Olen mietiskellyt tässä, että mitä ohjenuoria eri ihmiset ovat elämääni antaneet, etenkin lapsuudessa. Millaisia eväitä olen keneltäkin saanut. Luonnollisesti tärkeimmät vaikuttajat elämässäni ovat olleet äitini, sekä isovanhempani. Tarkemman pohdiskelun myötä tulin siihen tulokseen, etteivät oppini ole tainneet tulla ihan niin tavanomaisesti kuin olen alunperin ajatellut.
Hauskin ja todennäköisesti omituisin opetus liittyy korkokenkiin, tai oikeastaan siihen, kuinka korkokengillä kävellään. Kun olin pikkutyttö, halusin kovasti kävellä korkeilla koroilla, niinkuin äiti ja mummi. Niinpä sitten kaivoin mummin korkokengät kaapista ja lompsin niillä pitkin mummolan olohuonetta. Pappa tuli katsomaan puuhiani ja käski tiukasti viedä kengät takaisin etten riko niitä tai loukkaa itseäni. Luonnollisesti intin vastaan, johon pappa totesi, ettei koroilla kävellä jos ei osata. Väitin osaavani oikein hyvin, mikä oli tietysti silkkaa potaskaa, olinhan juuri kaatunut rähmälleni liian isoissa kengissä.
Pappa kävi hakemassa kirjahyllystä ison tietosanakirjan, asetti sen pääni päälle ja sanoi: "Jos nainen haluaa käyttää korkeita korkoja, sen pitää osata kävellä niillä ylväästi, vaikka kymmenen kirjaa pään päällä." Askel askeleelta pappani opasti minulle, kuinka korkokengillä kuuluu kävellä. Koska olen sitkeä pikku pirulainen, harjoittelin koko viikonlopun ja vielä seuraavankin ja seuraavan ja ties kuinka monta. Kaaduin useita kertoja ja kirjat levisivät pitkin maita ja mantuja horjahdusten seurauksena, mutta aina purin hammasta ja jatkoin. Kun onnistuin yhden kirjan kanssa, pappa lisäsi toisen, ja kolmannen jne. En enää muista millainen pino kirjoja minulla lopulta päänipäällä oli, mutta niitä oli paljon. Edelleen joskus viihdytän itseäni kävelemällä korkokengillä kirja pään päällä.
Tänä päivänä kipittelen ihan sujuvasti koroissa. Kaikki alle 10cm on lättäpohjaisia ja 19cm koroillakin pystyy kävelemään. Kiitos tästä kuuluu papalleni. Samaisen ihmisen kanssa juuri eilen keskustelimme lihaskuntotreenaamisesta ja hän opasti minua kuinka saan kehitettyä vatsalihaksiani tehokkaammin. Hymy nousi huulilleni muistellessani, kuinka tuo samainen mies kerran kertoi minulle, miten kävellään niin kuin naisen kuuluukin.
Koska sain sitten ensimmäiset omat korkokenkäni? 13 vuotiaana. Ne olivat vaaleanruskeat, korkkipohjaiset remmiplatformit 8cm koroilla. Rakastin niitä kenkiä. Niiden vuoksi minulla varmaankin on aina yhdet korkkipohjakengät kaapissa arkikäyttöä varten. =)
Hauskin ja todennäköisesti omituisin opetus liittyy korkokenkiin, tai oikeastaan siihen, kuinka korkokengillä kävellään. Kun olin pikkutyttö, halusin kovasti kävellä korkeilla koroilla, niinkuin äiti ja mummi. Niinpä sitten kaivoin mummin korkokengät kaapista ja lompsin niillä pitkin mummolan olohuonetta. Pappa tuli katsomaan puuhiani ja käski tiukasti viedä kengät takaisin etten riko niitä tai loukkaa itseäni. Luonnollisesti intin vastaan, johon pappa totesi, ettei koroilla kävellä jos ei osata. Väitin osaavani oikein hyvin, mikä oli tietysti silkkaa potaskaa, olinhan juuri kaatunut rähmälleni liian isoissa kengissä.
Pappa kävi hakemassa kirjahyllystä ison tietosanakirjan, asetti sen pääni päälle ja sanoi: "Jos nainen haluaa käyttää korkeita korkoja, sen pitää osata kävellä niillä ylväästi, vaikka kymmenen kirjaa pään päällä." Askel askeleelta pappani opasti minulle, kuinka korkokengillä kuuluu kävellä. Koska olen sitkeä pikku pirulainen, harjoittelin koko viikonlopun ja vielä seuraavankin ja seuraavan ja ties kuinka monta. Kaaduin useita kertoja ja kirjat levisivät pitkin maita ja mantuja horjahdusten seurauksena, mutta aina purin hammasta ja jatkoin. Kun onnistuin yhden kirjan kanssa, pappa lisäsi toisen, ja kolmannen jne. En enää muista millainen pino kirjoja minulla lopulta päänipäällä oli, mutta niitä oli paljon. Edelleen joskus viihdytän itseäni kävelemällä korkokengillä kirja pään päällä.
Tänä päivänä kipittelen ihan sujuvasti koroissa. Kaikki alle 10cm on lättäpohjaisia ja 19cm koroillakin pystyy kävelemään. Kiitos tästä kuuluu papalleni. Samaisen ihmisen kanssa juuri eilen keskustelimme lihaskuntotreenaamisesta ja hän opasti minua kuinka saan kehitettyä vatsalihaksiani tehokkaammin. Hymy nousi huulilleni muistellessani, kuinka tuo samainen mies kerran kertoi minulle, miten kävellään niin kuin naisen kuuluukin.
Koska sain sitten ensimmäiset omat korkokenkäni? 13 vuotiaana. Ne olivat vaaleanruskeat, korkkipohjaiset remmiplatformit 8cm koroilla. Rakastin niitä kenkiä. Niiden vuoksi minulla varmaankin on aina yhdet korkkipohjakengät kaapissa arkikäyttöä varten. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti