lauantai 28. tammikuuta 2012

Hukkaan valutettua

It's hard to deal with the pain

Johan tässä on taas tullut otettua riittävästi pirteitä ja iloisia kuvia...

Oman elämäni ollessa suhteellisen seesteistä, olen seuraillut viimeaikoina paljon lehtiä, blogeja ja foorumeita. On tullut hyvin selväksi että ihmisten paha olo kasvaa hälyttävällä nopeudella. Äidit ja isät tappavat lapsiaan, väkivalta on arkipäivää ja yhä nuoremmat kärsivät masennuksesta, sekä muista psyykkisistä ongelmista.. Eristäytyneisyys alkaa olla jo niin yleistä, että siitä voisi puhua muoti-ilmiönä.

Tähän kuvaan sain idean lueskeltuani eräältä foorumilta juttuja viiltelystä. Tuntuu siltä, että tämä on yleistynyt hurjasti nuorten keskuudessa (sekä tyttöjen, että poikien), mikä on todella huolestuttavaa. Itsensä viiltely kertoo aina todella pahoista ongelmista. Kun henkistä kipua aletaan lääkitä fyysisellä kivulla, ollaan oikeasti pulassa.

Suomen nuorilla on paha olla. Missä mättää? Miksei apua ole riittävästi saatavilla? Tuntuu siltä, että yleinen asenne on, ettei psyykkisesti sairailla ihmisillä ole arvoa. Leimautumisen pelossa moni piilottelee pahaa oloaan ja kasvattaa ongelmavyyhti, turhaan. Oman terveytensä ja henkensä uhalla ei kannatta yrittää miellyttää ketään. Sairaus ei tee kenestäkään heikkoa tai huonoa ihmistä.

Pitäkää siis huolta lähimmäisistänne. Auttakaa hakemaan apua jos sille on vähäisintäkään tarvetta. Älkääkä hylätkö niitä, ketkä teitä tarvitsevat. Älkää sittenkään, vaikka he yrittäisivät työntää teidät pois.

Voimia ja kauniita ajatuksia kaikille, jotka kamppailevat vaikeiden ja raskaiden asioiden kanssa. Olkoon ne sitten mitä tahansa.

torstai 26. tammikuuta 2012

Enkelimäistä



Upea Anna-Karin suostui tänään tulemaan mallikseni näihin enkelimäisiin kuviin. Kamera todella rakastaa tätä naista ja kuvaukset sujuivat paremmin kuin hyvin. Ainoa asia mikä tulisi ottaa jatkossa huomioon on, että jos kuvassa on mitään liehuvaa, assari olisi melkeinpä pakollinen. Kevyt kangas ei aina käyttäydy ihan siten kuin haluaisi, joten apukädet olisivat olleet paikallaan.

Kuvia varten henkensä menettivät yhdet kirppikseltä löydetyt verhot.




keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Isabella


Tänään otettiin pieni testishootti Isabellan kanssa. Tämä kaunotar ei ole aikaisemmin "malleillut", mutta suoriutui urakasta erinomaisesti.

Omalta osaltani meni melkolailla säätämisen puolelle. Minua jännittää aina hurjasti kun kuvaan uutta mallia. Toki se on myös osa tämän puuhan viehätystä, se pieni jännitys, mutta olisi mukavaa saada se hieman pienemmäksi, jotta saisin otettua mallista parhaita mahdollisia kuvia ilman turhaa säheltämistä.

Isabellan kanssa oli kuitenkin hyvä harjoitella tämän jännityksen poistamista, sillä tällä tytöllä oli asenne kohdillaan.


  



Nenäkarvat jäässä


Kyllä! Nyt on virallisesti liian kylmä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Rotten judgement

"If there's a prize for rotten judgement..."

Pieni yhden valon harjoitusshootti piti ottaa eilen muiden kuvailujen ohessa. Näiden kuvien idea tuli itseasiassa eräästä Kate Winsletin kuvasta ja minun on pitänyt toteuttaa nämä jo aikaa sitten, mutta vasta nyt sattui eteen otollinen hetki.

Mallina toimi jälleen aina yhtä upea Jossu.

"...I guess I've already won that"


lauantai 21. tammikuuta 2012

Fallen Angel

"Fallen Angel"
© Milla Kouhia & Heidi Järvi

Millan kanssa vietettävän valokuvausviikonlopun pääprojektina oli tehdä remake Luis Royon "Fallen Angel" (aivan satavarma en tästä nimestä ole, joten paremmin tietävät korjatkoon) maalauksesta.

Tämä on osoitus siitä, että jos haluaa ja yrittää tarpeeksi voi joskus vaikka vahingossa onnistuakin. Milla väkersi upean taustan ja teki loistavaa työtä kameran takana, minä hoidin valaistuksen (neuvoista kiitos, taas kerran, Jarmolle), mallina pönöttämisen, sekä osan loppuphotaroinnista. Assistentin hommia hoiti erittäin kunniakkaasti Jossu.

Alunalkaen olin kovin skeptinen tämän kuvan onnistumisen suhteen, tällä tiimillä ei vain voi mennä pieleen.  Olen haaveillut Luis Royo -remake kuvan tekemisestä jo vuosia, joten tämä prokkis oli todellakin lähellä sydäntäni. En ole aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa, ainakaan tässä mittakaavassa, joten olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Hyvä me! Pitänee alkaa katsella jo uutta remake -kohdetta...


perjantai 20. tammikuuta 2012

Rokkistara

Rockstar

Kuvausahdistuksen paras lääkitys on kuvata jotain leppoisaa ja mukavaa, kuten vaikka tällaisia hassuttelukuvia hyvän ystävän kanssa. Milla saapui Vaasaan ja pitihän studio käydä heti ensitilassa tsekkaamassa. No okei, käytiin me ensin syömässä vatsat täyteen maailman parasta kebabeläintä Pikku Quatrossa (Talon uunikebab on taivaallista).

Tänään tällaista ja huomenna uudella fiiliksellä uusiin haasteisiin. Tästä tulee loistava viikonloppu!

torstai 19. tammikuuta 2012

Kuvausahdistusta

No niin. Se sitten iski. Kuvausahdistus. Kamera nököttää tuossa vieressä, mutten vaan saa sitä siitä ylös. Pelkkä ajatuskin tuntuu kummalliselta. Ihan kuin kamerani olisi minulle täysin vieras esine. Aivan hirveä tunne. Kuinka tästä pääsisi eroon ennen lauantaita?!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Jarmo Gladerin mallina

"Frozen" © Jarmo Glader

Ihan ensimmäiseksi sanottakoon, että tykkään tästä kuvasta aivan kamalasti ja minun piti hetki tuijottaa tätä ja miettiä, että olenko se todellakin minä. Tokikin tiesin, että tuo mekko on ihan "pretty", maksoihan se pienen omaisuuden (minun mittapuullani) ja on myöskin lempimekkoni, mutta tässä kuvassa se näyttää... no, hemmetin hyvältä.

Jarmo kuvasi tämän kuvan sunnuntaina "minun" studiollani ja minun kamerallani. Olen todella ylpeä pikku-Caanonistani, sekä tietysti myös kuvaajasta, jolta kyllä osasinkin odottaa upeaa jälkeä. (Joskin minulta juuri taidettiin viedä oikeus valittaa, että kalustoni on riittämätön, heh.) Yritin luonnollisesti imeä itseeni kaiken tiedon mitä minulle yritettiin antaa, mutta putosin aika nopeasti kelkasta ja tyydyin nauttimaan prinsessafiiliksestä.

Täytyy tosin tunnustaa, etten edes muista koska olisin viimeksi jännittänyt kuvauksia näin paljon, mikä oli sinänsä aivan absurdia. Olen ollut viimeaikoina enemmän ja säännöllisemmin "valohoidossa" kuin koskaan, studio oli tuttu ja kuvaajakin on ystäväni. Silti tutisin kuin haavanlehti, enkä meinannut saada edes mekkoa päälleni. Tunsin itseni kertakaikkiaan naurettavaksi. Sain kuin sainkin itseni kerättyä kokoon ja saatiin kuvat otettua. Tuntuu vaan niin oudolta, että ihminen voi jännittää jotain ns. "vanhasta tottumuksesta" ilman mitään syytä.

Kiitos miljoonasti Jarmolle, joka jälleen näytti taianomaiset kykynsä ja sai minut sekä tuntemaan itseni prinsessaksi, että myös näyttämään siltä. Kiitos!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Jussi Pernaan mallina

Lumikki vai paha äitipuoli? © Jussi Pernaa

Yllätysshootit on aina kivoja. Muutaman tunnin varoitusajalla lähdin tähän Jussi Pernaan prokkikseen malliksi. Mitään aavistustakaan ei ollut, mitä kuvataan ja vasta paikanpäällä minulle selvisi, että saan taisteluparikseni omenan. Uskokaan huviksenne, että vaatteiden valinta ei ollut "sokeana" mitenkään helppoa...

Kuvauksien tunnelma oli äärimmäisen leppoisa ja minun tehtäväni todella helppo. Ei tarvinnut muuta kuin tuijottaa omenaa. Taustajoukot huolehtivat mallin naurattamisesta niin tehokkaasti, ettei kuvista meinannut tulla mitään, mutta tulipa kuitenkin. Kiitoskia kaikille asianosaisille!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Kai se on okei...

Kai se on okei, että joskus on paha mieli? Kai se on okei, että joskus valuttaa turhautumisen kyyneleet lämpimän suihkuveden mukana viemäriin? Kai se on okei, ettei aina jaksaisi tarpoa eteenpäin? Että tahtoisi hetkeksi pudottautua polvilleen ja levätä? Onhan okei, että joinakin hetkinä kaipaa lämmintä syliä johon käpertyä maailmalta piiloon? Kai se on okei, että joskus pelkää?

Kai se on okei? Onhan?

Onneksi huomenna on uusi päivä ja tahdon uskoa, että unien jälkeen maailma näyttää paremmalta...

(Vanha omakuva. Leikin vähän videotykillä.)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Parys


Olin tänään kuvailemassa yhtä tallimme uusimmista asukeista, nimeltään Parys (om. Ella L. ). Tämä hevonen oli todella kaunis katsella elastisine liikkeineen, upeasta väristä puhumattakaan. Minulla on jonkinsortin heikkous kirjaviin hevosiin. Ehkä itsekin joskus onnistun itselleni sellaisen hankkimaan.

Vuodenajasta johtuen nyt on ollut paljon keskustelua ilmassa maneesissa kuvaamisesta. Se on ihan oma "taiteenlajinsa" ja jos minulta kysytään, se on sieltä ja syvältä. Sellaista maneesia ei ole näillä leveysasteilla vielä keksittykään, jossa valon määrä olisi riittävä talviaikaan. Ajattelinkin listata tähän muutamia huomioimisen arvoisia asioita maneesissa kuvaamisesta.

- Kameran oikeat asetukset löytyvät vain ja ainoastaan kokeilemalla kulloisessakin tilanteessa. (Tässä tapauksessa omassa kamerassani asetukset olivat: aukko: f/3.5, suljinaika 1/125 (tämä vaihteli vähän), ISO 800)

- Ennen varsinaisen kuvaamisen aloittamista, kannattaa käydä jo valmiiksi katsomassa maneesissa, missä kohtaa paras valo löytyy. Pimeimmistä kohdista ei edes kannata yrittää ottaa kuvia. Kannattaa myös säätää kameran asetuksia jo valmiiksi sellaisiksi, että kuvissa on riittävästi valoa, ennen kuin aloitat kuvaamisen. Parin kuvan jälkeen huomaat kyllä, mikäli hevosen liike ei pysähdy.

- Ratsastusta kuvattaessa kannattaa pitää maneesin ovi auki (mikäli tämä on mahdollista) ja käyttää hyödyksi sieltä sisälle pääsevä valo. Irrallaan juoksevien hevosten kanssa tämä ei luonnollisesti ole kovin hyvä idea.

- Maneesissa kannattaa kuvata vain valoisaan aikaan. Kun ulkona on pimeää harvan maneesin valot riittävät.

- Ja muistakaa irtona juoksevia kaviokkaita kuvatessanne ottaa joku mukaan varmistamaan, ettei kuvattava juokse teidän ylitsenne. Siletä linssin takaa on hyvin, hyvin hankala nähdä etäisyyksiä. (Tätä en voi painottaa tarpeeksi.)

Hauskoja kuvaushetkiä talven pimeydestä huolimatta!







perjantai 6. tammikuuta 2012

The best deal man has ever made




Dogs have given us their absolute all.  We are the center of their universe.  We are the focus of their love and faith and trust.  They serve us in return for scraps.  It is without a doubt the best deal man has ever made.  
~Roger Caras~

Fina ja Bosse

Fina ja Bosse

Mielenvirkistykseksi kuvailin eilen työkaverini ihastuttavia koiria, Finaa (X-rotu) ja Bossea (kiinanharjakoira). Tunnen itseni paljon varmemmaksi kuvaillessani eläimiä. Niiden kanssa on niin paljon helpompi toimia kuin ihmisten ja ne näyttävät lähes jokaisessa ruudussa hyvältä, tai vähintäänkin söpöltä. Ne ovat aitoja, eikä niillä ole estoja (pelko/arkuus on eriasia). Eläin ei koskaan esitä mitään. Kun se näyttää iloiselta ja onnelliselta, voit olla varma, että se myös on sitä.


Kaikenkaikkiaan kuvaukset sujuivat vaivattomasti. Koirat olivat hyvin koulutettuja ja omistaja tehtävänsä tasalla. Korvaamattomana lisäapuna toimi ystäväni, ja tässä tapauksessa myös assarini, Rauli, jonka päätehtävänä oli sen koiran viihdyttäminen, joka ei ollut kulloinkin valojen välissä.

Suuri kiitos Kristinalle, Finalle ja Bosselle, sekä tietysti Raulille!











keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Johanna H



Ovatko kaikki Johannat jotenkin poikkeuksellisen kauniita ja luontevia kameran edessä, vai onko minulle osuneet jotkut poikkeusyksilöt linssin eteen? Tällä kertaa vuorossa oli Johanna H, jonka kanssa oli antoisaa kuvailla.

Nyt on kyllä varmaan pakko vähän huilia näistä harjoituksista ja kuvailla hetki jotain ihan muuta, vaikka jotain karvaisia otuksia. Tuntuu siltä että takki on hivenen tyhjä ja että ajatustyö, sekä asioiden mutustelu ei välttämättä olisi pahitteeksi. Tuntuu siltä, että SE ajatus, se välähdys pääni sisällä, ilmoittelee hieman olemassaolostaan, mutten saa sitä kyllä vielä kiinni. Ehkä se vielä joskus antautuu...

Kaksi viimeistä on itseterapiaphotaroinnin tuotoksia. Kiitoksia hurjasti Johanna H:lle mallina toimimisesta, sekä loistavalle taustatiimille (Hannulle ja Jossulle)!




sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kotitehtäviä Osa II

...tai oikeastaan kolme jos nuo Ellankin kuvat lasketaan mukaan.

Ensimmäiset treenit tälle vuodelle on siis tehty. Oli ihan luksusta mennä studiolle, kun Hannu ja Jossu olivat jo pistäneet pytingit pystyyn. Käytännössä astelin siis onnellisen tyytyväisenä valmiiksi katettuun pöytään. Hetki assarointia ja sitten sain alkaa säätää omia juttuja. Kerrassaan mahtavaa.

Yritin muistaa kaiken edellisistä kuvista saamani palautteen, mutten silti ole vielä tyytyväinen. Miten joku asia, joka kuulostaa niin helpolta, voikin olla näin vaikeaa? Tämä tarkoittaa siis lisää treenejä ja tarkempaa suunnittelua.

Johanna oli kuitenkin yhtä kaunis, ja helppo kuvata, kuin aina.

Johanna

Johanna

Johanna

Valkoisia unelmia

Séfs
Mramor & Séfs
Toistensa kuvat.

Onko olemassa parempaa tapaa aloittaa vuosi kuin kuvaamalla satumaisen kauniita hevosia? Itselleni ei ainakaan heti tule mieleen.