torstai 12. toukokuuta 2011

Kisatunnelmia

Ratsastusseura Teho ry järjesti lauantaina 7.5. harjoitusestekilpailut, joissa kuuluttajan hommia hoitaessani nappasin myös muutaman kuvan. Tykkään kuvata kisoissa sellaisia kuvia, joista välittyy oikeanlainen fiilis ja niin sanottu urheiluhenki. Tässä muutama saaliiksi jäänyt kuva.









Voittajien ja sijoittuneiden on tunnetusti helppo hymyillä ja se hymy on ihan ansaittua. Tässä kisapäivän leveimpiä hymyjä:







Ratsastus ei ole arkajalkojen laji. Tälläkään kertaa emme välttyneet tippumisilta...


Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä "Tina&Lillon" -speciaali.





Kiitos kaikille mukana olleille, niin kisaajille kuin "talkooväelle", onnistuneesta ja mukavasta kisapäivästä!

Kaikki kisakuvat TÄÄLLÄ

tiistai 10. toukokuuta 2011

Korkojeni historiaa

Olen mietiskellyt tässä, että mitä ohjenuoria eri ihmiset ovat elämääni antaneet, etenkin lapsuudessa. Millaisia eväitä olen keneltäkin saanut. Luonnollisesti tärkeimmät vaikuttajat elämässäni ovat olleet äitini, sekä isovanhempani. Tarkemman pohdiskelun myötä tulin siihen tulokseen, etteivät oppini ole tainneet tulla ihan niin tavanomaisesti kuin olen alunperin ajatellut.

Hauskin ja todennäköisesti omituisin opetus liittyy korkokenkiin, tai oikeastaan siihen, kuinka korkokengillä kävellään. Kun olin pikkutyttö, halusin kovasti kävellä korkeilla koroilla, niinkuin äiti ja mummi. Niinpä sitten kaivoin mummin korkokengät kaapista ja lompsin niillä pitkin mummolan olohuonetta. Pappa tuli katsomaan puuhiani ja käski tiukasti viedä kengät takaisin etten riko niitä tai loukkaa itseäni. Luonnollisesti intin vastaan, johon pappa totesi, ettei koroilla kävellä jos ei osata. Väitin osaavani oikein hyvin, mikä oli tietysti silkkaa potaskaa, olinhan juuri kaatunut rähmälleni liian isoissa kengissä.

Pappa kävi hakemassa kirjahyllystä ison tietosanakirjan, asetti sen pääni päälle ja sanoi: "Jos nainen haluaa käyttää korkeita korkoja, sen pitää osata kävellä niillä ylväästi, vaikka kymmenen kirjaa pään päällä." Askel askeleelta pappani opasti minulle, kuinka korkokengillä kuuluu kävellä. Koska olen sitkeä pikku pirulainen, harjoittelin koko viikonlopun ja vielä seuraavankin ja seuraavan ja ties kuinka monta. Kaaduin useita kertoja ja kirjat levisivät pitkin maita ja mantuja horjahdusten seurauksena, mutta aina purin hammasta ja jatkoin. Kun onnistuin yhden kirjan kanssa, pappa lisäsi toisen, ja kolmannen jne. En enää muista millainen pino kirjoja minulla lopulta päänipäällä oli, mutta niitä oli paljon. Edelleen joskus viihdytän itseäni kävelemällä korkokengillä kirja pään päällä.

Tänä päivänä kipittelen ihan sujuvasti koroissa. Kaikki alle 10cm on lättäpohjaisia ja 19cm koroillakin pystyy kävelemään. Kiitos tästä kuuluu papalleni. Samaisen ihmisen kanssa juuri eilen keskustelimme lihaskuntotreenaamisesta ja hän opasti minua kuinka saan kehitettyä vatsalihaksiani tehokkaammin. Hymy nousi huulilleni muistellessani, kuinka tuo samainen mies kerran kertoi minulle, miten kävellään niin kuin naisen kuuluukin.

Koska sain sitten ensimmäiset omat korkokenkäni? 13 vuotiaana. Ne olivat vaaleanruskeat, korkkipohjaiset remmiplatformit 8cm koroilla. Rakastin niitä kenkiä. Niiden vuoksi minulla varmaankin on aina yhdet korkkipohjakengät kaapissa arkikäyttöä varten. =)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Tervetuloa pikkusisko!

Tänään oli jännittävä päivä. Olin Jyväskylän keskussairaalassa vastaanottamassa pikkusiskoani tähän maailmaan. Sain pukea vihreän asun päälle (ne sairaalan henkilökunnan kuteet on suorastaan häiritsevän mukavat) ja mennä leikkaussaliin seuraamaan sektiota aitiopaikalta. Minulle annettiin oikein jakkara, jonka päällä sain seistä, jotta näkisin kunnolla. En voi sanoin kuvailla kuinka kiehtova tämä kokemus oli. Jo pelkästään mahdollisuus päästä seuraamaan sektiota oli ihan uskomatonta, saatikka se, että kyseessä oli oman pikkusiskoni syntymä.

Suunnattoman suuret kiitokset koko Jkl:n keskussairaalan synnärin väelle ja erityisesti Almalle!

Äiti ja pikku-prinsessa voivat hyvin. Lapsen isäkin jäi eloon.


Pikkuruinen räkänokka-prinsessa, alias "Mönkkäri"


Hyvää syntymäpäivää pikkusisko!
(Isosisko lupaa opettaa sulle kaikki kivat kolttoset...)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Saaga on syntynyt

Sira sai tänään, äitienpäivän kunniaksi, seitsemän pentua. Kolme narttua ja neljä urosta. Emo ja lapsoset voivat hyvin. =)

Nyt on edessä monta piinallista viikkoa ennen kuin saan Siran ja pikkuisen Saagan kotiin. =)

lauantai 7. toukokuuta 2011

Epäreilu elämä

Olen miettinyt tänään paljon sitä, miksi elämä kohtelee meitä niin eriarvoisesti. Vai onko kyse vain näkemyseroista? Kaikista meistä varmasti joskus tuntuu siltä, ettei ole saanut yhtä paljon nallekarkkeja kuin joku toinen, mutta joskus se todella on näin. Miksi jotkut saavat kantaakseen niin paljon enemmän ikäviä asioita kuin toiset?

Tuntuu pahalta seurata vierestä, kun niin monella läheisellä on huolia ja murheita. Osalla jopa todella suuria ja raskaita. Pahinta on, ettei voi tehdä mitään auttaakseen vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Tunnen itseni ajoittain todella turhaksi ja riittämättömäksi näiden asioiden edessä.

Oman elämäni epäonnet ja murheet ovat (onneksi) kovin pieniä, joskaan niitä "lottovoittojakaan" ei ole näkynyt viimeaikoina. Minä en myöskään toivo itselleni paljoa, mutta silti tuntuu, että toivon aina liikaa. Tänäänkin toivoin vain yhtä asiaa, joka olisi ollut kovin pieni maailman mittapuulla, mutta minulle suurta. Luonnollisesti toiveeni ei täyttynyt tänäänkään. Ehkä joskus, kuka tietää.

No, elämä on...

Toivotan kaikille niille, jotka kamppailevat vaikeiden asioiden ja raskaiden päätöksien kanssa, voimia ja sinnikkyyttä. Niille, jotka ovat minulle läheisiä, haluan kertoa, että olette ajatuksissani.

torstai 5. toukokuuta 2011

"Sisustuskengät"



Pleaser Bond Girl 701-3

Näitä kenkiä ei yksinkertaisesti voi olla rakastamatta. Uskomattoman ihanat jalassa, vaikka korkoa on 19cm. Jos nämä vain saa jalkaansa loukkaamatta itseään, pystyy kyllä kävelemäänkin. Pystyin jopa ottamaan itse omista kintuistani kuvat nämä kengät jalassa ja säilyin operaatiosta yhtenä kappaleena. Ei noilla toki maratoonia juosta, mutta se ei liene tarkoituskaan. Nämä on hankittu ihan puhtaasti kuvauksia ja muita erikoistilanteita varten, sekä sisustuksellisista syistä. Pleaser Bond Girlit tulevat näyttämään erittäin hyvältä hyllyllä olohuoneessani.

Pleaserit <3

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Hehkutusta

Ensi viikon torstaina menen VIHDOIN allekirjoittamaan vuokrasopimuksen! Alkamispäiväksi merkitään 1.6., mutta kuulemma saan alkaa kantaa kamoja sisään aikaisemmin. Ihanaa! Pian pääsen siis "omaan kotiin".

Nyt on hymy herkässä. =)