(Tuleva teksti
Tunnelmat ennen elokuvaa olivat melkoisen sekavat: jännitystä, pelonsekaista odotusta, intoa ja jonkinlaista tyhjyyttä. Tähän elokuvaan päättyy yksi aikakausi. Enää ei tarvitse odottaa yhtäkään uutta Potter-aiheista kirjaa tai elokuvaa. Hämmentävää.
Kävin katsomassa Ellan kanssa 3D-version, mistä minulla oli omat epäilykseni, mutta 3D-toteutus oli onnistunut huomattavasti paremmin kuin mitä osasin odottaa. Muutenkin elokuva oli toteutettu todella komeasti (ja isolla rahalla). Efektit, maisemat, värimaailma, äänet, jne olivat laatutyötä. Muutama toteutus jäi mieleen hyvässä ja pahassa. Ehdottomasti yksi hienoimmista kohtauksista oli Naginin pään katkaisu. Vaikkakin tämä kohtaus oli kirjan timelinen mukaan aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan, se toimi. Siihen oli saatu tuotua sitä oikeanlaista "sankarimeininkiä". Pahisten kuolemat taas hämmensivät. Miksi, oi miksi niiden täytyy hajota atomeiksi ja leijailla pieninä hippuina taivaalla?! Kyllä niistä kirjassakin ihan raadot jäi. Onko tämä nyt sitten sitä kuoleman kaunistelua?
Jos jokin tässä elokuvassa ärsytti, niin se oli puuttuvat, tärkeät, kohtaukset. Etenkin Tylyahoon saapumisen aiheuttaman hässäkän vähättely, Tylypahkan taistelun valmistelut ja alku, josta oli tehty todella pliisuja ja oikeastaan jos tuijotetaan kirjan timelinea ja tapahtumia ko kohtaukset oli ryssitty ihan täysin, mutta yllättävät humoristiset kommentit pelastivat jonkin verran. Pahin kaikista puuttuvista kohtauksista oli Fredin kuolema. Kun näin Harryn, Ronin ja Hermionen astelevan suureen saliin (joka muuten näytti todella pieneltä) ja löytävän Weasleyn perheen itkemästä Fredin ruumiin ääreltä, ensimmäinen ajatus päässäni oli "what the f*ck?!" Yksi niistä kuolemista, joka oli juonen kannalta täysin turha, mutta silti niin tunteellinen, oli jätetty kokonaan pois. Toinen suurta harmitusta aiheuttanut puuttuva kohtaus oli Arianan tarina, jonka myötä moni asia jäi selviämättä.
Ja sitten lempiaiheeseeni, Severukseen. Pelkäsin niin kovin, että Severuksen kuolema ja muistot olisi mokattu jollain järkyttävällä tavalla, mutten joutunut pettymään. No joo, muistoissa olisi saanut olla vähän enemmän lapsuudesta ja olihan siitä jäänyt pari juonelle olennaista infoa puuttumaan, mutta en antanut sen häiritä. Muistojen luovuttaminen Harrylle sen sijaan kiristytti minun hampaitani. Kyynelten kautta?! Mitä ohjaaja on oikein ajatellut?! Ne on hopeanvärisiä nauhoja, joista ei oikein tiedä mitä materiaalia ne ovat! Kyyneliä... pyh... *mutinaa* Tällaiset ajatukset pyyhkiytyivät viimeistään siinä vaiheessa kun ruutuun napsahti se, mitä eniten odotin. Muistoissa oli päästy siihen vaiheeseen, että oli aika sanoa ne kuuluisat (ja ah niin ihanat) repliikit: "After all this time?" "Always.", sekä näyttää paljon puhuttu kohtaus, jota ei ollut kirjoissa. Kyyneleethän siinä tulivat silmiin kun Severus piteli Lilyn ruumista sylissään. Niin kaunista. Pieni sydämeni oli pakahtua.
"19 years later" -kohtaus jäi pahasti vajaaksi. Olisin todella toivonut, että se olisi tehty kokonaan, tarkalleen kirjan mukaan. Eihän tuossa edes kerrottu kaikkien lasten nimiä! Tosin "Albus Severus" kuulosti vielä typerämmältä elokuvan ääniraidalta kuin omassa päässä (mikäli se mitenkään on mahdollista). Ikämaskit olivat tässä kohtauksessa onnistuneet yllättävän hyvin. Kuvien perusteella odotin huonompaa jälkeä, mutta näemmä elokuvan jälkikäsittely on tehnyt tehtävänsä.
Yhteenvetona voisin sanoa, että vaikka tässä elokuvassa olikin selkeästi eniten virheitä ja puuttuvia kohtauksia, kokonaisuus oli silti loistava. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, ettei leffa ole kovin uskollinen kirjalle. Kun ottaa tämän huomioon ja keskittyy elokuvasta nauttimiseen, välttyy liian suurilta pettymyksiltä. Voisin ehdottomasti katsoa tämän elokuvan uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti