Havahduin aamulla tähän todellisuuteen huomatessani, että ilmassa tuoksuu syksyltä. En pidä elokuusta. Se pelottaa minua. Olen menettänyt monia rakkauta elokuun valheellisen kesäisiin, jo syksystä vihjaileviin tuuliin. Viimevuonna uhkasin, että tänä vuonna nukun koko elokuun enkä ole yhteydessä kehenkään, josko sillä vältettäisiin huonot uutiset. Unohdin kuitenkin tämän uhkauksen (eikä sen toteuttaminen muutenkaan olisi ollut mahdollista, koska töissä on pakko käydä) ja heti alkumetreillä kyseinen kuukausi muistutti mahdistaan. Sain puhelun heinäkuun viimeisellä tunnilla, että minulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen on joutunut yllättäen sairaalaan. Olinkin jo hieman odotellut jotain "pommia" putoavaksi, joten en sinänsä yllättynyt näistä uutisista. Tälläkertaa kuitenkin selvittiin ilmeisesti säikähdyksellä ja elämä jatkuu.
On omituista miten joku kuukausi voi saada ihmisen mielessä jonkinlaisen kummallinen tumman varjon päälleen. Aivan kuin koko kuukausi olisi kirottu. En tahdo menettää enää ketään tai mitään elokuulle. Voisiko tänä vuonna tässä kuussa tapahtua vaihtelun vuoksi jotain poikkeuksellisen mukavaa? Tai edes jotain ihan pientä kivaa, muttei enempää ikäviä asioita? Jooko? En minä mitään lottovoittoa odota, mutta edes seesteistä kuukautta ja edes ripauksen hyviä juttuja.
Välttääkseni turhan negatiiviset ajatukset, aion tässä kuussa keskittyä koirien treenaamiseen (Siran kanssa meillä alkaa agility- ja pelastuskoiratreenit ja Saagan kanssa pitäisi treenata perustottelevaisuutta hiljalleen), valokuvauksen saralla suunnittelen olevani entistä ahkerampi (samoin photarin, pahoitteluni tästä) ja haaveilen myös maalausharrastuksen uudelleen herättelystä, sekä salikortista (joka jää kyllä toistaiseksi haaveeksi). Saatan myös innostua kutomaan parit sukat. Paljon puhetta ja suunnitelmia. Nähtäväksi jää muuttuvatko jopa ihan teoiksi asti. Eilen illallakin minun piti tehdä vaikka mitä, mutta loppujenlopuksi notkuin koneella tuijottamassa Housea. (eielämää.com)
Hyvää alkanutta elokuuta kaikille tasapuolisesti. Toivottavasti se on teille lempeämpi kuin mitä se on minulle viimevuosina ollut. Kohta on syksy ja sitten on joulu ja taas vaihtuu vuosi... Mihin nämä päivät, kuukaudet ja vuodet hukkuu?
On omituista miten joku kuukausi voi saada ihmisen mielessä jonkinlaisen kummallinen tumman varjon päälleen. Aivan kuin koko kuukausi olisi kirottu. En tahdo menettää enää ketään tai mitään elokuulle. Voisiko tänä vuonna tässä kuussa tapahtua vaihtelun vuoksi jotain poikkeuksellisen mukavaa? Tai edes jotain ihan pientä kivaa, muttei enempää ikäviä asioita? Jooko? En minä mitään lottovoittoa odota, mutta edes seesteistä kuukautta ja edes ripauksen hyviä juttuja.
Välttääkseni turhan negatiiviset ajatukset, aion tässä kuussa keskittyä koirien treenaamiseen (Siran kanssa meillä alkaa agility- ja pelastuskoiratreenit ja Saagan kanssa pitäisi treenata perustottelevaisuutta hiljalleen), valokuvauksen saralla suunnittelen olevani entistä ahkerampi (samoin photarin, pahoitteluni tästä) ja haaveilen myös maalausharrastuksen uudelleen herättelystä, sekä salikortista (joka jää kyllä toistaiseksi haaveeksi). Saatan myös innostua kutomaan parit sukat. Paljon puhetta ja suunnitelmia. Nähtäväksi jää muuttuvatko jopa ihan teoiksi asti. Eilen illallakin minun piti tehdä vaikka mitä, mutta loppujenlopuksi notkuin koneella tuijottamassa Housea. (eielämää.com)
Hyvää alkanutta elokuuta kaikille tasapuolisesti. Toivottavasti se on teille lempeämpi kuin mitä se on minulle viimevuosina ollut. Kohta on syksy ja sitten on joulu ja taas vaihtuu vuosi... Mihin nämä päivät, kuukaudet ja vuodet hukkuu?
Biisi tälle kuukaudelle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti