perjantai 24. helmikuuta 2012

Jos sulle laulun laulaisin...

"The last song"

...kuulisitko sieluni sävelet?

Musiikki on minulle yksi tärkeimpiä asioita elämässäni. Kuuntelen musiikkia oikeastaan koko ajan. Töissä, kotona, autossa ja usein myös tallilla. Musiikki on aina läsnä ja jokaiselle tunnetilalle on omanlaisensa musiikki. Ammennan myös suurimmanosan ideoista valokuviin, sekä piirroksiin, musiikista.

En ole kovin pahasti bändi-/laulajauskollinen (poislukien Sinergy, Depeche Mode, Pain ja pari muuta kestosuosikkia), minulle on tärkeämpää se, että biisi on hyvä. Mikä sitten tekee biisistä hyvän? Sanat ja laulajan ääni, sekä kitara. Minua harmittaa suuresti etten osaa laulaa, enkä soittaa kitaraa. Yritin joskus vähän soitella, mutta niistä harjoitteluista ei tullut mitään, koska silloin minulla oli parempaa tekemistä. (Tekemisen paremmuus toki on tässä kohtaa hieman kyseenalaista). Minusta olisi ihanaa soittaa ja laulaa kauniista ja vähemmän kauniista asioista. Oh well... Kaikkea ei voi saada.

Sain kuitenkin ihanaisesta Ellasta väsättyä tällaisen musiikkiteemaisen vampyyrikuvan. Tämä kuva on legendaarinen "puolivahinko". Ella teki vastaavan ilmeen vahingossa ja sain siitä idean yrittää ottaa tällaisen ja onnistuin yrityksessäni suunnilleen siten kuin toivoinkin.

Ja koska uusia biisituttavuuksia on aina kiva löytää (ja muistuttaa mieleen vanhoja jotka on onnistunut unohtamaan), voisitte auttaa minua ja linkitellä mielestänne hyviä biisejä minulle kuunneltavaksi. Ilahtuisin linkeistä kovasti.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Fairytale gone bad, Part II...video

Ja tässä video, jonka kuvasimme Sonjan kanssa tänään. Minä hoidin studio-osuuden valaistuksen ja räpsin kuvia. Edellisessä postauksessa yksi kuva ja lisää kuvia Ponin blogissa (linkki alempana).

Päärooleissa videolla Hannu ja Mramor. Hannun ystävä, Keijo, suostui myös esiintymään tällä pätkällä.

Kiitos kaikille asianosaisille!

Fairytale gone bad...

...really, really bad...

Pientä esimakua pian ilmestyvästä videosta. Mistä näitä huonoja ideoita oikein tulee?

Hannu, joka pelkäsi Ponia kuollakseen, oli taasen reipas poika ja suostui tähän(kin) ideaan mukisematta ja suoriutui hommasta niin kunniakkaasti kuin se vaaleanpunaisessa tutussa on mahdollista.

torstai 16. helmikuuta 2012

Don't fear the reaper

"Don't fear the reaper..."

Tällä kertaa kuva saa puhua puolestaan. Mallina toimi taasen uskollinen luottomallini, Johanna.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Valentine's Day

"The greatest gift of all..."

Minun piti kirjoittaa tähän jotain siirappista ja romanttista ja ihanaa rakkaudesta... Niin. Minun piti, mutten kirjoita. Tai kirjoitin, mutta pyyhin kirjoituksen pois. Se kuulosti niin järkyttävän kliseiseltä ja, juuri niin, siirappiselta. Minusta on tainnut tulla (tai siis olen varmaan aina ollutkin) melko kyyninen.

Kuvassa oleva Ella ei onneksi ole niin kyyninen kuin minä. Ja hän on niin kaunis ja nuori. Pitäisi melkein olla vähän kateellinen. Olen onnekas kun minulla on Ellan kaltainen ystävä, jonka sydän on puhdasta kultaa.

Huolimatta kyynisyyden hetkestäni (en varsinaisesti fanita ystävänpäivää muutenkaan, mutta ikäväkyllä muistan sen joka vuosi, koska silloin on minulle rakkaan ihmisen syntymäpäivä), haluan toivottaa kaikille ystävilleni, sekä tietysti lukijoilleni erinomaisen ihanaa ystävänpäivää! Nauttikaa rakkaistanne ja ystävistänne, myös tänään.

Ja tähän loppuun vielä biisi, joka on omistettu minun rakkaimmille ystävilleni:


(En löytänyt tähän hätään järkevämpää videota, mutta meneehän tämäkin...)

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Anime

...tai jotain sinnepäin.

Repäistiin Hannun kanssa tämmöinen animeteemakuvaus lauantaiaamuna klo 10.00 koska silloin ei luonnollisestikaan voi olla parempaa tekemistä kuin hiippailla studiolle. Pitipä tuokin kokeilla ja todeta, ettei aamu kympiltä ole se kaikista fiksuin aika kuvata. Nyt se vielä meni kun ei ollut kiire minnekään, mutta toiminta oli vielä tavallistakin hitaanpaa.

Nämä kuvat valikoin ja photaroin itse (Hannun blogista löytyy hänen versionsa samasta setistä). Hauskaa oli, kuten asiaan kuuluu. Ja saatiin aikaan hyvät treenit, jonka jälkeen pidettiin kahvittelu palaveri tulevista kuvauksista. Kaikkea jännää taas suunnitteilla tulevaisuuden varalle.







Lopuksi vielä harvinaislaatuinen hymykuva minusta. Hannu otti missiokseen saada minusta napattua julkaisukelpoisen hymykuvan ja tässä se nyt on. Kuvaaja voi olla kovin ylpeä itsestään.



torstai 9. helmikuuta 2012

Never trust a photographer...

"'cause we just love the way we lie..."
30 minuuttia+photoshop+tylsyys

Kuvan nappasi Ella, jonka kanssa suuntasimme studiolle treenailemaan heti kun pääsin töistä. Kuvassa siis minä meikittä, väsyneenä ja hyvin rähjäisenä. 

Tarvitseeko tähän oikeastaan sanoa mitään?

EDIT

Ihan vaan väärinkäsitysten välttämiseksi...
-Ei, en tahtoisi olla noin laiha, eikä minusta noin laihaa tulisikaan, ellei luustoani muokattaisi.
- Kuvassa olen minä, koska en laittaisi mieluusti kenestäkään muusta vastaavaa kuvaparia esille.
-Kuvan varsinainen pointti löytyy otsikosta ja kuvatekstistä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Masukki

Jossu ja Hannu

Näin käy kun kuvaukset lähtee lapasesta. Tämän oli tarkoitus olla ihan tavallinen "otetaan jotain yhteiskuvia kun meistä ei oo" -kuvaus. Sitä se kyllä olikin. Ensimmäisen tunnin. Sitten tämä "masukki" -idea tuli jostain ja homma lähti ihan lapasesta.

Suurin hankaluus näitä kuvia otettaessa oli ehdottomasti tarkennus. On todella hankalaa kuvata samalla kun nauraa. Mutta eihän tämän elämän aina tarvitse niin kovin vakavaa ollakaan.

Kiitokset taasen Hannulle ja Jossulle mahtavasta kuvailuillasta!




sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kauneudesta

"What wouldn't we do for beauty..."
malli: Tina G.

"If I only could make you see yourself through my eyes..."

Kauneus on asia joka saa ihmiset sekaisin. Kaikki tavoittelevat, tavalla tai toisella, kauneutta.

Rakennekynnet, ripsien ja hiusten pidennykset, sekä kaikenlaiset kestopigmentoinnit ovat yhtä arkipäiväinen asia kuin kaupassa käynti. Kauneusleikkauksetkin ovat yleistyneet hurjasti. Suunnilleen jokainen tuntee jonkun jolle on tehty joku kirurginenoperaatio ulkonäön korjaamiseksi. Tunnustan, että itsekin haaveilen pienen operaation toteuttamisesta sitten joskus jos rahatilanne antaa myöten.

Ihmiset ovat valmiita tekemään melkeinpä mitä tahansa kauneuden eteen. Kauneus ja sen vaatimukset ympäröivät meitä kaikkialla minne katsomme. Televisio, mainokset, lehdet jne jne, ovat täynnä kauniita ihmisiä ja asioita. Nämä kaikki ovat kuitenkin vain pieni hetki, joka on hiottu täydelliseksi. Niiden ei ole tarkoituskaan vastata todellisuutta, vaan meidän kuvitelmaamme täydellisestä. Toki, senhän me kaikki jo tiesimmekin.

Miksi me sitten näemme kaiken vaivan saavuttaaksemme kauniimman ulkokuoren, joka useimmiten perustuu vain harhakuvitelmaan? Vastaus on oikeastaan hyvin helppo. Siihen on kaksi syytä: 1) Jotta peilikuvamme ei näyttäisi meille keskisormea. 2) Jotta ympärillämme olevat ihmiset kiinnittäisivät meihin positiivista huomiota. Yksilöstä riippuu kumpi näistä on tärkeämpi tekijä ja missä suhteessa nämä syyt ovat toisiinsa.

Kaikki tämä on sinänsä turhaa, koska todellinen, kestävä kauneus on jotain aivan muuta. Jokainen varmasti tietää sen tilanteen, kun näkee jonkun kauniin ihmisen ja hetken kuluttua toivoo, ettei tuo ilmestys olisi koskaan avannut suutaan. Ihmisen ulkonäkö muuttuu meidän mielessämme sen mukaan millaisena kyseisen ihmisen koemme. Vähän kuin "real life photoshop". Tämä toimii ihan molemmin päin. Itselläni on vain kauniita ystäviä.

Ulkonäkökeskeisyys tekee elämästä yllättävän raskasta. Kukaan ei ole täydellinen. Jos hakisimme täydellistä, meistä kaikista löytyisi jotain korjattavaa, eikä sekään riittäisi koska kauneuskäsitys muuttuu koko ajan. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten lähimmäisemme näkevät itsensä, sekä siihen miten näemme itsemme. Pieni mukava kohteliaisuus tekee ihmeitä ja voi pelastaa koko päivän. Sen kohteliaisuuden voi sanoa myös omalle peilikuvalleen. Kokeilkaa vaikka. Kertokaa niille, ketkä ovat teille tärkeitä kuinka kauniita he ovat. Te ette häviä siinä mitään, mutta kohteliaisuuden saaneelle henkilölle se voi merkitä koko maailmaa.

Silti... En laittaisi hanttiin, jos täydellisen vyötärön saisi aikaan naruista vetämällä. Ilman korsettia...

Kuvassa oleva Tina on kaunis sanan kaikissa merkityksissä. Tina oli ensimmäistä kertaa elämässään mallina ja osoitti suunnatonta sitkeyttä jaksaessaan poseerata väsymättä vaikka nauhojen kiinnittely ja korjailu, sekä valaistuksen kohdilleen saaminen ottivatkin oman aikansa. Kiitos Tina! Otetaan pian uusiksi.

torstai 2. helmikuuta 2012

Heidi E

Heidi E.

Koska tänään olen aivan totaalisen kyllästynyt ihmisten päästelemiin aivopieruihin, päätin linnottautua studiolle rakkaiden ystävieni, Heidin ja Sannan kanssa viettämään laatuaikaa. Tämä olikin ihan omiaan edistämään positiivista mieltä. On mukavaa kun voi niin kovin pienillä asioilla tehdä lähimmäisensä ja samalla itsensä iloiseksi. 

Heidi suoriutui upeasti mallin tehtävästä ja Sanna taituroi assarin hommissa ansiokkaasti. Itse sähelsin kameran ja valojen kanssa enemmän kuin on suotavaa, mutta onneksi tässä seurassa saakin vähän sählätä. Toinen uusista taustapahveistakin tuli korkattua samalla. Kiitokset tytöille mukavasta illasta!