tiistai 24. heinäkuuta 2012

Down under

Terveisiä Melbournesta!

Vihdoin ja viimein, monen mutkan kautta pääsin Australiaan Katrin luo. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes kone teki välilaskun Shanghaissa. Odottelimme kaikessa rauhassa, että pääsemme takaisin koneeseen, mutta yhtäkkiä taululle pärähtää uusi lähtöaika, joka näytti 10.00 (tässä vaiheessa kello oli siis 19.15). Epäuskoisena tuijottelimme kaikki ruutua ja ihmettelimme mitäs nyt tehdään. Onneksi lentoyhtiö järjesti meille hotellihuoneet jostain luksushotellista keskeltä jotain tehdasaluetta. Mikäs siinä. Hyvää ruokaa ja pehmeä sänky. Homman vitsi tuleekin sitten siinä, että minut laitettiin jakamaan hotellihuone australialaispuolalaisen miehen kanssa. Luulivat ilmeisesti meitä pariskunnaksi, koska puhuimme toistemme kanssa. No, seikkailu sinänsä sekin...

Kaikki siis hyvin täällä maailman toisella puolella. Kuvia ja kuulumisia päivitttelen heti kunhan ehdin, jos ehdin.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Gandalf

Pasi on jo pitkään tahtonut olla Gandalf. Koska minulla alkoi loma ja minulla oli äärimmäisen tylsä hetki, tein Pasista Gandalfin. Kyseessä siis pieni photoshoppailu tylsyyden tappamiseksi.

ENNEN


JÄLKEEN


Infoa kuvasta:

Kuva: Hannu
Malli: Pasi
Edit: minä

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Satumetsän pakolaiset

Satumetsän pakolaiset

Lapsuudenystäväni Minna tuli luokseni yökyläilemään hetken mielijohteesta, mikä osoittautui loistavaksi ideaksi. Vietimme oikein rattoisan illan viinipullon ja suklaan parissa, keskustelimme syvällisiä, vähemmän syvällisiä ja eksyimmepä jopa baariinkin. Tänään onkin sitten hieman puhalluttanut molempia neitosia, mutta ihmekyllä en saanut itselleni kunnollista krapulaa aikaiseksi.

Luonnollisesti kun sain kerrankin kauniin ystäväni luokseni, meidän piti myös vähän kuvailla. Kuvauspaikaksi valitsin hyttysten valtaaman satumetsäni. Lapsesta asti olen ollut sitä mieltä, että Minna on haltijamaisen kaunis, eikä mieleni ole siitä muuttunut. Kuvien teema oli siis itsestäänselvä. Minnasta tuli satumetsän haltija.

Kuvaukset itsessään eivät olleet niin kovin sadunomaiset, sillä verenimijöiden armeija hyökkäsi meidän kimppuumme välittömästi, eikä jättänyt meitä millään rauhaan. Minna osoitti kuitenkin suurta sankarillisuutta poseeratessaan hyttysten keskellä kauniissa mekossaan, minun kiroillessa kuin lappalainen ja huitoessa hyttysiä, takki päällä... No, opinpa ensikertaa varten sen, että joko a) uitan itseni hyttysmyrkyssä tai b) laitan ilmastointiteippiä suun eteen.

Kaikesta huolimatta meillä, tai siis ainakin minulla, oli huippuhauskaa niin kuvauksissa kuin muutenkin. Seuraavaa kertaa odotellessa. Kiitos Minna!






"Hän päätti jo varhain ettei suostu tekemään
niin kuin me muut ja kuinka käsketään
Tahtoi lähteä pesästään ennen kuin edes oppi lentämään.

Matka ja vapaus
tärkeämpänä kuin itse määränpää.

Hän huutaa vastatuuleen
vaikka myötätuuleen pystyisi kuiskaamaan.
Soutaa vastavirtaan
veneensä pienen koskeen kuohuvaan."







Infoa kuvista:

Kuvat: minä
Edit: minä
Mallit: Minna ja Poni

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Valinnan vaikeus


Se tunne, kun teet kuvaa, mielellään vielä suurella hartaudella ja kauan, sitten kokeilet miltä se näyttää mustavalkoisena, sitten vähän vielä kikkailet ja lopulta et osaa enää päättää mikä versio näyttää parhaalta... Parasta ikinä. Siinähän sitten napsuttelet kuvia edestakaisin ja mietit pääsi puhki miksi sinun piti edes kokeilla sitä mv-versiota kun tiesit miten siinä kuitenkin tulee käymään. Yleensä niitä valinnan kohteita on vain kaksi: värillinen tai mv. YLEENSÄ! Tälläkertaa minulla oli kolme vaihtoehtoa ja muutenkin kurjan päivän päätteeksi meinasin alkaa itsekseni parkumaan täällä koneeni ääressä.

Aloinkin tässä samalla miettiä valintatilanteita elämässäni noin niinkuin yleisellä tasolla. Minulla on harvoin vaikeuksia tehdä valintoja, paitsi karkkihyllyllä kaupassa. En myöskään jää jossittelemaan valintojani. Olen myöskin hyvin tietoinen siitä, mitkä valinnat ovat olleet niitä, jotka ovat muuttaneet elämääni pysyvästi. On myös hyvin vähän valintoja, mitä kadun. Miksi katuisin, olenhan itse ne tehnyt. Teen myös hyvin harvoin kompromisseja. Ainoa suuri "kompromissi" elämässäni on työ, joka siis on yksinkertaisesti nälän aiheuttama pakkoliike (erään toverin sanoja lainaten).

Miksi sitten kuvien kohdalla minulla on vaikeuksia tehdä valintoja? En tiedä. Ehkä se johtuu vain harjaantumattomasta silmästä? Kuvien kanssa en tosin myöskään tee kompromisseja, sen suhteen olen hyvin mustavalkoinen. Paitsi nyt. En millään osannut päättää minkä version näistä kelpuutan, joten laitoin kaikki nippuun. Okei, kyllä sieltä sen suosikin sain valittua ja upattua naamakirjaan, mutta se valinta olikin sitten työn ja tuskan takana. En vain tajua miksi se on niin vaikeaa valita. Voiko joku selittää?

Infoa kuvasta

Kuva: minä
Edit: minä
Malli: Fanny

torstai 12. heinäkuuta 2012

Takaisin lähtöruutuun



Koska olen hyvin itsekriittinen, minulle tulee joskus olo, etten osaa mitään, ole mitään tai pysty mihinkään. Varsinkin valokuvauksen saralla tämä fiilis pyrkii ajoittain pintaan erittäin raastavana, kuten esimerkiksi tänään kävi. Tai oikeastaan sellainen pieni "kuvausmasennus" on ollut päällä jo hetken aikaa. Duunissa kuuntelin pikku angsteissani Avril Lavignea (kyllä, minullakin on pimeä puoli...) ja hakkasin kaikessa hiljaisuudessa päätäni pöytään.

Aikani itsesäälissä kieriskeltyäni päätin, että nyt saa kyllä riittää. Ainoa tapa päästä tästä tilanteesta on palata takaisinpäin ja kuvata pitkästä aikaa ihan vain tavallista perushöttöä iki-ihanilla pihtivaloilla valkoista taustaa vasten. Ei muuta kuin puhelin käteen ja viestiä ensimmäisenä päähän tulleelle mallille menemään. Tälläkertaa aivoruletti "suosi" Fannya, jolla ei myöskään ollut tänään mitään parempaakaan tekemistä kuin lähteä kanssani nauttimaan studion infernaalisesta lämmöstä. Henkilökohtaisesti meinasin kuolla ennen kuin olin saanut edes valot paikoilleen.

Tällä kuvauksella ei ollut mitään muuta fuktiota kuin antaa minulle "säätövapaa" kuvaussessio. Toisinsanoen tarvitsin palautuksen lähtöruutuun. Tsekkailin myös huvikseni ensimmäisiä haparoivia yritelmiäni studiovalojen kanssa ja ilokseni totesin, että olen saattanut tämän puolentoista vuoden aikana jopa oppia jotain. Vaikka opittavaa onkin vielä paljon ja vähän päälle, se ilahdutti minua silti. Jopa siinä määrin, että siirryin kuuntelemaan hieman vähemmän angstista musiikkia (samalta artistilta kylläkin). Tästä on taas vähän parempi jatkaa harjoituksia.





Kiitokset Fannylle tästä mukavasta terapiakuvaussessiosta. Oli superhauskaa!

Infoa kuvista:

Kuvat: minä
Edit: minä
Malli: Fanny





maanantai 9. heinäkuuta 2012

Viralliset synttärikuvat

© Hannu Perälä


Käytiin Hannun ja Jossun kanssa vaihtelun vuoksi studiolla heilumassa. Se olikin toisiksi paras paikka mitä äkkiseltään olisin keksinyt synttäreideni viettoon tältä istumalta. Päätettiin kuvata ns. viralliset synttärikuvat ja samalla saatiin kuvattua minun uudet ihanat pvc-saappaat, joita kerkesinkin himoita jo useamman vuoden ennen kuin ne vihdoin sain kaappiini. Odotus tuntui viimemetreillä erityisen pitkältä, sillä posti onnistui kadottamaan pakettini. Onneksi ihanat kenkäni osasivat lopulta kotiin.

Tässä ei siis auta muuta kuin todeta, että olen taas vuoden vanhempi (tosin täytin taas kerran 22, jos joku kysyy). Tänään ihme kyllä tuntui erilaiselta kuin eilen. En osaa selittää miksi, mutta tuntui todella siltä kuin jokin olisi muuttunut. Johtuneeko siitä, etten muista, että koskaan ennen olisi satanut syntymäpäiväni aamuna, vai jostain aivan muusta, jäänee vielä arvailujen varaan.

Kiitokset vielä tätäkin kautta kaikille minua onnitelleille ja lahjoneille! Ystäväni, olette minulle niin tärkeitä ja rakkaita, etteivät sanat riitä kertomaan.

Infoa kuvista:

Kuvat: Hannu (saattaa ajoittain sisältää K-18 materiaalia)
Malli: minä
Edit: minä + viimeisen ruudun editoi Hannu
Assari: Jossu (saattaa ajoittain sisältää K-18 materiaalia)


© Hannu Perälä

© Hannu Perälä
© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Minut

Vierailin kotinurkilla Saarijärvellä viikonloppuna ja käytin lähes kaiken aikani rentoutumiseen, mässäilyyn ja löhöilyyn, sekä tietenkin saunomiseen. Kotioloissa en sauno oikeastaan koskaan, enkä edes kaipaa saunaa, mutta kun menen S-järvelle ja majoitun ystäväni Iida-Marian luo, se vain kuuluu asiaan. Ja siellähän sitten istutaan monta tuntia.

Toki kamera kaulassakin piti vähän kulkea ja kuvausreissu vanhalle "kotitallille" kuvaamaan Iida-Mariaa ja hänen ratsastettavaansa, Minut-ruunaa, olisi itsessään jo käynyt saunasta. Pellolla maatessa hiki virtasi, enkä edes tahdo kuvitella kuinka kuuma ratsastajalla oli. Niinpä emme viihtyneetkään pellolla pitkään, mutta muutaman kuvan sain kuin sainkin ikuistettua tältä reissulta lyhyestä ajasta huolimatta.



















perjantai 6. heinäkuuta 2012

Odotusta studiossa


Edellisessä postauksessa olleiden kuvien ottamisen jälkeen pakenimme verenimijöitä studion seinien suojiin leikkimään valoilla ja vähän tuulikoneellakin, mikä ainakin mallille oli kuumassa studiossa varsinainen pelastaja. Itsehän saan joka kerta tuulikoneen edessä malleilusta flunssa, mutta Satu toivottavasti säästyi siltä.

Yhteenvetona tästä kuvauspäivästä voisin sanoa, että on kohtalaisen raskasta suorittaa teoriassa kahdet eri kuvaukset järjestelemisineen ja kuvaussetin pystyttämisineen, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Studioon mentäessä Satu oli jo kameran edessä melkein kuin kotonaan, joten ohjaaminen (ja sitä myöten kuvaaminen) oli mukavan mutkatonta. Metsässä olin jo ehtinyt vahvistaa omat visioni päässäni ja olin studion pystyttämisen jälkeen jo niin väsynyt, etten jaksanut alkaa säätämään mitään ylimääräistä. Tämä ei itseni kohdalla ole ollenkaan huono asia.

Vielä kerran kiitokset mallille upeasta poseerauksesta ja hauskasta iltapäivästä! Näitä kuvia oli oikeasti ilo kuvata ja tehdä.





keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Odotusta metsässä


Odotusajan kuvat ovat yksi niistä kuvaryhmistä, joita katselen mielelläni, mutta olen ottanut hyvin vähän. Minusta on ihanaa, että raskaana olevat naiset haluavat nykyisin entistä useammin ikuistaa odotusaikansa kuvien muodossa, sillä onhan se loppujenlopuksi aika ainutlaatuista ja lyhytaikaista.

Jokainen on varmasti kuullut sanonnan, jonka mukaan nainen on kauneimmillaan ollessaan raskaana. Täytyy myöntää, että kuvaamani naiset ovat kyseisessä olotilassa suorastaan hehkuneet. Niin myös tämän postauksen kuvissa poseeraava Satu. Kuvasimme kerralla kaksi setti, ensimmäisen metsässä itikoiden ruokana ja toisen saunan olosuhteita imitoivassa studiossa (studiosetistä mahdollisesti kuvia myöhemmin). Mallille annan täydet pisteet kisakestävyydestä, sillä minulta meinasi pettää kunto kesken jo hyvän aikaa ennen Satua.

Halusin ehdottomasti ottaa nämä kuvat minun henkilökohtaisessa satumetsässäni, sillä en ole tänä kesänä päässyt siellä kuvaamaan kertaakaan ja se on kuvauspaikkana niin mainio, että olisi häpeällistä olla käyttämättä sitä.Mikäpä olisikaan parempi paikka ottaa tällaisia kuvia kuin mieltä rauhoittava, kuvankaunis metsä? Lisäksi mallin valitsema valkoinen mekko suorastaan huusi päästä pienelle metsäretkelle.

Kiitos Satu hyvästä seurasta ja rennoista kuvauksista, sekä onnea ja iloa loppuodotukseen!



tiistai 3. heinäkuuta 2012

Estevalmennuskuvia

Kävin kuvailemassa kaverin valmennusta tässä pari päivää sitten ja poikkeuksellisesti ajattelin laittaa hevoskuvia tännekin. Oli mukavaa vaihtelua kuvailla välillä ihan rennosti kentän reunalla auringon paisteessa ilman minkäänlaisia suorituspaineita tai odotuksia. Lisäbonuksena vielä nähdä kauniita hevosia siinä samalla ja jälkeenpäin kahvitella ihanan ystävän kanssa ja höpötellä turhanpäiväisiä.

Tällaisia hetkiä yksinkertaisesti tarvitaan elämässä.









maanantai 2. heinäkuuta 2012

Perhekuvia puistossa



Tänään on ollut päivä, jolloin on ollut hieman tavanomaistakin vaikeampaa löytää positiivisia ajatuksia ja nekin löytyneet rippeet ovat onnistuneet ajoittain kääntymään päälaelleen. Tällaisina hetkinä onkin äärimmäisen tärkeä keskittyä vain ja ainoastaan niihin positiivisiin asioihin, sillä ikävät asiat yleensä ovat niitä, joille juuri tällä sekunnilla ei voi mitään, tai joihin ei voi edes itse vaikuttaa.

Siispä olen käyttänyt kaiken tarmoni niiden positiivisten asioiden esille kaivamiseen. Nämä kuvat sopivat aiheeseen hyvin, sillä ne ovat hyvin positiivisia kuvia. Tuttavaperhe halusi lapsistaan kuvia ja samalla otettiin myös pari perhepotrettia. Minua ilahdutti suuresti, että kuvattavat pitivät kuvista ja ne olivat sellaisia, mitä he olivat toivoneetkin. Uskoisin, että kuvauksista ja kuvista jäi tässä tapauksessa kaikille hyvä mieli. Se onkin tärkeintä vaikkei sitä oman itsekritiikkinsä kourissa aina muistakaan.

Mietin näitä kuvia tehdessäni, kuinka paljon helpompaa olisi, jos muistaisi joka päivä säilyttää sen lapsenomaisen uteliaisuuden ja innostuneisuuden uusiin asioihin, eikä epäilisi vanhojen kokemusten perusteella aina kaikkea ja kaikkien tarkoitusperiä. Kaikki oppi, mitä ihminen elämässään saa tai joutuu vastaanottamaan, ei aina ole hyvää, joten ehkä joskus olisi syytä palata hieman lapsekkaammalle tasolle, eikä ottaa asioita niin aikuismaisen vakavasti. Koettaa pysyä innostuneena, lapsekkaan uteliaana ja ennen kaikkea positiivisena.

Kiitoksia kovasti Susannille ja koko hänen perheelleen mukavasta kuvausiltapäivästä puistossa!






 





sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Meren Haltija

"The Ocean elf"

Kenellekään ei liene yllätys, että rakastan fantasiaa kaikissa muodoissaan, kirjoina, elokuvina, kuvina, omassa päässäni jne jne. Lista on loputon. Luen paljon, suurimmaksi osaksi kaikenlaista fantasiahömppää. Mitä kauempana todellisuudesta, sen parempi. Pakostakin se heijastuu oikeaankin elämään, ainakin kuvien muodossa jos ei muuten. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.

Tämä kuva on loistava esimerkki siitä, mitä mielikuvistusmaailmaan katoaminen aiheuttaa pienelle ihmiselle. Viime viikot ovat olleet kohtalaisen raskaita lähinnä duunien vuoksi, joten pienet pakohetket ovat olleet enemmän kuin pakollisia. Yhdestä tällaisesta matkasta syntyikin idea bikinikuvaan. Itseasiassa alkuperäisidean mukaan kuva olisi pitänyt ottaa kaatosateessa, mutta koska Suomen kesä päätti olla antamatta sitä meille lupauksista huolimatta, kuvasimme ilman. Ajattelin ensin, että teen sateen photarissa, mutta hylkäsin senkin ajatuksen ja ajattelin kokeilla jotain ihan muuta. Pääpointtina oli kuitenkin tehdä fantasiatyylinen kuva.

Kuva on sinänsä muutenkin poikkeuksellinen, sillä minusta ei ole bikinikuvia liiemmin otettu, enkä itsestäni edes tavallisia bikinikuvia halua otettavankaan. Joku, jonka ruho siihen paremmin riittää, saa hoitaa ne minun puolestani. Itse kun en omista esimerkiksi kilometrisääriä, jotka mielestäni melkeinpä kuuluvat kauniiden bikinikuvien funktioon. Mutta tämänkin asian voi tehdä toisin, kuten yllä näemme. Yllätin myös kuvausjengin bikinivalinnallani. Uskonpa, että jokainen oli varma, että värivalintani olisi musta. Tosin uskon myös vakaasti, etten tule näitä bikineitä käyttämään tämän jälkeen...

Olosuhteista johtuen kuvausryhmämme oli tällä kertaa poikkeuksellisen suuri. Kuvasimme vaihtelun vuoksi studion seinien ulkopuolella, ihan oikeasti meressä. Vaikka keli ei mikään vähäpukeisuuteen kannustava ollutkaan, säästyimme kaikki (minä mukaanlukien) paleltumiselta ja meininki pysyi koko ajan leppoisana ja rentona. Hannu hoiteli kuvaamisen, Jussi jeesaili valojen suunnittelussa, sekä otti making of -kuvat Jossun ja Pekan häärätessä salamoiden kanssa. Minun hommani oli yrittää näyttää nätiltä ja jälkeenpäin photaroida kuva kuntoon.

Kiitos kaikille mukana olleille! Oli ihan huippua!

Infoa kuvasta:

Kuva: Hannu
Malli: minä
Edit: minä
Assarit: Jussi, Jossu ja Pekka

Making of kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.

Pistetäänpä tähän loppuun vielä teemaan sopiva biisi: