sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Uutta!

Uudet kotisivut ovat nyt julki! Blogi siirtyy niiden alle, mutta ainakin toistaiseksi tulen jakamaan päivityksiin linkit myös täällä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Toivepostaus: Photoshoppia

Fanny

Kun kerran niin nätisti pyydettiin, niin teenbpä nyt aikani kuluksi pienen pikaisen photoshop -projektin teidän nähtäväksenne. Fanny antoi minulle luvan käyttää tähän naamaansa, joten teidän ei tarvitse katsella minun pärstääni. Kuva on sen verran vanha, että se on otettu minun entisellä kamerallani (Canon EOS 400D). Yritän esitellä tässä sitä tapaa mitä itse teen kuville. Käsittely riippuu toki aina kuvasta.

Aloitetaanko?

Tästä lähdettiin.


Vaihe 1. : Epäpuhtauksien poisto ihosta.



Työvälineinä tähän käytän enimmäkseen Patch toolia, mutta joskus myös Spot heeling toolia.


Vaihe 2: Ihon siloittaminen



Työvälineenä käytän Surface blurria, jonka sudin layer maskin avulla oikeaan paikkaan sopivan määrän.

Vaihe 3: Terävöitys ja yksityiskohdat



 Työvälineenä tässä High pass filtteri, jälleen layer maskin avulla.

Vaihe 4: Valojen ja varjojen lisääminen.




Työvälineenä curves (x 2), valoille ja varjoille omat layerinsä.

Vaihe 5: Sävytys




Työvälineenä Hue/Saturation sekä Color Balance.

Vaihe 6: Lisäsäätö

x


Tässä vaiheessa teen vielä lisää sävyjen säätöjä ja päätän mikä kuvan värimaailma tulee loppujenlopuksi olemaan. Lisään myös tarvittaessa valoja ja varjoja.

Vaihe 7: Viimeistely

Tämän vaiheen aikana käyn yleensä läpi kaikki edelliset vaiheet uudelleen ja fiksaan asiat jotka on jääneet aiemmin huomaamatta. Samoin lisään ihon tekstuuria High Pass filtterillä (mikä ei tässä esimerkkikuvassa pienessä koossa juurikaan näy).



Tämä on siis minun tapani tehdä kuvia. Tai pikemminkin nämä ovat ne perusjutut mitkä teen lähes kaikille kuville. Käytän todella paljon layereitä ja layer maskeja. (Jos joku ei tiedä mitä ne on, alla on havainnollistava kuva.) Layereiden ja brushien läpinäkyvyydellä voi säädellä sitä kuinka voimakkaita muutoksia kuvaan tulee. Tässä kuvassa en hirveästi säästellyt, jotta erot näkyisivät paremmin ja että lopullisesta kuvasta tulisi mahdollisimman erilainen alkuperäiseen verrattuna


Tapoja tehdä kuvia on varmasti suunnilleen yhtä monta kuin on kuvaajaakin, eikä yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa olekaan. Itselläni riippuu hyvin paljon kuvasta, mitä sille teen. Nämä jutut on kuitenkin ne, mitä enimmäkseen käytän. Toivottavasti saitte sitä mitä tilasitte tästä minun "pikamuokkaamisestani". Kiitokset Fannylle "naamankäyttöoikeudesta".

lauantai 28. syyskuuta 2013

Mindcrimes

Taisin tuossa hiljattain lupailla videomateriaalia. Osa on saattanut tämän jo nähdäkin, mutta saa sen uudelleenkin katsoa. Oheinen videomateriaali on minun viimeisin editointituotokseni ja myös itse videolla esiinnyn. Kuvauspuolen toteutuksesta vastasi Blindfire. Kuvaamiseen käytettiin kolmea kameraa. Kaikki kuvattiin niinsanotusti suoriltaan eikä uusintaottoja ollut kuten "pelin henkeen" mielestäni kuuluukin.

Mistä sitten on kyse? Hypnoosista, transsista, mentalismista, taikuudesta, miksi sitä nyt itsekukin tahtoo kutsua. Mielellä leikkimistä kansankielisesti ilmaistuna. Ihmisaivot on loppujenlopuksi hirveän typerä kapine, jota on todella helppo kusettaa jos tietää mitä tekee. Ja Jarmohan tietää, kuten videopätkästäkin toivonmukaan näkyy. Allekirjoittaneella on ollut ilo ja kunnia päätyä eriasteisiin transsitiloihin ja erikoisiin tilanteisiin (terveisin, Markku) ajoittain, eikä mitään negatiivista sanottavaa kyllä löydy, päinvastoin. Olen löytänyt omasta mielestäni uusia ulottuvuuksia näiden pienten harjoitusten myötä.

Olen huomannut, että ihmisillä on tasan kaksi suhtautumistapaa hypnoosiin tai ylipäänsä muuhun mieleen vaikuttavaan asiaan. Ne ovat joko suuri mielenkiinto ja kokeilunhalu tai epäusko, pelko ja totaalinen kieltäminen. Mitään välimuotoja en ole kohdannut. Jokaisella on luonnollisesti tässäkin asiassa oikeus omaan mielipiteeseen ja sitä tulee kunnioittaa oli se mikä hyvänsä. Omien kokemusteni pohjalta kuulun ehdottomasti tuohon ensimmäisenä mainittuun porukkaan. Mielen sorkkiminen ja täydellinen rentoutuminen ovat suunnilleen parhaita asioita mitä tiedän, huolimatta siitä, että suorilta jaloilta putoaminen näyttää varsin hurjalta. (Ei hätää, minut on aina kopattu turvallisesti kiinni.) Olen myös saanut luovuusprosessiani huomattavasti paremmaksi hypnoosin avulla, mikä on taas auttanut minua eteenpäin valokuvauksen kanssa enemmän kuin osasin kuvitellakaan.

Videolla mukana olleista "uhreista" kahdella oli aikaisempaa kokemusta hypnoosista (minä siis niistä toinen) ja kaksi oli ensikertalaisia. Kaikki tilanteet olivat aitoja, eikä niitä harjoiteltu etukäteen. Kun sain videomateriaalit käsiini, tiesin heti millaisen videon halusin luoda. Halusin kokeilla nopeatempoista, traileri/mainos/musiikkivideo -tyylistä leikkausta. Se toimikin hyvin juuri tähän tarkoitukseen. Ystäväni Sonja toimi teknisenä neuvonanatajana, sillä minun viimekertaisesta editoinnistani on luvattoman paljon aikaa.

Kiitokset minunkin puolestani kaikille jotka osallistuivat tämän videon tekoon. Oli todella jännittävää ja hauskaa tehdä tällainen projekti vaihtelun vuoksi. Uskon myös, että tämä ei ole viimeinen laatuaan.

Remember... it's all in your head.


Videolla mukana: Jarmo, Tomi, Vera, Heidi P, sekä allekirjoittanut
Kuvaus: Blindfire ja Rauli
Editointi: Allekirjoittanut ja Sonja
Musiikki: Rifftera - Nothingmind

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Toisenlaisia unia

Näin tuossa pari viikkoa sitten unen, jossa juoksin pitkin sairaalan käytävää. Korvissani humisi ja kuulin vain sekavaa ihmisten ääntelyä, sekä omien saappaideni kopinan käytävällä. Törmäilin ihmisiin kiirehtiessäni eteenpäin. Kun loputtoman juoksemisen jälkeen pääsin vihdoin sinne minne olin menossa, ovella minua katsoi pitkään itselleni täysin vieras nainen, en tiedä oliko hän sairaalan henkilökuntaa vai ei ja se lienee merkityksetöntäkin. Seisoin hetken siinä hengästyneenä naista silmiin katsoen. Nainen ei väistynyt, vaan laittoi oven kiinni. Minä huusin, itkin ja hakkasin ovea, mutta se ei auennut. Heräsin siihen, kun luovutin ja istuin oven vieressä selkä seinää vasten tuijottaen vastapäistä seinää.

Olen nähnyt vastaavan unen aikaisemmin, mutta siinä en päässyt ovelle asti ja juoksemiseni oli hidasta, niinkuin se yleensä unissa on. Minulla oli myöskin päällä verenpunainen juhlapuku, siis sellainen prinsessamallinen tanssiaispuku, tiedättehän, sellainen mikä hulmusi juostessani. Se oli visuaalisesti kaunis uni. Tämä viimeisin ei ollut.

En yleensä kirjoita näistä tämäntyyppisistä unista, jotka eivät sinänsä inspiroi minua, mutta tämä minun oli saatava purettua mielestäni ja kirjattava jonnekin muistiin. Miksi? Siksi, että minä tajusin, että se voisi olla minulle totta. Tuon tajuaminen oli kuin isku vasten kasvoja. Voisiko edes hirveämpää tilannetta kuvitella? Onneksi tuota asiaa ei tarvitse sen kummemmin toistaiseksi ajatella.

Ajatukset moisista unista saa tehokkaasti pois myös kuvaus, johon seuraavaksi riennän. Jos kaikki menee putkeen, luvassa on minun "unelmieni kuvaus". En lupaa mitään, mutta toivon paljon. Voi olla, että näytän teille kuvia jo myöhemmin tänään. Stay tuned!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kesä ja häät

Mennyt kesä kului aikalailla suurimmaksi osaksi hääkuvausta treenaillessa näin valokuvauksen saralla. Hirveästi en ehtinyt/jaksanut omia projekteja väsäillä.Vaikka hääkuvaus onkin ihan hauskaa puuhaa, minulle tuli yllätyksenä kuinka raskasta se on. Sekä fyysisesti että henkisesti.

Naurakaa vaan, mutta minä olen niin herkkis, että nyyhkin liikutuksesta jokaikisissä häissä. Ihan sama kuinka tuttu tai kuinka vieras hääpari on. Aivan sama, minä nyyhkin silti. Ja vaikkei sitä saisikaan varmaan ääneen sanoa, välillä rättiväsyneenä kotiin lemmikkilauman sekaan raahustaessa on ollut melko kurja olo. Kun on koko lauantain katsellut onnellisia ihmisiä saattaa tuntua kovin tyhjältä se oma koti. Onneksi tuo fiilis menee ohi viimeistään aamuun mennessä kunhan alitajunta on saanut työstää asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Jotain kevyesti masokistisia piirteitä minussa varmasti on, sillä minä myös editoin hääkuvat kuunnellen yleisesti tunnettua häämusiikkia tai sitten minun vähemmän salaista noloilusoittolistaani, joka on täynnä, kuten nimi "Romskusiirappia" kertooki, kaikenlaista söpöilymusiikkia. Se ei kuitenkanaan aiheuta kurjaa fiilistä vaan pelkästään hyvää mieltä. Hääkuvat on kuitenkin niin erilaisia tunnelmaltaan kuin ne kuvat joita yleensä otan. Niiden tekeminen on siis mukavaa vaihtelua, vaikka niitä yleensä onkin paljon ja se määrä hajottaa hetkellisesti aloittaessa.

No, tämä kesä meni opetellessa, ensi kesänä katsotaan sitten uudelleen millaiset kujeet on silloin kuvauksen kanssa. Jos suunnitelmat pitää, pitäisi kuvailu varmaan ottaa vähän vakavammin, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Suunnitelmat voi muuttua. Hääkuvaus on kuitenkin, miinuspuolistaan huolimatta (niitähän on kaikessa ja niistä on aina helpompi rutista), mukavaa puuhaa. Tapaa ihania ihmisiä, usein jopa tuttujakin, saa pukeutua nätisti, saa hyvää ruokaa (parasta!) ja saa kuvata kauniisti stailattuja, upeasti puettuja ihmisiä. Vaatii kuitenkin vielä rutkasti harjoitusta, että tästä leivänpäällisiä pystyisi tienaamaan, mutta matka on aloitettu.

Noin. Tuli sitten purettua hääkausi tähän postaukseen ja pois systeemistä. Tämä postaus on jo hetken aikaa lojunut tässä puolivalmiina, kun olen miettinyt mitä on soveliasta kirjoittaa. Haluan vielä kiittää ja onnitella kuvaamiani hääpareja. Oli ilo ja kunnia päästä kuvaamaan teitä.

Loppuun vielä muutama nopeasti valittu kuvasarja kesän potrettikuvauksista.












maanantai 23. syyskuuta 2013

Aikamatkailua osa III: 40's


Seuraava aikamatkapysäkki olikin 40-luku, mikä näin kotimaisesta näkökulmasta näyttää hyvin sotaisalta, eikä muukaan maailma osingoitta toki tällä saralla jäänyt. Tälläkertaa jätän historian luennon väliin, vaikka kovasti historiasta pidänkin (se oli yksi lempiaineistani koulussa). Kerron mieluummin siitä miksi nämä aikakausileikit kiinnostavat minua.

Minä pidän näistä siksi, että menneessä ajassa naiset näyttivät naisilta. Menemättä niihin asian kääntöpuoliin, silloin ennen hame ja korot kuuluivat todella jokaiseen päivään, eikä laittautumatta lähdetty ulos. Henkilökohtaisesti rakastan hameita ja korkoja. Jos se olisi mahdollista, pukeutuisin niihin kaikenaikaa. Ikävä kyllä käytännön syistä esimerkiksi töissä ne farkut tai suorathousut ovat parempi vaihtoehto. Lisäksi olen aamuisin liian laiska laittaakseni itseäni kiireessä "hamekuntoon". Sääli sinänsä.

Menneen ajan estetiikka kuitenkin kiehtoo minua ja haluan vangita sen kuviksi. Jokaisella hahmolla on myös minun päässäni oma tarinansa, pieni elämänkerta. Yleensäkin kuvaa ottaessani rakennan pienen tarinan kuvan ympärille. Tämä kuvausprojekti on myös harjoitusta tälle tarinanluomiselle. Olen nimittäin huomannut sen hyödylliseksi kuvia suunnitellessani ja kuvatessani. En kuitenkaan tahdo kertoa niitä tarinoita, vaan jätän sen miettimisen katsojan itsensä vastuulle.

Näissä kuvissa mallina ja stylistinä hääri jälleen Minna L, joka teki ihan uskomattoman suorituksen kameran edessä. Vaikkakaan hänellä ei kuulemma enää koskaan ole levännyt olo. (Jokainen voi tykönään kokeilla kahden viimeisen kuvan poseerauksia ja testata kauanko kroppa kestää...) Mallin osa saattaa näyttää helpolta ja kivalta, mutta aika harvoin se on ainakaan sitä ensimmäistä. Kuvaajakin tosin sai kivasti liikuntaa näissä kuvauksissa. Koska assaria ei ollut, jouduin itse operoimaan savukonetta. Juoksin kohtalaisen paljon ja suhteellisen lujaa. Hyvä treeni, en valita.

Kiitoksia Minnalle jälleen huippuhauskasta ja tuotteliaasta kuvausillasta!

Tässä saattaa vielä biisi aikaan liittyen (tämä on myös yhdessä suosikkielokuvistani) ja saattaa antaa vinkin tämän kuvien neitosen tarinasta.





sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Aikamatkailua osa II: 50s


Piipahdettuani kasarin puolella, innostuin sen verran tästä aikamatkailun jännittävästä maailmasta, että päätin aloittaa pienen sarjan. Saa nähdä minne asti tässä pääsen ja missä ajassa, mutta projektejahan on aina hyvä olla muutama takataskussa polttelemassa. Muuten elämä kävisi liian tylsäksi.

Nyt aikakone vei viisikymmentäluvulle kellohameiden maailmaan. Ihana Annika punasi huulensa ja tanssahteli minulle hieman studiovalojen räiskeessä, 50-luvun hengessä.

Nykyään kovasti päätään nostanut "pinup"-tyyli on varmasti yksi niistä ensimmäisistä asioista, mitkä tuosta ajanjaksosta tulee mieleen. Myös rock 'n roll, sekä tietenkin Elvis kuuluvat samaan laatikkoon. Koulunpenkiltä minulle on jäänyt mieleen, että Kekkosesta tuli 50-luvun loppupuolella (googlen tarkistus kertoi 1956) presidentti ja että Helsingin olympialaiset kisattiin 1952. Tiesittekö, että myös ensimmäiset Formula 1 -kisat ajettiin 50-luvulla ja myöhemmin samalla vuosikymmenellä Sputnik (ensimmäinen sateliitti) laukaistiin avaruuteen?

Olipas hauskaa virkistää omaa muistiaan ja jumpata aivojaan tällaisen pienen tehtävän kanssa. Pitäisi varmaan useamminkin rasittaa aivojaan. No, kuvauksissa ei hirmuisesti tarvinnut sitä tehdä, sillä Annikalla on homma hallussa ja tyyli sisäistettynä. Minun tehtäväkseni jäi oikeastaan vain laittaa studio pystyyn ja painaa kameran nappia. Iisiä ja leppoisaa kuvailua. Assarina hääri Minna L, joka ansiokkaasti taisteli savukoneen kanssa.

Seuraavakin aikamatkakuvasarja on jo kuvattu, mutta laiskana en ole sitä vielä valmiiksi tehnyt. Tulossa se on kuitenkin. Stay tuned.

Loppuun vielä Osmoa (Pulkkinen -sarjasta, jos joku ei tiedä) lainaten: "Pistä Elvistä tulemaan. Kovaa."




lauantai 21. syyskuuta 2013

Love is like a song


"Our love is like a song
That we can sing together
Sometimes we get it wrong
It really doesn't matter
There's nothing else so true
As the melody in you
Just knowing that you're there
Just knowing we belong
Our love is like a song"


Annika ja Allan tulivat tänään moikkaamaan minua studiolle kuvausten merkeissä. Studiomme vieressä on kaunis kukkapelto (joka muuten ei ole yhtään niin kaunis kun siellä pitää kävellä), jonne ehdottomasti halusin tämän ihastuttavan pariskunnan viedä pussailemaan. Yltiöromanttista, tiedän, mutta joskus näinkin.

Sitäpaitsi rakkaushan on ihana asia. Se on suuri rikkaus, jos rinnalla on joku sellainen ihminen, joka välittää, kannustaa, tukee ja ymmärtää. Ja en voi tarpeeksi korostaa tuota viimeisintä sanaa. Sitähän se rakkaus vaatii, ymmärrystä. On hirvittävän helppo pitää jostain kauniista/komeasta ihmisestä sen hetken, mutta sitten kun siihen ihmiseen tutustuu oikeasti, saattaa se ymmärrys olla välillä vähän kortilla kun niitä ylläreitä aina tulee. Jotkut suurempia, jotkut pienempiä.

Minähän toki en ole ehkä se parhain mahdollinen puhumaan kyseisestä aiheesta, mutta puolustaudun sananvapaudella. Annikalla ja Allanilla olisi aiheesta varmasti paljonkin sanottavaa. Näillä kahdella tuntui kemiat pelaavan yhteen paremmin kuin hyvin ja heidän kuvaamisensa oli helppoa ja mutkatonta. Kauheasti ei tarvinnut kehottaa pussailemaan. Se onnistui ihan luonnostaan. Oli myös ihanaa nähdä Annikaa pitkästä aikaa ja päästä vähän vaihtamaan kuulumisia ihan livenä.

Kuvauksista itsestään ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa. Mallit ja kuvaaja mutapeltoon pönöttämään ja kamera laulamaan, siinä se. Taas kerran oli mukavaa ja leppoisaa, huolimatta jäniksestä, joka melkein säikäytti meidät hengiltä. Lopuksi otettiin vielä Annikasta pari yksittäiskuvaa. Kiitoksia Annikalle ja Allanille mukavasta päivästä, sekä lahjapussista, joka todella tuli tarpeeseen.

Mitä muuten tuumaatte, häiritseekö tuo logo kuvien reunassa silmää?





perjantai 20. syyskuuta 2013

Toiveita?

Nyt kun tässä alkaa taas päästä kirjoittelun vauhtiin, eikä just tälle istumalle ole mitän kuvia näytille asetettavaksi, ajattelin kysäistä teiltä, rakkaat lukijani, mitä haluaisitte lukea? Haluaisitteko jotain toivepostausta tai kysymyspostausta? Vai horisenko vaan omiani niinkuin yleensäkin?

Pistäkäähän ehdotuksia ja ajatuksia kommenttikentään. Areena on teidän. (Oheiskuvituksena bts-kuva eräistä häistä. Kuvaajana Iida V..)


Puskakuvaaja

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Mitä äidit edellä...

"I hate myself for loving you"
~Joan Jett~

...sitä tyttäret perässä!

Näin ainakin näissä kuvauksissa kun minulle rustattiin kasarilookki naamaan ja kammattiin tukkakin teemaan, sekä kiskaistiin mutsin vanha kasarirotsi päälle. Olihan mukana kuvassa myös Fannyn mutsin kasarivyö! Minulle tuli fiilis, että olen ehdottomasti ollut teini väärällä vuosikymmenellä. Nahkaa, nahkaa, nahkaa, niittejä, lisää nahkaa, isosti tukkaa. Olisin saattanut olla elementissäni.

Tuota takkia minä rakastan. Onhan se vanha ja kulunut ja vähän rähjäinen (niinkuin omistajansakin), mutta se on silti yksi lempivaatteistani. Eipä ole tullut hirveästi muita takkeja pidettyä arkena tai edes juhlissa viime vuosina. Paitsi talvella tietysti. Olen sen verran prinsessa ja mukavuudenhaluinen, että rotsi käy pakkasella turhan viileäksi. Eikä silleen hyvällä tavalla. Mutsi ei näyttänyt kauhean ilahtuneelta kun sen takki päätyi minun päälleni (kiitos mummi!). Minä taas odottelen jännityksellä mitä kaikkea hauskaa tuolta maalin alta paljastuu. Olen julma lapsi.

Tämä viikko ei ole ollut minulle mitenkään se maailman paras viikko ja hampaita on saanut kiristellä jo moneen otteeseen. Olen kuulemma loman tarpeessa. (NO SHIT!) Enpä siis kauhean kauaa jäänyt ihmettelemään kun eräät kuvaukset peruuntuivat ja Minnalla sattui olemaan sopivasti aikaa tulla fiksaamaan mun tukka ja kampaamaan mun naama. Studiolle oli rynnättävä tekemään jotain turhaa ja typerää. Teki muuten hyvää. Suosittelen ajottaista hulluttelua lämpimästi stressinlievennykseen ihan kaikille.

Ensiavuksi tähän syksyapatiaan ja syvävitutukseen ajattelin todella pitää sunnuntaina sellaisen päivän, etten tee tasan yhtään mitään. Mut löytää sieltä patjan ja peiton välistä, ellen ole hakemassa itselleni pizzaa. Vielä kun olisi läppäri jolta voisi katsella elokuvia sängyssä maaten niin suunnitelma olisi ihan täydellinen. Sitä odotellessa...

Ohessa olevista kuvista vielä sen verran, että kuvat napsi Fanny, käsittelyn hoidin itse ja asiallisesta lookista vastasi Hiushuone41/Minna. Meillä onkin Minnan kanssa suunnitteilla taas uusi projekti perjantaille. Maltan tuskin odottaa!

Vinkiksi muuten näihin aikakausikuviin sanottakoon, että ne asusteet ihan todella tekee sen kuvan. Aina parempi jos vaatteet, tai edes osa niistä on todella peräisin kyseiseltä aikakaudelta, tai ainakin totuudenmukaisesti jäljittelevät aikaansa, jo ihan sen fiiliksen ja eläytymisen takiakin. On paljon helpompaa olla kasarirokkimimmi oikeassa, kuluneessa ja jumalattoman painavassa rotsissa kuin uutuuttaan kiiltävässä henkkamaukan halppistekonahkalirutakissa.


Koska nahkahousut.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Haaveilua ja kissa

Tässä päiväni ratoksi olen haaveillut unelmalomasta. Tajusin, etten oikeasti kaipaa aurinkorantoja tai kaupunkien vilinää. Tulisin todella onnelliseksi yhdestä sellaisesta päivästä, jolloin ei tarvitsisi nousta sängystä lainkaan. Olisi ihanaa olla piilossa peiton alla maailmalta yksi päivä kaikessa rauhassa ja mieluiten jossain muualla kuin eläintarhani keskellä. En myöskään todellakaan pistäisi pahakseni, jos siellä patjan ja peiton välissä ei tarvitsisi piilotella yksin, mutta kaikkeahan ei tunnetusti voi saada.

Yleensä aina kun lähden jonnekin "lomalle", minulla on kamera mukana. Aina on joku projekti. Tai sitten muutenvain hässäkkää. Minun pitäisi varmaan vaan oppia jättämään se kamera kotiin joskus. En vain osaa. Ehdin tuossa jo harkita varaavani hotellihuoneen jostain, vaikka omasta kotikaupungista. Sekin voisi käydä lomasta vaikka tuntuukin äkkiseltään rahan tuhlaukselta. Nyt vain tuntuu siltä, että vaikka puuhastelu ja häsääminen onkin mukavaa, olisi kivaa olla tekemättä yhtään mitään. Samaan aikaan pyörittelen ajatusta läppärin hankkimisesta, että voisin tehdä kuvia myös ollessani pois kotoa. Oh well... Pilkuistaan ei taida päästä eroon vaikka kuinka hankaisi.

Ja sitten arkisempii asioihin, pois haavemaailmasta. Uusi juttu elämässäni, joita en ole täällä blogissani vielä maininnut on uusi pikkuinen kissani, Jedi. Se onkin yksi suurimmista syistä minun loman kaipuuseeni. Kakara kun on nyt erittäin vaativassa ja villissä iässä. Jedi on kertakaikkiaan hurmaava kissa. Se on rasittavuuteen asti herttainen, seurallinen ja utelias. Luonnollisesti myös kovapäinen. Jedi on juuri sitä mitä halusinkin ja muukin lauma näyttäisi siitä tykkäävän. Killikin jopa leikkii ja painii pennun kanssa vaikkei se ole koskaan ennen muiden kissojen kanssa leikkinyt. Kissavanhukseen on tullut uutta eloa ja energiaa. Nyt alkaa olla tämän lauman pääluku niinsanotusti täynnä. Ohessa luonnollisesti pikkupörriäisestä muutama kuva.




Killi ja pikkuruinen Jedi

Rustailin myös jonkinsortin logontyngän itselleni. Katsotaan kauanko jaksan sitä kuviini iskeä vai muistanko koko asiaa sitten kun kuvia teen. Jostain syystä minun muistini tuntuu dramaattisesti huonontuneen viimeaikoina. Ei aavistustakaan mistä moinen johtuu. Toivottavasti kyse on jostain ohimenevästä stressi-ilmiöstä. Ei ole nimittäin hauskaa unohdella ihan arkipäiväisiä asioita, saati sitten oikeasti tärkeitä juttuja. Ehkä olen vain tullut vanhaksi?




lauantai 14. syyskuuta 2013

Syksyistä


Joka ikinen syksy mietin, että olisi niiiiiiiiin kiva kuvata jotain värikkäitä "lehtikuvia" ja sitten kateudesta vihreänä katselen muiden teoksia kun itse en vain ole saanut aikaiseksi. Tänä vuonna kohtalo puuttui peliin ja Minna L laittoi minulle viestiä facessa että oli nähnyt jossain pihassa kauniin punaisen vaahteran. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Tiimi kasaan, kamat autoon ja metsästämään jotain sellaista vaahteraa joka ei ole kenenkään pihassa ja jossa on lehdet tarpeeksi alhaalla. Sopivan löydyttyä (mukavasti lenkkipolun varrelta, että ihmisillä on jotain viihdettä arkisessa elämässään) alettiin liimailla lehtiä Minnan iholle. Olihan siinä lenkkeilijöille ihmettelemistä.


Vaikka rakastankin suunnattomasti lämpöä, minusta on helpotus, että kesä loppuu. Pidän vihreästä, mutta syksyn väreissä on jotain taianomaista. Syksyssä ei myöskään ole sitä samaa "pakko tehdä sitä ja tätä" -fiilistä kuin kesässä. Tänä kesänä en tainnut tehdä oikeastaan mitään niistä asioista mitä keväällä suunnittelin tekeväni. En istunut frendien kanssa terassilla tai käynyt Linnanmäellä. Se oli silti hyvä kesä. Kävinhän sentään purjehtimassa.

Syksy on tuonut elämääni paljon uusia asioita. Kuten jo aiemmin mainitsin, aloitin opiskelut vihdoin ja viimein. Tämä viikonloppu on taas kulunut koulunpenkillä, enkä voisi olla onnellisempi. Imen itseeni kaiken mahdollisen tiedon ja nautin suuresti ammattitaitoisten opettajien kuuntelemisesta. Minusta tuntuu, että taidan olla jonkinsortin "tietonarkkari". Koulu on myös sytyttänyt minun sielussani suurtakin suuremman palon yrittäjyyttä kohtaan, enkä tiedä pystyykö sitä sammuttamaan enää. Onhan se ajatus kytenyt jo kauan, mutta nyt se on roihautettu ihan kunnolla liekkeihin. Asiaa ei auta lainkaan, että olen jo saanut kannustusta tehdä jatkossa yrittäjyyteen liittyvät koulutyöt omaa henkilökohtaista päämäärini ajatellen. Tilaisuudesta on varmaan otettava kiinni silloin kun se heitetään naamalle.


Uusista kujeista pitääkin mainita, että olen aloittanut yhteistyön parturi-kampaamo Hiushuone 41:sen kanssa. Muutamat kuvaukset ollaan jo yhdessä puuhasteltu, enkä voisi mitenkään olla tyytyväisempi. Huippuhauskaa, luovaa ja taitavaa sakkia kertakaikkiaan. Näissäkin kuvauksissa hiusten ja meikin creditit menee kyseiseen osoitteeseen. On mahtavaa löytää tueksi ja avuksi samanhenkisiä ihmisiä, jotka todella haluaa tehdä luovaa työtä ja panostaa siihen täysillä. Voin lämpimästi suositella, sillä myös oma lettini on ollut jo Minnan käsittelyssä.

Loppuun vielä muutama kuva päivän setistä, sekä suuren suuret kiitokset jälleen kerran tiimille. Yksin en pystyisi tähän. Olette korvaamattoman tärkeitä. Kiitos.

Malli: Minna L
MUA & hiukset: Hiushuone41/Minna
Assari: Fanny