Eilen keskiviikon pelastuskoiraryhmä, eli meidän ryhmä, järjesti maanantainryhmälle hälytysharjoituksen. Lavastettu tilanne oli lyhykäisyydessään se, että kolme sienestäjää oli lähtenyt metsään eivätkä osanneet takaisin autolle. Yhdellä kadonneista oli diabetes.
Itsehän saavuin tyylikkäästi myöhässä paikalle, sillä minun viimeaikainen minuuttiaikatauluni kusee heti, jos joku muu ei pysy aikataulussa. (Onneksi viikonloppuna on rauhallisempaa) Pääsin koirapartio kakkosen mukaan ja minut nakitettiin suunnistajaksi. Mukanamme oli nuori koira jolle tämä oli ensimmäinen hälytysharjoitus. Tarkistettavan reittimme varrella koira merkkasi muutaman piston sen verran vahvasti että merkitsimme ne karttaan.
Lopputulos treeneistä oli, ettemme löytäneet etsittäviä. (Heh.) Kommunikaatiovirheet ja katkokset olivat suurin syy miksi homma ei erinomaisesta alusta huolimatta sujunut loppuun asti. Molemmat koirakot kävivät hyvin lähellä kolmatta maalimiestä, mutteivät ihan perillä asti. Kävelyä kertyi runsaasti kolmen tunnin etsinnän aikana ja oppeja sitäkin enemmän. Nuori koira työskenteli upeasti ja väsymättä koko pitkän harjoituksen ja se palkattiinkin siitä lopuksi löydöllä.
Loppukommenteissa sain kehuja hyvästä ja rauhallisesta suunnistuksesta (vain kerran katosin kartalta). Olosuhteet eivät olleet mitä parhaimmat, sillä pimeys laskeutui äkkiä ja maasto oli todella ryteikköistä. Hommaa hankaloitti lisäksi se, ettei minulle annettu kartta ollut mikään maastokartta, vaan "jotain sinnepäin" -kartta. Osasin kuitenkin ja olen ylpeä itsestäni. Pakko kehaista myös uskollista apulaistani, eli iPhonea, joka toimitti onnistuneesti taskulapun virkaa etsintöjen ajan ja säilytti myös kuuluvuutensa silloin, kun muista puhelimista katosi kentät. Pitänee jossain vaiheessa ladata siihen jotain suunnistukseen liittyviä sovellutuksia näiden tilanteiden helpottamiseksi.
Kivaa oli ja odotan jo kuumeisesti maanantain ryhmän meille tulevaisuudessa järjestämiä harjoituksia. Kyllä meistä vielä kelpo etsintäjoukko tulee kun tarpeeksi treenataan. =)
Itsehän saavuin tyylikkäästi myöhässä paikalle, sillä minun viimeaikainen minuuttiaikatauluni kusee heti, jos joku muu ei pysy aikataulussa. (Onneksi viikonloppuna on rauhallisempaa) Pääsin koirapartio kakkosen mukaan ja minut nakitettiin suunnistajaksi. Mukanamme oli nuori koira jolle tämä oli ensimmäinen hälytysharjoitus. Tarkistettavan reittimme varrella koira merkkasi muutaman piston sen verran vahvasti että merkitsimme ne karttaan.
Lopputulos treeneistä oli, ettemme löytäneet etsittäviä. (Heh.) Kommunikaatiovirheet ja katkokset olivat suurin syy miksi homma ei erinomaisesta alusta huolimatta sujunut loppuun asti. Molemmat koirakot kävivät hyvin lähellä kolmatta maalimiestä, mutteivät ihan perillä asti. Kävelyä kertyi runsaasti kolmen tunnin etsinnän aikana ja oppeja sitäkin enemmän. Nuori koira työskenteli upeasti ja väsymättä koko pitkän harjoituksen ja se palkattiinkin siitä lopuksi löydöllä.
Loppukommenteissa sain kehuja hyvästä ja rauhallisesta suunnistuksesta (vain kerran katosin kartalta). Olosuhteet eivät olleet mitä parhaimmat, sillä pimeys laskeutui äkkiä ja maasto oli todella ryteikköistä. Hommaa hankaloitti lisäksi se, ettei minulle annettu kartta ollut mikään maastokartta, vaan "jotain sinnepäin" -kartta. Osasin kuitenkin ja olen ylpeä itsestäni. Pakko kehaista myös uskollista apulaistani, eli iPhonea, joka toimitti onnistuneesti taskulapun virkaa etsintöjen ajan ja säilytti myös kuuluvuutensa silloin, kun muista puhelimista katosi kentät. Pitänee jossain vaiheessa ladata siihen jotain suunnistukseen liittyviä sovellutuksia näiden tilanteiden helpottamiseksi.
Kivaa oli ja odotan jo kuumeisesti maanantain ryhmän meille tulevaisuudessa järjestämiä harjoituksia. Kyllä meistä vielä kelpo etsintäjoukko tulee kun tarpeeksi treenataan. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti