Kun jotain puuttuu...

Onpa orpo fiilis. Rakas kamerani on huollossa ja minusta tuntuu kuin pala minusta olisi kadoksissa. Toivottavasti saavat sen muistikortin irrotusmekanismin toimimaan, ettei sen takia tarvitse alkaa miettiä uutta kameraa (tai siis mietin sitä muutenkin koko ajan, mutta ettei olisi pakko hankkia uutta). Onneksi ystaväni Sanna lupasi lainata minulle kameraansa ensi viikolla, että saan sovitut kuvaukset hoidettua. Muuten olisin ollut melkolailla nesteessä. Kiitos siis Sannalle!

Eilinen ilta kului mukavasti vaatteita viikatessa. Tässäkin operaatiossa minua jeesaili Sanna. Ihme ja kumma, kaikki vaatteeni näyttäisivät mahtuvan kaappiin. Opin uusia asioita itsestäni. Olen näemmä saakutin tarkka siitä, miten vaatteeni järjestelen. Yllättävä käänne. "Laita se paita siihen pvc-hameen ja sen valkoisen kauluspaidan väliin ja ne aamutakit sinne oikealle...."  No, ei kai se väärin ole. Naurettua tuli niin paljon, että nyt on vatsalihakset kipeinä.

Viikonlopun aikana olisi tarkoitus tehdä muutamat kuvat valmiiksi ja TOIVOTTAVASTI shoppailla hyllykkö olohuoneeseen, jotta saan kirjat ja koriste-esineet paikoilleen. Sitten puuttuisi enää sohvapöytä ja matot, joiden löytäminen tuntuu olevan lähes mahdoton tehtävä. Mistä ihmeestä voisi löytää kaksi pyöreää mustaa mattoa? Yöpöytä puuttuu myös, mutta sellainen on jo löytynyt ja käyn hakemassa heti kun aikaa liikenee. Voisin myös yrittää napata jotain kuvia kämpästä kännykällä alkuun. Kunnon kuvia saatte sitten kunhan koko kämppä on "valmis".

Ai niin! Sain myös vihdoin ostettua uudet vanteet autooni! Kiitos Hapa! Kohta saan siis nauttia uusista renkaista. Luksusta!

Päivän hyvä työ tehty

Kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuksia ja luovutin verta. Suosittelen lämpimästi käymään jos ette ole vielä käyneet. Siitä saa hyvän mielen ja itselleni ainakin tuli hyvä olokin.

Haastan siis täten kaikki, jotka tämän postauksen lukevat luovuttamaan verta ja näin auttamaan apua tarvitsevia. =)

Tästä se alkaa!

Nimittäin uusi aikakausi elämäni tiimalasissa. Ensimmäinen ilta ja yö vietetty omassa kämpässä. Kun välttämättömät tavarat (sänky ja sohva) oli kannaettu sisälle ja laitettu paikalleen, oikaisin itseni sohvalle, kaadoin lasin pohjalle tilkan viiniä, avasin suklaalevyn ja luin kirjaa. Ihanan rentouttavaa kaiken tämän stressin ja kiireen jälkeen.

Jos koskaan enää valitan, ettei minulla ole mitään mitä laittaa päälle, muistuttakaa minua siitä, että olen tähän mennessä kantanut kahdeksan säkillistä vaatteita kämpille ja ainakin kaksi säkillistä odottaa noutajaansa entisellä kämpällä, ehkä enemmänkin.

Muutto alkaa siis olla hyvällä mallilla. Josko sitä ehtisi tänään piipahtaa tallillakin ja käydä vaikka kaupassa. =)

Kiitos Visalle muuttoavusta!

Otetaanpa uusiksi...

Eilinen ei ihan mennyt putkeen... Työpäivä sujui kivuttomasti uusia asioita opetellessa, mutta kaikki mitä neljän jälkeen tein, meni ihan reisille. Ensin menin trimmaamaan koiraa, jonka karva osoittautui niin helkkarin paksuksi, että trimmeri leikkasi kiinni. No, ei muuta kun soitto kaverille, joka suostui lainaamaan minulle hieman järeämpää kalustoa karvanpoisto-operaatiota varten ja uusi terä omaan trimmeriin pitää tilata tänään.

Trimmausyrityksen jälkeen suuntasin kauppaan ostamaan moppia. Jumaleissön miten kalliita! Mistään kaupasta ei löytynyt mitään halppisversiota edes perus lankamopista, joten tyydyin ostamaan suurimpaan hätään sellaisen sienisysteemin, joka osoittautui äärettömän idioottimaiseksi valinnaksi.

Kun vihdoin pääsin entisen kodin kautta takaisin kämpille kuuraamaan lattioita remontin jäjiltä, meinasi lähteä totaalisesti järki. Ei siitä sienimopista ollut mihinkään! Käsin jouduin lopulta rätillä hinkkaamaan lattiat puhtaaksi. Selkä kiittää jälleen. Onneksi sentään sain vaatteita ja astioita järjesteltyä kaappiin sujuvasti ja ripustin jopa verhot makuuhuoneeseen (mustat, kuka yllättyi).

Ajelin sitten kymmenen jälkeen takaisin vanhalle kämpälle ja sain kuulla, ettei mun kamerasta tule muistikortti pihalle. Pikainen vilkaus riitti kertomaan, että irrotusmekanismi on rikki. Siinä kohtaa piti hetken kerätä itseään, ettei katkea loputkin verisuonet päästä.

Nooo... Nää on näitä päiviä... Tänään uudella tarmolla kohti uusia pettymyksiä tai vaihtoehtoisesti parempaa huomista. Uusi yritys ja uudet erehdykset, vai miten se nyt olikaan. Tarkoituksena olisi ehtiä tämän päivän aikana trimmata se koira loppuun, viedä sohva ja sänky kämpille ja mahdollisesti jotain muutakin rojua siinä sivussa (esim lisää vaatteita, pyyhkeitä, liinavaatteita jne).

Aurinkoa odotellessa...

En ole perfektionisti...

... haluan vain, että kaikki on täydellistä.

Toisen maalikerroksen jälkeen en vieläkään ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, joten raivon vallassa maalasin vielä kolmannenkin kerroksen sekä makuuhuoneeseen, että olkkariin. Vain kahden turhautumisen ja väsymyksen aiheuttaman itsekseenkiukuttelukohtauksen jälkeen sain vihdoin seinät maalattua ja nyt on hyvä. Makkarin ja olkkarin seinät ovat kauniin valkoiset.

Huomenna vielä remontointisotkujen siivous ja sitten saan oikeasti muuttaa. =)

Toistuva uni

Tämä viimeöinen uneni poikkeaa muista toistuvista unista siten, että sen näkemiskertojen välillä on hyvin pitkiä aikoja. Edellisen kerran näin samasta asiasta unta muutama kuukausi sitten, sitä edellisestä kerrasta on about vuosi. Normaalisti näitä toistuvia unia tulee kerralla putkeen useampana yönä, mutta tämä levy ei jää pyörimään yhtä yötä pidempään.

Unessa lataan kuvan facebookkiin (oikeasti jotain niin säälittävää nähdä unta facesta...). Kuva on mustavalkoinen ja otettu vallitsevassa valossa, ei studio-olosuhteissa. Istun kuvassa sängyllä kahvikuppi käsissäni. Sängyssä on puhtaan valkoiset lakanat ja muhkeat tyynyt, siinä on selvästi nukuttu, sängyn pääty on tummaa puuta. Minulla on ylläni valkoinen toppi ja mustat "oloshortsit". Hymyilen aurinkoisesti, oikeastaan näytän jopa naurahtavan, ja minun hiukseni ovat pörröiset. Näytän onnelliselta.

Ladattuani kuvan, jäin katselemaan sitä ja tunsin suunnatonta lämpöä. Yritin keksiä sopivaa kuvatekstiä, mutten keksinyt millään mikä olisi ollut riittävä kuvailemaan tuota kuvaa. Se oli hämmentävää, sillä yleensä minulla ei ole ongelmia keksiä kuvatekstejä. Lopulta jätin tekstin kokonaan laittamatta, en kirjoittanut edes kuvaajan nimeä, mikä sekin on minun tapauksessani poikkeavaa, sillä sen kirjoitan aina. Nyt minua sitten vaivaakin, että kukahan tuon kuvan on minun unimaailmassani mahtanut ottaa. Olisi mukavaa saada ihan oikeasti itsestään tuollainen kuva, sillä se oli todella kaunis ja jollain tavalla "epätodellisen aito". No, mistä sen tietää vaikka kyseessä olisi enneuni. ;)

Jos jollain on tulkintoja tähän uneen liittyen, kuulisin niitä mielelläni.

Pitäisiköhän tehdä ihan oma blogi näille unille kun niitä nyt tuntuu riittävän...

Tapettisota

Remonttipäivä nro 2.
Lopputulos: Olohuoneessa pari pientä siivua tapettia jäljellä ja makuuhuoneessa homma hyvällä alulla.

Sujuu kuin tanssi rikkinäisillä koroilla. Joku nero on joskus aikojen saatossa päättäny, että on hemmetin hyvä idea liimata neljä tapettia päällekäin. Pikkuinen homma saada kaikki kerrokset irti, koska jokaiseen kerrokseen on laitettu vahvempaa ja vahvempaa liimaa, jota on imeytynyt seinään asti joistain kohdista. Tapetti on siis lujassa kiinni, mutta kyllä minä sen irti saan. Jos en muulla, niin silkalla raivolla. Mun sormet on niin kipeät päivän rehkimisestä, että tekisin melkein mitä tahansa, jos joku hieroisi niitä.

Huomenna uusi päivä ja lisää tapetin repimistä. Jos olen oikein reipas, pääsen maalauspuuhiin lauantaina. =)