Inspiraatiota metsästämässä

Nyt minun pääni sisällä eletään sellaista aikaa, jolloin inspiraatio on täysin nollassa. Näinä hetkinä täytyy turvautua äärimmäisiin keinoihin löytääkseen motivaation ja innostuksen yhtään mihinkään. Eilinen kuvausräpellysyritys oli elävä todiste kaiken luovuuden rappiosta. Ennen kuvaamista minulla oli selkeä visio mitä haluan, mutta flunssainen ruhoni päätti olla tekemättä yhteistyötä aivojeni kanssa. Ehkä ihan hyvä niin. Ei se suunnitelma kovin hyvä ollut alunperinkään. Tai oli, muttei se ollut "valmis" toteutettavaksi vielä. Ehkä tänään paremmalla onnella ja suunnittelulla.

Mistä sitä inspiraatiota sitten haen?

Musiikki

Ehkäpä se legendaarisin vaihtoehto. Saan usein ideoita mitä kummallisimmista biiseistä. Kappaleen ei edes tarvitse olla hyvä, pelkästään joku osuva lause tai säkeistö riittää. Viimeaikoina olen kuunnellut täysin oman makuni vastaista musiikkia juuri tästä syystä. Vanhat tutut melodiat ja sanat kuulostavat nyt puurolta korvissani. Eilen sain uutta potkua kuvailuun Avril Lavignen "I love you" biisin kertosäkeestä.

Muistot

Jotkut hetket jäävät mieleen ja ne tahtoisi elää uudelleen. Niitä miettiessäni yritän luoda kuvia, joihin voisin sisällyttää edes palasen sitä tunnetta, joka minulla oli sillä hetkellä. Kukaan muu ei näitä asioita tietenkään kuvasta näe, mutta ne tuovat mielestäni myös katsojalle enemmän sisältöä kuvaan vaikka tarkoitusperä jäisikin pimentoon.

Ihmiset

Usein malli itse inspiroi kuvaustilanteessa, tai jo aiemmin. Kaikissa meissä on jotain ainutlaatuista. Jotain sellasita, jonka haluaisin saada kuvaan vangittua. Se saattaa olla mitä tahansa. Katse, ilme, käsien asento, mitä vain. Joidenkin ihmisten elämäntarina voi myös toimia innoittajana. (tästä esimerkkinä isovanhempani, joita mietin kovasti eilen kuvaa laitellessani)

Tunteet

Tämä on ehkä suurin innoittajani. Surullisena otan parempia kuvia. Kuvat ovat minulle tapa lievittää negatiivisia  fiiliksiä, purkaa ahdistusta ja löytää kauniita ja hyviä asioita. Kauniista kuvasta tulee hyvä mieli (sillä riskillä että jos kuvaaminen ei syystä tai toisesta onnistu odotusten mukaan, siitä tulee entistä paskempi fiilis). Positiiviset tunteet eivät inspiroi minua niin paljon. Joskus toki tapahtuu poikkeuksellisia luovuudenpuuskia myös iloisissa merkeissä. Tämä tietenkään ei tarkoita sitä, että olisin aina surullinen tai muuten pahalla päällä kuvatessani. Ihan perusfiiliksissäkin voi kuvata ja siitä voi nauttia. Lähinnä tarkoitin tunneskaalan äärilaitoja.


Valo

Olen alkanut oppia valokuvausharrastuksen myötä katselemaan maailmaa hieman toisin kuin ennen. Kauniit valaistukset vangitsevat huomioni yhä useammin. Näistä hetkistä yritän olla innostumatta liikaa etenkin jos en ole yksin. "Kato miten kaunis valo!" saattaa kuulostaa hieman omituiselta normaalin ihmisen korvissa esim. kesken lenkkeilyn. Ainakin yhdistettynä siihen lasittuneeseen katseeseen...

Taide 

Toisten kuvaajien ottamat kuvat, sekä myöskin maalaukset ja piirrokset toimivat myös hyvin silloin kun etsin uutta näkökulmaa itselleni, tai vain jotain mitä voisin treenailla. Käytän myös piirtämistä inspiraation hakemiseen. Jos näen jonkun kiinnostavan kuvan, saatan piirtää siitä oman näkemyksen ja mahdollisesti sellaisen, jonka tahtoisin toteuttaa kuvana. Rakastan piirtää "hiilitöitä" valoharjoitteluina. Yleensä toteutan nämä kylläkin koneella enkä oikeasti raapustele hiilellä/liidulla paperille, mikä on hyvä juttu sillä asuntoni on riittävän sotkuinen ilman hiili-/liitupölyäkin.


Jos näitä kaikkia asioita yhdistää, saadaan yleensä aikaan hyvä kombinaatio ja kuvausfiilis. Tosin  niissä tilanteissa kun tällainen pääsee tapahtumaan, on yleensä enemmän vauhtia kuin järkeä, eikä lopputulos ole välttämättä paras mahdollinen, mutta intoa ainakin piisaa ja se lienee treenaillessa se pääasia. Eikö?

Ja miksi ihmeessä kirjoitin tämän? En itsekään oikein tiedä. Ehkä siksi, että olen miettinyt näitä asioita viimeaikoina. Tuntuu, että junnaan paikoillani kuvauksen saralla ja yritän haalia itselleni ideoita, jotka pakottaisivat minua oppimaan uutta. No, tulevasta viikonlopusta pitäisi tulla erittäin inspiroiva ja tuottelias, sillä saan nauttia erään hyvin hyvin lahjakkaan ja ihanan ihmisen seurasta. On aina mahtava kokemus puuhastella kuvausjuttuja sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat saman omituisen intohimon tähän valojen ja varjojen, jähmettyneiden tunteiden ja pysäytetyn ajan maailmaan.

Milla, en malttaisi millään odottaa! Perjantai on vielä niiiiin kaukana. =D

Jottein jäisi pelkäksi kirjoitteluksi, laitan tähän yhden suosikki "hiilitöistäni" piristämään tätä postausta.

Desire