sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Elämän sisältöä

Näin se ensimmäinen viikonloppu riiseneiden kanssa vierähti. Tämä päivä on mennyt kuten eilinenkin; paljon ulkoilua ja leikkiä, sekä ihan pikkuisen erilaisten asioiden harjoittelua. Ensimmäinen virallinen "hihnalenkki" tuli tehtyä. Olen tosi ylpeä pikkupennusta joka käyttäytyi kuin isot koirat ainakin.

"Pikku-Toscanassa" kirmaamassa

Toden totta elämässä on enemmän sisältöä kun koirat on kotona. Joskin täytyy myöntää, että tottuminen kahteen, parrakkaaseen mustaan varjoon, sekä palvoviin katseisiin saattaa viedä tovin. Kuukauden täydellisen eläimettömyyden (kissaa lukuunottamatta) aikana olen pohtinut mitä ihmettä lemmikittömät ihmiset tekevät aikansa kuluksi? Siis ihan oikeasti? En varmaan koskaan elämäni aikana ole ollut niin tylsistynyt, että olen imuroinut kahdesti päivässä, puhumattakaan siitä, että tiskaaminen tuntuu houkuttelevalta ajanvietteeltä. Olen lukenut pari kirjaa viikossa, tehnyt typeriä photoshoppailuja ja lojunut toimettomana. En kertakaikkiaan pystyisi elämään noin jatkuvasti. Koirat on minulle ehdottomasti sellainen asia, joista en voisi mitenkään luopua. Melkein kaikesta muusta kyllä. Kamerastakin (tosin pitkin hampain). Onneksi tuollaista valintaa ei tarvitse tehdä.

Loppuun söpöilykuvia Saagasta. Voiko mikään olla noin suloinen? 




2 kommenttia:

  1. miten suloonen!

    Moon kans kuule useasti miettiny että mitä ihmiset tekee jos ei niitä eläimiä oo! Mulla menöö aika joutuusasti niiren kans kun aamulla saa lykätä kilit pihalle ja siivota niiren asumuksia ja sitte koirien käyttöä siihen samaan ja kissojen ja niiren pentujen ruokinta!
    Ainiin ja kahren hevosen hoitoki siihen viä :DD mutta jos nuota ei olsi olisin varmaan aikasta tylsistyny yksilö!

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä niin tylsää aikaa nuo muutamat viikot, ettei tosikaan. Onneksi oli edes tuo kissa, vaikka eihän sen kansa voi samalla tavalla puuhastella kuin koirien tai hevosten. (Vaikkakin tuo minun kissani onkin hyvin koiramainen yksilö)

    VastaaPoista