keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kun mieli herää, mutta raato jatkaa unia

Viimeyönä "pääsin" pitkästä aikaa kokemaan yhden ehdottomasti v-mäisimmistä heräämisen muodoista, eli unihalvauksen. Siinä makasinkin sitten hyvän tovin (toki todellisuudessa kyse oli varmasti vain parista minuutista, mutta se tuntui ikuisuudelta) selälläni, pystymättä liikkumaan. Onneksi en saanut riesakseni harhoja tms vaan sain tyytyä pelkästään voimakkaaseen ahdistukseen ja pelkoon. Kun vihdoin sain itseni ruumiillisestikin valvetilaan, seurauksena oli kunnon tärinä, jonka vuoksi minulla onkin nyt sitten niska, hartiat ja selkä aivan jumissa. Ei kiva, en tykkää, enkä toivoisi tuollaisia kokemuksia edes pahimmalle viholliselleni. On oikeasti todella kammottavaa kun et voi liikuttaa edes sormenpäätäsi vaikka kuinka kovasti yrittäisit.

Onneksi aivoni päättivät lopun yötä hemmotella minua kauniilla kuvilla kunhan sain ensin itseni uudelleen tainnutettua unimaailmaan. Aamulla kellon vaativa herätysääni ottikin sitten ekstrakovaa päähän. Olisin mieluusti vielä kellunut noissa unimaailman ihmeissä (ja ei, näitä unia en jaa teidän kanssanne koska tahdon säilyttää edes jonkinlaiset arvokkuuden rippeet). Herätessäni minulla soi päässä Within Temptationin kappale All I need. Sitä olenkin sitten kuunnellut tässä päivän mittaan suunnilleen non-stoppina pitääkseni mielikuvani mahdollisimman elävinä. Pitänee siirtyä taas dekkareiden ja jännityskirjallisuuden maailmaan ennen kuin minusta tulee ihan pehmo.

Ne (onnelliset), jotka eivät tiedä mikä on unihalvaus, voivat lukea aiheesta ensialkuun vaikkapa TÄÄLTÄ .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti