sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Viisi vuotta rakkautta

© Sonja

Siitä on jo hieman yli viisi vuotta kun sain sähköpostiini kuvan harmaasta, rähjäisennäköisestä, isopäisestä ja pitkäkoipisesta kavioeläimesta nimeltä Mramor. Kuvaa katsellessani mietin, etten koskaan, en milloinkaan, osta itselleni niin rumaa hevosta. Kuitenkin, pari kuukautta tuon sähköpostin jälkeen olin matkalla kotiin toiselta puolelta Suomea hirveässä lumimyrskyssä tuo otus trailerissa. Sen piti olla vain väliaikaista. Välietappi matkalla "oikean hevosen" ostoon. Toisin kuitenkin kävi. Poni on minulla edelleen, eikä lähde muualle kuin vihreimmille laitumille sitten kun sen aika koittaa.

Nämä viisi vuotta ovat menneet nopeasti, mutta niihin on mahtunut paljon. Siinä ajassa olen ehtinyt olla kolmessa eri työpaikassa, muuttaa kahdesti, ostaa talon, erota,  saada pikkusiskon, menettänyt toiset isovanhempani, käynyt kahdesti Australiassa, löytänyt studiotilan ja vaikka mitä muuta. Olen surrut, itkenyt, iloinnut, nauranut, rakastanut, pelännyt ja toivonut. Kaiken tämän keskellä minulla on ollut Poni. Sen kaulaa vasten olen salaa vuodattanut niin monet kyyneleet etten jaksa edes laskea. Sen kanssa olen myös saanut nauraa niin paljon, että se on varmasti kasvattanut vatsalihaksiani salitreeniä paremmin. Sen kanssa saan olla minä, eikä se koskaan tuomitse minua siitä, millainen minä olen. Tiedän sen rakastavan minua yhtä ehdoitta kuin minä sitä.

Poni on opettanut minulle näiden vuosien aikana paljon enemmän rakkaudesta kuin kukaan ihminen koskaan. Se on opettanut, ettei rakkaudelle voi asettaa ehtoja, ei rajoja, ei aikaa, ei paikkaa, ei määrää, eikä edes kohdetta. Et voi valita mitä sydämesi tuntee, et vaikka kuinka tahtoisit. Poni on opettanut minulle, että rakkaus välillä vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä. Rakkaus on läsnäoloa ja sanatonta ymmärrystä. Se ei vaadi ihmetekoja, vain välittämistä ja halua yrittää parhaansa.

Minun elämäni paras päätös oli ostaa tuo harmaa, ruma ankanpoikanen. Ei siitä joutsenta kasvanut, mutta ihan kelpo poni kylläkin. Rakastan sitä koko sydämestäni ja se on aina minun listani ykkösenä. Toivon, että meillä on vielä monia vuosia nautittavana yhdessä ja sitten kun aika loppuu, aion vaalia näitä muistoja ja oppeja mitä olen näinä vuosina saanut. Arvatkaa miksi olen valmis laittamaan kaikki rahani tuon eläimen hyvinvoinnin eteen.

Te kaikki, kenellä on joku jota rakastaa, olkaa onnellisia. Rakkaus on suuri lahja. Se tekee meistä parempia ihmisiä. Muistakaa rakkaitanne ja kertokaa heille että välitätte.

Tällaisiin mietteisiin päätän tämän vuoden tällä kertaa. Huomenna saatan kiskaista vielä yhden kuvan linjoille, mikäli ehdin saada sen valmiiksi. Jos en, niin toivotan jo tässä vaiheessa hyvää, onnellista ja rakkaudentäyteistä tulevaa vuotta kaikille!


Infoa kuvista:

Yhteiskuvat: Sonja
Mallit: Poni ja minä
Edit: minä


© Sonja

© Sonja

Lumivalkoinen rakkaus.

Black and tan

Qardian Almost Altar Boy
 Ystäväni Miran ihastuttavat koirat, dobermanuros Lex ja pinserinarttu Lara kävivät kuvattavana studiolla. Tilauksessa oli tummia kuvia ja sitähän saa sitten mitä tilaa.

Kiitoksia Miran laumalle viihteellisestä studioaamupäivästä joulupäivänä. Otetetaan joku kerta uusiksi. Oli lystiä.



 

Sini-Minin Ramona





lauantai 29. joulukuuta 2012

Klishee video

Saimme Sonjan kanssa jälleen "ihan loistavan" idean tehdä viimeisen päälle klisheinen video. Siis sellainen joissa on kaikki siirappioksennuksen ainekset mustavalkoisuudesta ja rakeisuudesta lähtien. Ajatushan lähti siitä, kun otin uuden tatuointini. Pakkohan siitä oli jotain "tosi hyvää" kehittää ja näin tehtiin.

Lopputulos on tässä. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti... Ei mekään otettu. =D

torstai 27. joulukuuta 2012

Liekkitukkadiiva

"Liekkitukkadiiva"
© Fanny

Koska mayojen kalenterienkin mukaan on alkanut uusi aika, minä repäisin ja luovuin mustista kutreistani hieman pirteämpään värimaailmaan. Eihän sitä koskaan tiedä jos uusi tukka toisi myös uusia kuvioita tähän elämään. Jostainhan se muutos on aloitettava, miksei sitten vaikka hiuksien väristä. Kestää kyllä tovi ennenkuin opin tunnistamaan oman peilikuvani vaaleammassa lookissa.

Kuvaan ja tukkaan sain jotain käsittämätöntä inspiraatiota (vaiko pakkomielteen?) Kuningas Pähkinän ja Setä Tamun maailmanlopunpäivänä julkaisemasta "Hei Scully" -biisistä. Kerrassaan loistoralli, jota tulen kaikkien tovereiden suureksi riemuksi taatusti hypettämään pitkin tulevaa vuotta mm facebookissa tasaisin väliajoin. Enkä edes taida pahoitella tätä asiaa. Kiitokset vain pojille hyvästä biisistä. Johan sen perään kerettiinkin jo studion sekopääporukalla vuosi huudella.

Visio kuvaan oli siis minulla hyvinkin valmiina kun sain uuden värin päähäni. Kun sitten pääsin studiolle asti, fiksasin valot paikoilleen ja päästin Fannyn räiskimään kuvia. Siis heti kun olin saanut tuon vaatevirityksen pysymään päälläni tahtomallani tavalla... Kahden hakaneulan voimalla se oli sinänsä jo suoritus. Kuvauksiin ei paljon aikaa tuhlailtu, eikä pahemmin photariinkaan ja kuva olikin nopeasti valmis ja ns linjoilla. Joskus on kiva tehdä vain ihan yksinkertaisia juttuja ilman mitään kummallisia kikkailuja.

Infoa kuvasta:

Kuva: Fanny
Edit: minä
Malli: minä

Ja käykäähän kuuntelemassa "Hei Scully" TÄÄLTÄ!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kaikki rakastaa...



...KENKIÄ! Ainakin minä rakastan kenkiä. Rakastan myös kuvata kenkiä, enkä myöskään pahastu jos samalla saan kuvata kauniita sääriä. Joskus minusta tuntuu, että alan kuulostaa ihan mieheltä...

Fanny sai joululahjaksi kauan himoitsemansa Jeffrey Campbellit ja tottahan toki niiden kanssa oli pakko sännätä studiolle ensitilassa. Kuva oli äkkiä otettu, koska se oli jo valmiina päässäni. Valot oli laitettu ennen kuin Fanny sai edes kengät jalkaansa. Kokeiltiin muutama muukin kuvakulma, mutten päässyt alkuperäisestä visiosta yli (kuten minulle usein käy) ja lopputuloksen näette yllä.

Loppupäätelmänä voisin sanoa, että hienot kengät on hienot kengät. Ei siitä mihinkään pääse.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

© Hannu Perälä

Hyvää, kaunista ja rauhallista joulua!

Toivottavasti teidän joulunne on ollut taianomainen, rakkaudentäyteinen ja ihmeellinen. Vaikkei enää uskoisikaan joulupukkiin, koskaan ei ole liian vanha uskomaan ihmeisiin.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Velvet Six



Lauantaina minulla oli ilo pitää studiolla käskyvallassani kuutta nuorta miestä. Bändi nimeltä Velvet Six tarvitsi promokuvia ja tottahan toki minä tartuin heti haasteeseen. Kuvaukset olivat äärimmäisen hauskat, vaikkakin minulla oli hieman vanhahko olo ollessani vanhin koko porukasta.

Pienenä lisähaasteena oli minun kipeä nilkkani (putosin ponini selästä edellisenä iltana aika komean rodeon päätteeksi), sekä paikalle kykenemätön assari. Huolimatta siitä, että hypin yhdellä jalalla paikasta toiseen, saatiin homma aikataulujen puitteissa purkkiin ja minullahan oli luonnollisesti hirveä hinku tehdä kuvat myös valmiiksi samantien. Joutuu kyllä myöntää, että tämä on sitä parasta antia tässä harrastuksessa. Tykkään hirmuisen paljon tehdä tällaisia kuvia.

Tässä ne nyt siis ovat, Velvet Sixin uudet promokuvat. Käykäähän tsekkaamassa poikien puuhastelua facebookissa TÄÄLTÄ.

Kiitoksia koko porukalle loistavista kuvauksista! Tsemppiä tuleviin koitoksiin, niin musiikin saralla kuin muutenkin.










sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Behind the scenes: the Jeans

Arvatkaas missä minä olin viikonloppuni? No Tampereella tietysti. Taas. Nappasin perjantaina matkaan studiolta pari salamaa ja suunnistin loisimaan Millan sohvalle. Lauantaina meillä olikin sitten muutaman tunnin kuvauskekkerit Team Tampereen kanssa. Tuolla porukalla ei vaan voi olla tylsää. Aikataulustakaan ei oltu kuin vajaa tunti myöhässä (tästä otan syyt niskoilleni, koska en meinannut saada paplareita irti tukasta) ja muutenkin homma sujui tutulla rennolla fiiliksellä.

Ilta jatkui kuvausten jälkeen takaisin Millan sohvalle syömään Sapen kokkaamaa wokkia ja nauttimaan pari siideriä. Millan ja minun suureksi yllätykseksi jaksoimme jopa siirtää luumme baariin asti ja viihtyä siellä mukavasti pilkkuun ja vähän sen ylikin. Kerrassaan mainio ilta monien hyvien naurujen kera, mutta aamulla ei ollutkaan sitten niin kivaa kömpiä Millan sohvalta ylös kyydin ilmoittaessa saapumisestaan. Tuli hieman vanha olo kun siinä hivenen tutisten keräilin tavaroita laukkuihin.

Tässä ohessa muutama Sofian ottama "behind the scenes" -kuva lauantain setistä. Lopulliset kuvat ilmestynevät lähiaikoina, ehkäpä jo huomenna. (Kuvat eivät ole mitenkään loogisessa järjestyksessä.)

Suunnattomat kiitokset Millalle, Pasille, Sofialle ja Sapelle mahtavasta viikonlopusta!


"Nooooooouuuu!!!! Taas kuvaukset näiden kaa!!!"

Referenssikuvien välitsekkausta

Leppoisa lepotuokio

Kuvaaja nauraa todennäköisesti assarille.

Sape viihdyttää itseään sillä aikaa kun minä keskustelen Pasin kanssa jostain varmasti tosi tärkeästä ja relevantista...


No en mä ny noin kovaa kyllä siitä letistä kiskonu... Ehkä.. En myönnä ainakaan.

Luovaakin luovempi tauko.

Salaperäistä hommaa toi kuvaaminen...

Siis näähän on aina todella vakavastiotettavia tilanteita...

Kuvausmaskottimme Severus <3

"Menepäs lapsi Pasi-sedän kanssa. Mamma tekee nyt duuneja."

"Ai mitenniin ei ollu mun matto?"

"Älä Pasi yhtään selitä että 'Kyllä se äsken toimi Millan kanssa'. Ei mee läpi." (softarin metalitikku irtosi pidikkeestään kesken kaiken)

Ja siis kyllä me ihan oikeesti välillä keskityttiin olennaiseenkin.
Totaalisen hajoamisen hetki.
"Ei vittu... Mun ei ees tarvi nähä sen ilmettä... Nään tarpeeksi sen sormista."

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Rebecca

The Warrior Princess
Eräs ystäväni kehotti minua kokeilemaan kuvata tummaihoista mallia, koska en ole sitä vielä koskaan tehnyt. Idea jäi pyörimään päähäni ja kun sitten eräänä lauantai-iltana bongasin Rebeccan paikallisesta juottolasta, en hirmu kauan jäänyt ihmettelemään vaan suorastaan syöksyin kysymään tulisiko hän minulle malliksi. Tämä oli juurikin niitä hetkiä, jolloin olin iloinen siitä, että olen nainen. Jos olisin mies, baarista mallien bongaaminen olisi hirveän paljon hankalampaa. Itseeni ei ainakaan moinen toimi laisinkaan, se on pariin kertaa testattu. "Moi. Sä oot nätti. Mä oon valokuvaaja" on oikeasti yksi historian huonoimpia iskurepliikkejä, vaikkei sitä olisi sellaiseksi tarkoitettukaan.

Huolimatta siitä, ettei Rebecca ollut koskaan aikaisemmin ollut kuvattavana, hän suoriutui hommasta erinomaisesti. Joutuu sanoa, että jopa yllätyin siitä, miten luontevasti koko kuvaukset menivät, vaikka malli oli minulle täysin vieras. Kuvaan kaunista Rebeccaa mieluusti vielä toistekin.

Kuvauspuolella tapahtuu kaikenlaista tällä hetkellä ja jonkinasteista kiirettä pitää muutenkin. Stressi ja väsymys vaivaa, eikä oloa helpota tippaakaan jatkuva riittämättömyyden tunne ja epätietoisuus. Minusta on epämukavaa jos en tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Tykkään olla kartalla asioiden kulusta. Se tuo turvallisuudentunnetta.

Olen kuitenkin löytänyt itselleni keinon lievittää stressiä edes vähäsen. Olen käyttänyt rentoutumiseen joka aamu hetken aikaa kahvikupin ääressä, miettien vain ja ainoastaan sitä kädessäni olevaa kahvia ja sen lämpöä. Siirsin tämän ajatuksen myös suihkuun. Uskomatonta miten rentouttavaa on tyhjentää ajatuksensa ja ajatella ainoastaan sitä miltä vesi tuntuu iholla, miltä saippua tuoksuu ja kuinka lämpö leviää sieluun asti. Se on näitä elämän pieniä iloja, joista jotaisen tulisi oppia nauttimaan, kun niitä suuria taitaa olla turha odottaa. Kyllä, ilmassa on hivenen uskon puutetta ja pessimismiä, sekä kevyttä yleisvitutusta, mutta eiköhän se mieli tästä kirkastu. Joskus. Ehkä.