Netin puuttuminen on ilmeisesti aiheuttanut jotain käytöshäiriöitä, sillä innostuin eilen leipomaan (tätä ennen ehdin jo käydä salilla). Kokeilin hieman soveltaa vanhaa tuttua kaurakeksien reseptiä ja lisäsin joukkoon mustikoita. Tuli jopa ihan hyviä, vaikka itse sanonkin. Luulen kuitenkin, että tämä leipomisinto (leivoin viikonloppuna mustikkapiirakkaa) loppuu tasan siihen pisteeseen kun saan netin taas toimintakuntoon. Tai eihän sitä tiedä jos vaikka tosissani innostuisin.
Eilen oli myös koirien treenauspäivä. Mira ja Sanna kurvasivat hopeanvärisillä farmareillaan dobberit takaluukussa meille, eikä aikaakaan kun jo löysimme itsemme tallaamasta pientä hakualuetta metsään. (Aivan ihanaa kun pystyy treenaamaan käytännössä kotipihassa).
Miran Lex on edistynyt huikeasti ja haukkui jo tottunein ottein piilossa olleet maalimiehet. Hyvä te! Sanna oli Kamun kanssa mukana ekaa kertaa. Täytyy myöntää, että tämä jyhjyäkin jyhkympi uros tuotti erittäin positiivisen yllätyksen toimintatarmollaan ja hoksottimillaan. Ekakertalaiseksi suoritus oli enemmän kuin kiitettävä.
No nuo minun apinani... Molemmilla oli jo lähtiessä intoa enemmän kuin kahdessa kylässä yhteensä. Saagalle tehtiin ensin pari helppoa piiloa. Ei voinut taas muuta kuin todeta, että koiraltani puuttuu itsesuojeluvaisto. Maalimies löytyi heti, mutta sen luokse piti yrittää mennä mm kiven läpi koska kiertäminen olisi kestänyt liian kauan. Eiköhän tuolla innolla pitäisi ihan hyvä hakukoira saada aikaan.
Siran kanssa tehtiin lyhyt kahden maalimiehen pelastushakuharjoitus ensimmäistä kertaa. Juuri alkaneista juoksuista huolimatta mammakoira suoritti tehtävän moitteitta. Sillä oli haju ensimmäisestä maalista jo ennen kuin lähetin sen matkaan. Toiselle maalille lähtö tuotti Siralle hieman hämmennystä, mutta se haihtui nopeammin kuin minä ehdin tehdä siitä ongelmaa ja Sannakin siis löytyi metsästä. Haukku oli molemmille maaleille vahvaa ja hyvää. Ihanaa, että Sira on oma-aloitteisesti keksinyt mennä maate haukkumaan. Ei tarvitse murehtia, että se menisi maalimiehen iholle asti.
Tänään olisikin sitten vuorossa viralliset pelastuskoiratreenit, meidän kohdalla ensimmäiset niin, että koirakin on mukana. Katsotaan kuinka mamma pelittää.
 |
| Mustikkakaurakeksi |
Eilen oli myös koirien treenauspäivä. Mira ja Sanna kurvasivat hopeanvärisillä farmareillaan dobberit takaluukussa meille, eikä aikaakaan kun jo löysimme itsemme tallaamasta pientä hakualuetta metsään. (Aivan ihanaa kun pystyy treenaamaan käytännössä kotipihassa).
Miran Lex on edistynyt huikeasti ja haukkui jo tottunein ottein piilossa olleet maalimiehet. Hyvä te! Sanna oli Kamun kanssa mukana ekaa kertaa. Täytyy myöntää, että tämä jyhjyäkin jyhkympi uros tuotti erittäin positiivisen yllätyksen toimintatarmollaan ja hoksottimillaan. Ekakertalaiseksi suoritus oli enemmän kuin kiitettävä.
No nuo minun apinani... Molemmilla oli jo lähtiessä intoa enemmän kuin kahdessa kylässä yhteensä. Saagalle tehtiin ensin pari helppoa piiloa. Ei voinut taas muuta kuin todeta, että koiraltani puuttuu itsesuojeluvaisto. Maalimies löytyi heti, mutta sen luokse piti yrittää mennä mm kiven läpi koska kiertäminen olisi kestänyt liian kauan. Eiköhän tuolla innolla pitäisi ihan hyvä hakukoira saada aikaan.
Siran kanssa tehtiin lyhyt kahden maalimiehen pelastushakuharjoitus ensimmäistä kertaa. Juuri alkaneista juoksuista huolimatta mammakoira suoritti tehtävän moitteitta. Sillä oli haju ensimmäisestä maalista jo ennen kuin lähetin sen matkaan. Toiselle maalille lähtö tuotti Siralle hieman hämmennystä, mutta se haihtui nopeammin kuin minä ehdin tehdä siitä ongelmaa ja Sannakin siis löytyi metsästä. Haukku oli molemmille maaleille vahvaa ja hyvää. Ihanaa, että Sira on oma-aloitteisesti keksinyt mennä maate haukkumaan. Ei tarvitse murehtia, että se menisi maalimiehen iholle asti.
Tänään olisikin sitten vuorossa viralliset pelastuskoiratreenit, meidän kohdalla ensimmäiset niin, että koirakin on mukana. Katsotaan kuinka mamma pelittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti