Nyt se Sira sitten lähti kasvattajan hellään huomaan viimeistelemään pentujaan. Ei siis enää pitkä aika, että minun pieni risupartani pyöräyttää maailmaan lauman uusia risupartoja (jotka kyllä pienenä muistuttavat enemmän vessaharjoja hampailla, kuin uljaita suursnautsereita). Vähän oli haikea fiilis luovuttaa Sira, mutta onneksi tiedän sen olevan Outin luona erinomaisessa hoidossa. Ikävähän sitä tietenkin tulee, mutta on tämä silti sen arvoista.
Nyt vaan kaikki peukalot ja isovarpaat pystyy, että kaikki menee niinkuin kuuluukin. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti