Näin arjen ensimmäisenä päivänä ajatukset alkaa lipua takaisin normaaliin pentuhuuman pilvilinnoista. Heti aamusta tein taas kerran mielenkiintoisen löydön selaillessani kuvagalleriani tilastoja. Löysin jälleen luvattomasti kopioidun kuvan Ponista jostain random blogista. Pieni murhe sinänsä, mutta ärsyttää niin pirusti. Ei siinä mitään jos olisi lupaa kyselty, mutta kun sitäkään ei olla vaivauduttu tekemään. Opetelkaas nyt ihan oikeasti lapset (ja vähän vanhemmatkin) ne kuvien kopioimiseen liittyvät säännöt. Jos niitä kuvia on pakko kopioida, kysykää edes lupa ja laittakaa lähdetiedot esille. Jooko?
Ja seuraava angstauksen aihe liittyykin sitten hevosiin. Tai lähinnä tallipaikkaan. Ponin yksiö on irtisanottu remontin tieltä. Jonkin verran jurpii lähteä siirtelemään tuota otusta. Informaation kulku on tökkinyt pahasti tässä tilanteessa, mutta onneksi olen ollut kaukaa viisas ja tehnyt jo etukäteen suunnitelmia ja vähän järjestelyjäkin. Nyt näyttää siltä, että Poni lähtee tämän kuun lopussa ajo-opetukseen Asikkalaan. Olen aina halunnut hevosen jolla voi myös kärrytellä ja tämä on hyvä väli hoitaa tämä opetuspuoli. Ystäväni Minna on armollisesti (pahaa-aavistamattomana) lupautunut huolehtimaan tästä projektista. Olen siis kohta taas ilman hevosta. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo ja minne Poni asettuu ajo-opetuksen jälkeen.
On se niin mukavaa kun stressitaso pysyy koko ajan vakiona. Olisihan se huutava vääryys jos saisi olla vaikka muutaman päivän vailla minkäänlaista päänvaivaa. Noh... Onneksi nämäkin "murheet" ovat melko helposti hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä. Nyt siis lisää kahvia koneeseen ja kohti uusiapettymyksiä haasteita.
Ja seuraava angstauksen aihe liittyykin sitten hevosiin. Tai lähinnä tallipaikkaan. Ponin yksiö on irtisanottu remontin tieltä. Jonkin verran jurpii lähteä siirtelemään tuota otusta. Informaation kulku on tökkinyt pahasti tässä tilanteessa, mutta onneksi olen ollut kaukaa viisas ja tehnyt jo etukäteen suunnitelmia ja vähän järjestelyjäkin. Nyt näyttää siltä, että Poni lähtee tämän kuun lopussa ajo-opetukseen Asikkalaan. Olen aina halunnut hevosen jolla voi myös kärrytellä ja tämä on hyvä väli hoitaa tämä opetuspuoli. Ystäväni Minna on armollisesti (pahaa-aavistamattomana) lupautunut huolehtimaan tästä projektista. Olen siis kohta taas ilman hevosta. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo ja minne Poni asettuu ajo-opetuksen jälkeen.
On se niin mukavaa kun stressitaso pysyy koko ajan vakiona. Olisihan se huutava vääryys jos saisi olla vaikka muutaman päivän vailla minkäänlaista päänvaivaa. Noh... Onneksi nämäkin "murheet" ovat melko helposti hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä. Nyt siis lisää kahvia koneeseen ja kohti uusia
Tämän kuvan löysin siis sattumalta jostain random blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti