevuonna uhkasin, että tänä vuonna nukun koko elokuun enkä ole yhteydessä kehenkään, josko sillä vältettäisiin huonot uutiset. Unohdin kuitenkin tämän uhkauksen (eikä sen toteuttaminen muutenkaan olisi ollut mahdollista, koska töissä on pakko käydä) ja heti alkumetreillä kyseinen kuukausi muistutti mahdistaan. Sain puhelun heinäkuun viimeisellä tunnilla, että minulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen on joutunut yllättäen sairaalaan. Olinkin jo hieman odotellut jotain "pommia" putoavaksi, joten en sinänsä yllättynyt näistä uutisista. Tälläkertaa kuitenkin selvittiin ilmeisesti säikähdyksellä ja elämä jatkuu.
On omituista miten joku kuukausi voi saada ihmisen mielessä jonkinlaisen kummallinen tumman varjon päälleen. Aivan kuin koko kuukausi olisi kirottu. En tahdo menettää enää ketään tai mitään elokuulle. Voisiko tänä vuonna tässä kuussa tapahtua vaihtelun vuoksi jotain poikkeuksellisen mukavaa? Tai edes jotain ihan pientä kivaa, muttei enempää ikäviä asioita? Jooko? En minä mitään lottovoittoa odota, mutta edes seesteistä kuukautta ja edes ripauksen hyviä juttuja.

Välttääkseni turhan negatiiviset ajatukset, aion tässä kuussa keskittyä koirien treenaamiseen (Siran kanssa meillä alkaa agility- ja pelastuskoiratreenit ja Saagan kanssa pitäisi treenata perustottelevaisuutta hiljalleen), valokuvauksen saralla suunnittelen olevani entistä ahkerampi (samoin photarin, pahoitteluni tästä) ja haaveilen myös maalausharrastuksen uudelleen herättelystä, sekä salikortista (joka jää kyllä toistaiseksi haaveeksi). Saatan myös innostua kutomaan parit sukat. Paljon puhetta ja suunnitelmia. Nähtäväksi jää muuttuvatko jopa ihan teoiksi asti. Eilen illallakin minun piti tehdä vaikka mitä, mutta loppujenlopuksi notkuin koneella tuijottamassa Housea. (eielämää.com)

Hyvää alkanutta elokuuta kaikille tasapuolisesti. Toivottavasti se on teille lempeämpi kuin mitä se on minulle viimevuosina ollut. Kohta on syksy ja sitten on joulu ja taas vaihtuu vuosi... Mihin nämä päivät, kuukaudet ja vuodet hukkuu?

Biisi tälle kuukaudelle:

My Guardians