lauantai 23. maaliskuuta 2013

Rakkaudesta luovuuteen

"Photoshoot"

"Mistä sä saat noita ideoita?"

Siinäpä kysymys jonka olen kuullut verrattain usein. Sekä hyvässä, että siinä pahassa myös. No ne ideat tulevat minun päästäni. Kiltit aivoni muokkaavat yhdessä mielikuvituksen ja ympäristön ärsykkeiden kanssa minulle enemmän tai vähemmän mukavia kuvia päähän, joista osan oksennan sitten valokuvina ulkoiseen maailmaan. Osa taas jää minun pääni sisälle joko pelkästään minun omaan käyttööni tai sitten muhimaan ja kehittymään myöhempää käyttöä varten.

Minusta on yhtäaikaa ihanaa ja kamalaa omata hyvä ja vilkas mielikuvitus. Parhaimmillaan se antaa minulle loistavia ideoita kuvia (ja muutakin) varten, jopa siinä määrin etten malttaisi millään odottaa että pääsen ne ideat toteuttamaan, mutta pahimmillaan se turhauttaa minut täysin. Nämä on kai niitä luovuuden kirouksi.

Mitä luovuus oikeastaan on? Minun näkemykseni mukaan luovuus on ennenkaikkea rohkeutta. Miksi? Siksi, että vaatii rohkeutta antaa mielelleen täyden vapauden ja uskaltaa hypätä sen virran mukaan, saati sitten toteuttaa ne visiot käytännössä. Luovuus on myös oppimista, sekä kyltymätöntä halua siihen. Muistan elävästi ajan (josta nyt ei muutenkaan ole kovin kauaa) jolloin aloittelin vasta ihmisten kuvaamista hieman vakavammin. Silloin pääni tuntui niin kovin tyhjältä. Yritin ja yritin keksiä ideoita ideoiden perään, kun todellisuudessa en uskaltanut antaa itselleni ja mielikuvitukselleni vapautta. En luottanut itseeni.

Vuosien varrella ja itseasiassa jokaisen kuvauksen myötä "luovuusprosessini" on kasvanut ja kehittynyt. Minusta tulee koko ajan itsevarmempi ja rohkeampi. On suorastaan hassua ajatella, että olen joskus jännittänyt suuresti kokeilla asioita joita en ole ennen tehnyt, kun nykyään sellaiset "I have no idea what I'm doing" -hetket ovat ihan arkipäiväisiä. Viimeksi ylläolevan kuvan kanssa oli heti alusta asti tällainen ajatus. Minulla ei ollut aloittaessani hajuakaan miten tuon visioni kuvasta henkiin photarissa. Siitä huolimatta syöksyimme Hannun kanssa studiolle räpsäisemään pohjakuva (kiitos Hannu!) ja siitä sitten koneen ääreen päänahkaa raapimaan. Voin rehellisesti tunnustaa nauttineeni joka hetkestä pulmaa ratkoessani.

Luovuus vaatii myös oikeanlaisen ympäristön, sekä myöskin oikeanlaista seuraa. Kukaan meistä ei ole mitään yksin. Ollaksemme luovia, tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka inspiroivat ja kannustavat meitä. Jos kukaan ei usko meihin, menetämme ajan kanssa rohkeutemme olla luovia. Vaikka itse olenkin ihminen, joka välillä vetäytyy kuoreensa pohtimaan maailmaa ihan vain itsekseen, myönnän tarvitsevani luovuutta lietsovaa seuraa. Olen onnekas koska olen saanut ympärilleni tällaisia upeita ihmisiä jotka pelkällä olemassaolollaan auttavat minua eteenpäin tällä viitoittamattomalla ja jännittävällä tiellä, nostavat ylös kun kaadun, sekä kevyesti tönäisevät tarvittaessa oikeaan suuntaan kun epäröin. Kiitos että olette olemassa. Rakastan teitä ja olen teille paljosta velkaa.

Luovuudella on toki myös hintansa. Minun tapauksessani sen verran suuri hinta, että syön todennäköisesti käpyjä vuoden loppuun asti. Onneksi luovuudesta nauttivana ihmisenä olen siihen mennessä kehittänyt (toivottavasti) lukemattomia loistavia käpyreseptejä (käpysosekeittoa, käpykäristystä, käpypataa, käpyjä kermakastikkeessa, käpyhyytelöä, uusnikäpyjä havunneilasilla...). Uusi kamera tuli siis hankittua luovien ajatusten purkamista varten. Lauman jatkoksi liittyi Canon EOS 5D Mark II, kavereiden kesken "Makke". Eilen sen sain kätösiini ja nyt ollaankin toistaiseksi vain tuijotettu toisiamme ja vähän tutustuttu. Ensimmäiset ruudut pitäisi uskaltaa ottaa ihan piakkoin. Tästä alkaa uusi, jännittävä matka, joka sisältää toivonmukaan paljon luovia ja hauskoja hetkiä. Uskon, että tulemme Makken kanssa erinomaisesti toimeen. Taidan olla jo vähän rakastunut...

Ylläolevan kuvan otti Hannu ja ideoinnin ja käsittelyn hoidin itse. Kiitokset vielä Hannulle! (HUOM! blogilinkissä K-18 varoitus)

Loppuun vielä pakollinen kuva uudesta perheenjäsenestä. Yleensä en mainostele kauheasti mitään blogissani, mutta nyt on pakko kehaista Cyberphotosta saamaani palvelua. En rehellisesti sanoen muista, että olisin koskaan aikaisemmin törmännyt noin ystävälliseen ja tehokkaaseen asiakaspalveluun. Eikä pidä myös unohtaa, että paketissa oli jälleen kylkiäisenä suklaata, mikä on aina iso plussa.

"Makke" <3

10 kommenttia: