lauantai 26. marraskuuta 2011

Täällä vartioin minä!

Täällä vartioin minä!
Kulkeminen omalla vastuulla!


Tulipa leikittyä vähän lisää tuolla kalansilmälinssillä. Ihan hauska vekotin, mutta hitusen sellainen "yhdenjutun ihme". Toki jos olisi ihan liikaa rahaa, voisi tuollaisen hankkia itselleenkin laukkuun pyörimään. Luulen kuitenkin ettei tuo omassa käytössä pääsisi ainakaan kamalasti kulumaan. Jonkinmoinen laajakulmalinssi tosin on ihan pakko hankkia heti kun vain talous antaa hivenenkin myöten. Miksi olen onnistunut kehittämään itselleni niin monta kallista harrastusta?

Killi on muuten ehkäpä maailman helpoin "malli". Tätäkin kuvaa ottaessani heiluttelin hiuspampulaa kameran yläpuolella ja sitä tuo katti sitten onnellisena tuijotteli. Sääli, ettei ihmisten ohjaamiseen voi käyttää samoja metodeja kuin eläinten ohjaamiseen.

Eläinkuvauksen varjopuolia

Eläimet ovat söpöjä ja pörröisiä ja ihania ja kauniita ja herättävät monenlaisia positiivisia tunteita. Niiden kuvaaminen ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista ja vaivatonta kuin aluksi saattaisi ajatella. Pahimmillaan se voi olla hengenvaarallista. Haluankin nyt jakaa muutaman vinkin teidän kanssanne, jotka kannattaa ottaa huomioon eläimiä kuvatessa.

Koirat:

Etenkin studiossa kuvatessa on äärimmäisen tärkeää antaa koiran tutustua ensin rauhassa studioon ja kuvaajaan, sekä väläyttää valoja muutaman kerran ennen kuin koira laitetaan yksin kuvattavaksi. Kun salamasetti välähtää koiran silmille, se mamman mussukka saattaa siitä hieman säikähtää ja ampaista hampaineen kuvaajan päälle. Tämä ei ole kivaa, hampaat tekee kipeää ja matkanvarrella saattaa kuvauskalustokin kärsiä. Maltti on siis valttia ja hyvin koiraansa ohjaava omistaja kullanarvoinen.

Hevoset:

Kun puhutaan saaliseläimestä, pitää ottaa huomioon paljon asioita. Salaman käyttö ei koskaan ole suositeltavaa ratsastusta kuvatessa, ainakaan kilpailuissa, sillä hevoset ihan todella voivat sitä salamaa säikähtää ja pahimmassa tapauksessa nakata kuskin tantereeseen. Äkkinäiset liikkeet ja äänet voivat myös pelästyttää herkemmät tapaukset naapurikunnan puolelle.

Kuvaajan kannalta tärkein asia on muistaa, että maantasalla (makuulla/kyykyssä) oleva kuvaaja saattaa muistuttaa kovinkin paljon vaanivaa petoeläintä. Etenkin jos kuvattavana on ori, tai tamma jolla on varsa, kuvaaja voi joutua laumaansa puolustavan kavioeläimen vihan kohteeksi. Kun näet linssisi läpi about 600kiloisen eläimen etukavion pohjan, tiedät olevasi pulassa. Ota siis aina avustaja mukaan, joka pitää silmällä selustaasi, sillä kuvaajan on hyvin, HYVIN hankala hahmottaa etäisyyksiä, hevosen liikkeiden nopeudesta puhumattakaan, linssin takaa.

Aiheesta minulla on tältä päivältä omakohtainen kokemus. Oma ponini meinasi iloisesti juosta ylitseni kun innostuin leikkimään Hannulta lainaamallani kalansilmälinssillä. Karvainen meetvurstini laukkasi korvat luimussa ja pää alhaalla millin päästä ohi. Jos se olisi tosissaan halunnut, se olisi aivan hyvin voinut jyrätä minut sairaalakuntoon, enkä olisi ehtinyt edes kissaa sanoa.

Kissat:

Näiden otusten suurin haaste on kouluttamattomuus sekä arkuus. Vieraassa paikassa ne yleensä luimistelevat ja ovat muutenkin poissa tolaltaan, joten kuvaajan täytyy olla nopea, jos aikoo saada karvapallosta hyvin kuvan. Pitkä pinna on valttia tässäkin. Kannattaa myös antaa omistajan hoitaa varsinainen käsittely, ellei välttämättä halua saada raapimajälkiä ihoonsa.

Älä kokeile tätä kotona!

Loppuun muutama pelleilykuva tuolla yllä mainitulla kalansilmälinssillä.







Olkaahan varovaisia aina kun kuvaatte eläimiä ja pitäkää huoli, että avustajat/eläinten omistajat ovat tehtävänsä tasalla! Hyvän kuvan eteen sitä on usein valmis tekemään idioottimaisia asioita, mutta liian uhkarohkeaksi ei kuitenkaan kannata alkaa. Vaikka se kameran linssi suojaakin "maailmalta", ihan kaikelta sekään ei pelasta.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kysymyksiin vastauksia.

Niin, minun oli itseasiassa tarkoitus kuvailla tänään, mutta teen sen ehkä huomenna. Jos jaksan. Nyt kuitenkin niihin kysymyksiin niitä vastauksia. Melkoisen jännittäviä kysymyksiä keksittekin kysyä....

1: "Kuvaan itse jonkin verran ja haluaisin tietää vähän kuinka photoshoppia käytetään. Osaan pari perus asiaa, mutta olisi kiva tietää vähän kuinka Sinä käytätä sitä! :)"

Vastaus: Melko laaja kysymys. Se mitä kuvan kanssa puuhastelen, riippuu aivan täysin kuvasta. Itsekin tunaroin vielä ihan perusjuttujen parissa.

2:  "Kumpi on parempaa vai hernekeitto?"

Vastaus: Käsisalami...

3: "Miten oot kiinnostunut valokuvauksesta?"

Vastaus: Kaikki "taiteellinen" on kiehtonut minua pienestä asti ja koska minusta ei tullut tarpeeksi hyvää piirtäjää, aloin valokuvata. Heh. En oikeastaan tiedä mistä innostus lähti, mutta kun hankin ensimmäisen järkkärini (joka minulla on edelleen käytössä) oli itsestän selvää, että tahdon oppia ja kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista.

4: "Onko sulla kotona oma studio vai käytkö kuvailee myös muualla?"


Vastaus: Vielä toistaiseksi minulla on studio kotona, mutta ensi kuusta lähtien siirryn hieman laajempiin tiloihin puuhastelemaan (siitä lisää myöhemmin). Käyn kuvailemassa myös esim talleilla jos joku hevosestaan kuvan tahtoo.

5. "Tykkäätkö enemmän kuvailla ihmisiä vai eläimiä?"

Vastaus: Riippuu täysin tilanteesta. Juuri nyt ihmisten kuvaus on "ykkösosassa", koska se on tämän hetkisessä harjoitusohjelmassani (jonka olen itselleni kehittäny). En kuitenkaan pysty pistämään näitä paremmuusjärjestykseen.

6: "Mikä olisi semmoinen ultimate-kuvauskohde/-konsepti, jonka toteuttamisen jälkeen voisit kuolla onnellisena? :)"

Vastaus: Hupsista! Melkoinen kysymys, johon minulla on suora vastaus jota en pysty (halua) selittää. Kyseessä on kuva, joka on nimetty leikkisästi nimellä "Koulutetut skorppioonit" (nimeltämainitsemattomat toverini voivat nyt lakata nauramasta siellä ruutujensa ääressä...). Kyseessä on sellainen kuva, että saattaisin kuolla jo sitä ottaessani hyvin onnellisena. Teknisesti moinen ei olisi ollenkaan vaikea toteuttaa.
Toinen sellainen kuvausjuttu minkä tahtoisin päästä tekemään, on päästä "kuvaussafarille". Toisinsanoen kuvaamaan kirahveja ja leijonia jne luonnossa. Olisi hienointa ikinä!

7: "Unelmiesi ykköskuvauspaikka?"

Vastaus: Olisi mahtavaa päästä kuvaamaan veden alla.

8: "Jos saisit kuvata ketä tahansa julkkista, kuka hän olisi?"

Vastaus: Tää on helppo. Angelina Jolie. Ei tarvinne selittää miksi. =D

9: "Kuva, jonka toivoisit, että olisit kuvannut (ja juu, vain yksi :))?"


Vastaus: En pysty vastaamaan tähän suoriltaa, joten palaan tähän myöhemmin.

10: "Anna yksi mielestäsi olennainen vinkki ihmiselle kameran takana sekä edessä (eli kuvaajalle sekä mallille)."

Vastaus:
Kuvaajille: Paras "vinkki" minkä itse olen saanut on ehdottomasti "Se on vain valoja ja varjoja". Jokainen kuvaaja voi itse miettiä miksi se on tärkeä lause.
Mallille: Minulla on tosi vähän kokemusta varsinaisesti malleilusta, mutta tärkeintä on mielestäni muistaa se, että siinä valoissa, kameran edessä juuri sinä olet se kaunein ja paras. Se nimittäin näkyy kuvassa. Jos tunnet itsesi eksyneeksi peuraksi, myös näytät siltä.

Kiitos kaikille kysymyksistä! Näihin oli hauska vastailla!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kysymyksiä tulemaan!

Koska postausaiheet ovat tällä viikolla kovin vähissä (vain yksi kuvausjuttu suunnitteilla), tuumasin, että perinteinen kysymyspostaus voisi olla mukavaa vaihtelua.

Homman nimi lienee kaikille selvä. Kysykää mitä vain ja minä vastaan. En rajoita kysymysten määrää, joten jos useampi kysymys on mielessä, antaa mennä vain. =)

Laittakaapa kysymyksiä tulemaan kommenttilaatikkoon! Aihe on vapaa.



Kysymyspostauksen virallisena valvojana toimii Melbourne Zoosta bongaamani häijynnäköinen strutsi.

P.S. Aikaa kysymysten esittämiseen on perjantaihin (25.11.2011) klo 22.00 asti. =)

maanantai 21. marraskuuta 2011

Behind the scenes -kuvia

Hannu zoomailee keskittyneenä.

Kuvaaja ja malli yrittävät päästä yhteisymmärrykseen.

Kun kuvaukset sujuu hyvin, kuvaaja saattaa vahingossa erehtyä jopa hymyilemään.

Johanna, enkelimäisen viaton assari. ^^

En käsitä miks takapiruista ei koskaan tykätä... =D

"Miten tätä ajetaan?!..."

Ergonominen kuvausasento on tärkeää... Maanmatosena on mukavaa... jne.

"Jos mä jään päästäni tähän kiinni, en enää leiki teidän kanssa."
(Hannun vastaus: "Jossu! Valases vähän tonne ylös..." Kiitti toverit...)

Tältä se sitten näyttää kun porukalla sekoillaan kameroiden ja valojen kanssa. Tämä on kuulkaas vakava harrastus. Näiden kuvausten yhteydessä käytetyimmät sanat taisivat olla "käsisalami" ja "pyrstövalo". Ja kivaa oli. Vatsalihaksia ei tarvitse treenata ainakaan viikkoon ja uskokaa tai älkää, minulla on sisäreidet niin kipeät etten pääse kunnolla kävelemään... Ilmiselvästi riittävästi portaita, kannattelua ja kurkottelua.

Kuvaaja 1: Hannu Perälä
Kuvaaja 2: Allekirjoittanut
Assarit: Johanna sekä allekirjoittanut
Malli: Maina

P.S. Tajusin muuten että 90% kerroista jolloin olen ollut leikkimässä assaria, minulla on ollut tuo sama saakelin kissahuppari päällä. Vieläpä aivan sattumalta.  =D

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Vedenneito


Halusin kokeilla tehdä jotain väritöntä (käsi ylös kuka yllättyi...) ja hauskaa. Lopputuloksena sain Mainan niin sanotusti nesteeseen, veteen tällä kertaa. Tai ainakin jotain sinnepäin. Olen joskus katsonut jonkun oivallisen tutoriaalin veden luomisesta, mutten löytänyt sitä tähän hätään ja yritin puuhastella muistini varassa. Viimepäivinä muistini on ollut yhtä hyvä kuin kultakalalla, joten se ei kovin sujuvasti mennyt... Tämä on ensimmäinen kerta kun kokeilen vastaavaa ja lopputulos sen mukainen, mutta melkein kaikkea pitää kokeilla. Ainakin kerran.

Ulkona näyttäisi satavan lunta... Hyi. Talvi ihan oikeasti on tulossa ja kylmyys sen mukana. Dislike. Viimetingassa sain kuitenkin vaihdatettua talvirenkaat autooni, joten minua ei (toivottavasti ainakaan) nähdä huomenna aamulla liukastelemassa pitkinpoikin mustalla Mondeolla... Ajelkaahan kaikki muutkin autolla (tai muulla moottoroidulla tai ei moottoroidulla välineellä) liikkujat varovasti, ettei tule turhia vahinkoja.

Leikitäänkö puukkohippaa?


Assarileikkien ohessa näpsäisin Mainasta muutaman otoksen. Sain testailla 17-40mm linssiä (muuta statistiikkaa en edes katsonut, enkä nyt juuri ole ihan varma tuostakaan... heh). Näiden kuvausten aikana tuli naurettua jonkin verran, kuten odottaa saattaa. Kiitos koko komppanialle (Mainalle, Hannulle ja Johannalle)! "Making of" -kuvia tulee todennäköisesti myöhemmin (sori Hannu).


"Hippa..."

lauantai 19. marraskuuta 2011

Lumikki

Lumikki


Rakastan satuja. Olen aina rakastanut niitä. Disneyn piirretyt ovat olleet lapsuudesta nykyhetkeen katsotuimpien elokuvieni listan kärkipaikoilla. Lapsena ainoa nukke jolla koskaan leikin, oli "Lumikkinukke", muutoin en pahemmin piitannut nukeista ja niiden hoidosta, vaan leikin mieluummin eläinfiguureilla, dinosauruksilla, avaruushirviöillä tai räjäyttelin pikkusotilaita kiinareilla.

Tuo Lumikki -nukke oli minulle kuitenkin kovin rakas, koska se oli kaunis ja erilainen. Muutoinkin kauneuskäsitykseni on varmasti Disneyn ja muiden satujen myötä muokkautunut sellaiseksi kuin se on. Sanoin jo pienenä, että minulla on isona mustat hiukset koska Lumikillakin on. Opin kyseisestä sadusta myös sen, että seitsemän hyypiötä (siis kääpiötä) kämpässä sotkee ja syö hirveästi.

60:n lukijan rajapyykin ylittymisen kunniaksi muokkailinkin sitten tällaisen "satukuvan" itsestäni. Pahoittelen, että kuvassa näytän juurikin siltä miltä minusta tuon kuvan oton hetkellä tuntui, ajovaloihin heitetyltä peuralta. Muutaman tunnin studiokuvauksen perusteiden opiskelua ystäväni Jarmo Gladerin erittäin informatiivisessa opetuksessa saa uskoakseni kenet tahansa näyttämään hieman pöllähtäneeltä. Tällä kuvalla ei siis alunperin ollut minkään muun sortin ideaa kuin demonstroida minulle tämän kyseisen valaisutekniikan toimintaa.

Tavoistani poiketen ja kiitoksena lukijoilleni laitan tähän tällaisen pienen "vaihevaiheelta" kuvan siitä, miten tämä kuva on tehty. Muistutan kuitenkin että nämä minun pikku puuhasteluni ovat vain hajoittelua.


Alkuperäinen kuva.

Ihon korjailu/siloittelu tehtynä.

Sävytys

Kaksi high pass -filteriä.

Terävöitystä

Meikkaus.
(Maybe it's Maybelline, maybe it's Photoshop...)

Kontrastia lisätty

Vähän "lunta" taustalle ja...Tadaa! Minusta tuli Lumikki. =D

Tällaista tällä erää. Kuvasta inspiroituneena aloin katsella Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvaa. Loppuilta meneekin mukavasti sitä tuijottaessa. Kiitokset tässä yhteydessä kuuluu tietenkin Jarmolle, joka on kärsivällisesti jaksanut opastaa, auttaa ja tsempata, vaikka se joskus vaatiikin lähes ratakiskosta vääntämistä. (En voi painottaa sitä riittävästi että olen oikeasti blondi.) Suuren suuri kiitos!

P.S. Viimeisen kuvan kuvatekstiä klikkaamalla pääsee kuvasarjan katsomaan kätevästi slideshowna.

torstai 17. marraskuuta 2011

Ihmisten julmuudesta

En varmaan koskaan lakkaa hämmästelemästä tätä ihmisten häikäilemättömyyttä ja julmuutta toisiaan kohtaa. Oman edun tavoittelu on etusijalla, eikä sen saamiseen kaihdeta keinoja. ystävyyskin menettää merkityksensä. Omaan epäonneen on löydettävä syyllinen ja jos se löytyykin peilistä, keksimällä keksitään joku uhri, jolle kostotoimenpiteet voidaan osoittaa. Siinä peilikuvassahan ei koskaan voi olla vikaa. Ei mitään väliä kuinka paljon toisiin ihmisiin sattuu, kunhan itselle tulee hyvä mieli. Ihan oikeasti, tuleeko siitä hyvä mieli? Vai ovatko ihmiset vain yksinkertaisesti niin empatiakyvyttömiä, etteivät pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan? Vaiko niin ilkeitä, että pystyvät ja juurikin siksi ovat julmia?

Kiltit ihmiset ovat yleisesti ottaen niitä, jotka joutuvat tällaisten häikäilemättömien kostotoimenpiteiden uhreiksi. Kilttiä ja hyväntahtoista on helppo käyttää omiin tarkoitusperiinsä ja sitten polkea jalkoihinsa. Olen itsekin joutunut useaan kertaan toteamaan joutuneeni tällaiseen tilanteeseen. Lähes poikkeuksetta nämä ihmiset ovat olleet sellaisia, joita olen pitänyt kavereina, jopa ystävinä. Miksi te teette näin? Miksi te ette voi nauttia siitä toveruudesta ilman, että siitä pitää hyötyä jotain?

Ollaanhan tänään ystäviä toisillemme? Unohdetaan viha, katkeruus ja kateus. Katsotaan itseämme peiliin ja huomataan, että meissäkin on joskus vikaa. Autetaan niitä, jotka ovat joutuneet muiden kynnysmatoiksi, syystä tai toisesta. Joulu on tulossa. Lahjastressin sijaan, pidetään rakkaimpiemme sydämet lämpiminä, eikä päästetä julmia pakkasia tekemään tuhojaa.

Välikommentteja

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään järkevää, mutta älkää surko, rakkaat lukijat, en tee sitä nytkään. Ajattelin vain päivitellä ns. kuulumisia, vaikkei tänne nyt varsinaisesti mitään kuulukaan. Omassa elämässäni juoksen paikasta toiseen ja yritän löytyy sopivia rutiineja "uuteen" elämääni, eli sovittaa yhteen Ponin, koirat, työt, valokuvauksen, ystävät jne.  Levätäkin voisi varmaan joskus? Eiköhän tämä kuitenkin tas asetu uomiinsa hiljalleen.

Valokuvauksen saralla olen keskittynyt enimmäkseen photaritreeneihin ja pään seinään hakkaamiseen (melkein kirjaimellisesti). Mitä enemmän luen, katson tutoja ja opettelen, sitä huonommaksi tulen, tai siis siltä minusta ainakin nyt tuntuu. Inspiraatiokin on vähän hukassa. Yllätyksekseni minua huvittaisi enemmän olla vaihtelunvuoksi sillä kameran väärällä puolella, valohoidossa. Onneksi yksi erittäin hauska projekti onkin tulossa joulukuun alussa. Pitäisi varmaan ottaa joku pikku treenikausi, että ruho olisi kunnossa. Se on pitänyt aloittaa jo ajat sitten, mutta tässä minä vain istun ja syön suklaata...

Yhteenvetona voitanee sanoa, että täällä pyyhkii ihan kohtalaisesti, joskin kovin kiireisesti. Ensiviikolla saa taas miettiä, mistä vuorokausiin saa lisää tunteja. Tämä syksyn pimeys alkaisi myös riittää pikkuhiljaa. Ehkä kohta saadaan lunta, jolloin ulkona on kylmyydestä huolimatta edes kauniimman näköistä.

Eiköhän siinä tullut päivitettyä ne tärkeimmät infot tältä erää. Seuraavaan postaukseen yritän saada mahdutettua jotain mielenkiintoisempaa. Jos jollain on toiveita/ideoita, otan niitä mieluusti vastaan.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Wookie















Eläinten kuvaamisessa on aina oma haasteensa. Tänään sain linssini eteen suunnattoman suuren ja ihastuttavan rhodesian ridgeback uroksen, Wookien. Hän oli kovin yhteistyöhaluinen malli ja oivallinen harjoituskappale eläinten ohjaamista ja valaisua ajatellen. Kiiltävä turkki ja tottelevainen koiraeläin ovat loistava yhdistelmä, vielä kun kuvaaja vähän treenaantuu lisää näiden nelijalkaisten ohjaamisessa (ja siinä valaisussa)...

Ja yleisön (tässä tapauksessa Millan) pyynnöstä vielä yksi mustavalkokuvakin tänne joukkoon. ;)




torstai 10. marraskuuta 2011

Kaikki päättyy aikanaan





Our time is running up





 Kävin kuvailemassa Ponin entistä tallikaveria, Ansista, ennen kuin se muuttaa uuteen kotiin. Olisin tahtonut ottaa kuvat ulkona, mutta työt haittaa harrastusta ja puoli neljältä oli jo pirun hämärää (johtunee osittain myös muutenkin harmaasta kelistä). No, onneksi kyseisessä tallissa oli hyvä valaistus, joten saatiin otettua muutamat kuvat.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Hannu Perälän mallina - Part II

Tälläkertaa puuhasteltiin studiossa.  Varoitusaika oli huikaisevat 5 tuntia, joista suurinosa virka-aikaa, jolloin pitäisi varmaan miettiä jotain ihan muuta kuin "mitähän sitä laittaisi päälle?", joten kotiin päästyäni revin puolet vaatekaapin sisällöstä lattialle löytääkseni miellyttävät tamineet. Päädyin uskolliseen pvc vyötärökorsettiini (pliis ostakaa joku mulle uusi kaunis korsetti, toi pvc-ihanuus on jo niin nähty) ja Lip Servicen liituraitashortseihin. Vaatteiden valinta kuvauksia varten on aina ihan pirullisen hankalaa.

Aika hurahtikin sitten studiolla ihan siivillä (niinkuin aina). Olisihan siellä viihtynyt valohoidossa hyvässä seurassa vaikka yöhön asti, mutta valitettavasti kuvaajalla oli tiukka aikataulu. Ensi kerralla sitten. =D

Tässä pari otosta shooteista:



Eilisen iltani viihdykkeeksi innostuin itsekin editoimaan yhden otoksen:


Hannun kuvailuja voitte tutkailla lisää TÄÄLTÄ


Kiitos kuvaajalle ja assarille! Oli taasen mukavaa ja otetaanhan uusiksi, eiköstä juu. =)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Synonymous with horses


"To many, the words love, hope, and dreams are synonymous with horses"
~
Oliver Wendell Holmes~


keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Haaste

Säännöt:

a) Kiitä haasteen antajaa:

 -Kiitos Miia R! 
b) Haasta kahdeksan bloggaajaa.
 -Rikon nyt sääntöjä, enkä haasta ketään. Jokainen joka tämän lukee voi ottaa tämän haasteen halutessaan vastaan.
 c) Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta.
 -Katso kohta b)
 d) Kerro kahdeksan satunnaista faktaa itsestäsi.

1. Nautin useimmiten yksinäisyydestä. Minusta on tärkeää viettää joskus aikaa ihan vain itsensä kanssa.

2. Maailmassa on tasan kolme asiaa joista en tahtoisi luopua mistään hinnasta.

3. Olen oikeasti blondi.

4. En ole koskaan ollut treffeillä.

5. Pelkään lintuja.

6. Lempivaatekappaleeni on jo hieman nuhjuiset ruskeat, kettukuviolliset fleecehousut.

7. Vaikka osaankin leipoa kohtuullisen hyvin, en ole koskaan onnistunut leipomaan hyviä pullia. Leipomani pullat ovat muistuttaneet lähinnä joukkotuhoaseita.

8. Minulla on joka talvi tavoitteena löytää edellistalvea kamalampi pipo. Yksikään pipo ei sovi minun päähäni, joten miksi en laittaisi sitten päähäni sellaista lämmikettä, minkä on tarkoituskin näyttää typerältä? Viimeiset pari talvea suosikkini on ollut vaaleanpunainen Hello Kitty-pipo fleecevuorella. Tänä talvena pitäisi löytää sille voittaja.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Uusi blogi

Koska tämän blogin tarkoitus ei ole hevosenhajuisen tallielämäni (wuhuu! mulla on jossain elämä!ruotiminen, mutta koen vastustamatonta tarvetta kertoilla siitäkin, Poni sai nyt ihan oman blogin: