lauantai 27. elokuuta 2011

Valokuvausviikonloppu - Rakkautta sataa taivaalta



Lauantai, osa I (tai jos tarkkoja ollaan ja noudatetaan kronologista järjestystä, tämä on osa II, mutta ei takerruta siihen)

Pääsin toteuttamaan itseäni sydämeni kyllyydestä kuvatessani näitä kuvia. Idea oli muhinut päässäni jo hyvän aikaa, mutten oikein tiennyt kuinka sen toteuttaisin. Onneksi Sanna ojensi auttavan kätensä, askarteli hienoja sydämiä ja tuli vielä heittelemään niitä ilmaa. Mitäpä muuta tekemistä voisikaan keksiä lauantai-iltana? 

Halusin ehdottomasti ottaa nämä sydänkuvat Millasta, joka oli selvästi lukenut ajatukseni laukkua pakatessaan. Tuo ihana mekko sopi kuvioon paremmin kuin hyvin. Kaikinpuolin tämän setin kuvaus onnistui hyvin, ellei lasketa huomioon crocksini sisään livahtanutta etanaa, joka aiheutti "lievää" hilpeyttä kaikissa muissa paitsi allekirjoittaneessa.

Valokuvausviikonloppu - Perjantai

© Milla Kouhia (photari: minä)
© Milla Kouhia
© Milla Kouhia (photari: minä)
© Milla Kouhia (photari: minä)

Tämä viikonloppu on kokonaisuudessaan pyhitetty valokuvaukselle ja mukavalle yhdessäololle. Milla tuli Tampereelta kyläilemään ja kävimme suunnilleen välittömästi valojen kimppuun. Minulta laitettiin tukka sekaisin ja mustaa silmiin, jonka jälkeen sain hyvän annoksen valohoitoa illan pimeinä tunteina. Loppuilta meni sitten mukavasti photarin ääressä mukavia rupatellessa kotoisan naputtelun säestyksellä.

tiistai 23. elokuuta 2011

Inspiraatiota metsästämässä

Nyt minun pääni sisällä eletään sellaista aikaa, jolloin inspiraatio on täysin nollassa. Näinä hetkinä täytyy turvautua äärimmäisiin keinoihin löytääkseen motivaation ja innostuksen yhtään mihinkään. Eilinen kuvausräpellysyritys oli elävä todiste kaiken luovuuden rappiosta. Ennen kuvaamista minulla oli selkeä visio mitä haluan, mutta flunssainen ruhoni päätti olla tekemättä yhteistyötä aivojeni kanssa. Ehkä ihan hyvä niin. Ei se suunnitelma kovin hyvä ollut alunperinkään. Tai oli, muttei se ollut "valmis" toteutettavaksi vielä. Ehkä tänään paremmalla onnella ja suunnittelulla.

Mistä sitä inspiraatiota sitten haen?

Musiikki

Ehkäpä se legendaarisin vaihtoehto. Saan usein ideoita mitä kummallisimmista biiseistä. Kappaleen ei edes tarvitse olla hyvä, pelkästään joku osuva lause tai säkeistö riittää. Viimeaikoina olen kuunnellut täysin oman makuni vastaista musiikkia juuri tästä syystä. Vanhat tutut melodiat ja sanat kuulostavat nyt puurolta korvissani. Eilen sain uutta potkua kuvailuun Avril Lavignen "I love you" biisin kertosäkeestä.

Muistot

Jotkut hetket jäävät mieleen ja ne tahtoisi elää uudelleen. Niitä miettiessäni yritän luoda kuvia, joihin voisin sisällyttää edes palasen sitä tunnetta, joka minulla oli sillä hetkellä. Kukaan muu ei näitä asioita tietenkään kuvasta näe, mutta ne tuovat mielestäni myös katsojalle enemmän sisältöä kuvaan vaikka tarkoitusperä jäisikin pimentoon.

Ihmiset

Usein malli itse inspiroi kuvaustilanteessa, tai jo aiemmin. Kaikissa meissä on jotain ainutlaatuista. Jotain sellasita, jonka haluaisin saada kuvaan vangittua. Se saattaa olla mitä tahansa. Katse, ilme, käsien asento, mitä vain. Joidenkin ihmisten elämäntarina voi myös toimia innoittajana. (tästä esimerkkinä isovanhempani, joita mietin kovasti eilen kuvaa laitellessani)

Tunteet

Tämä on ehkä suurin innoittajani. Surullisena otan parempia kuvia. Kuvat ovat minulle tapa lievittää negatiivisia  fiiliksiä, purkaa ahdistusta ja löytää kauniita ja hyviä asioita. Kauniista kuvasta tulee hyvä mieli (sillä riskillä että jos kuvaaminen ei syystä tai toisesta onnistu odotusten mukaan, siitä tulee entistä paskempi fiilis). Positiiviset tunteet eivät inspiroi minua niin paljon. Joskus toki tapahtuu poikkeuksellisia luovuudenpuuskia myös iloisissa merkeissä. Tämä tietenkään ei tarkoita sitä, että olisin aina surullinen tai muuten pahalla päällä kuvatessani. Ihan perusfiiliksissäkin voi kuvata ja siitä voi nauttia. Lähinnä tarkoitin tunneskaalan äärilaitoja.


Valo

Olen alkanut oppia valokuvausharrastuksen myötä katselemaan maailmaa hieman toisin kuin ennen. Kauniit valaistukset vangitsevat huomioni yhä useammin. Näistä hetkistä yritän olla innostumatta liikaa etenkin jos en ole yksin. "Kato miten kaunis valo!" saattaa kuulostaa hieman omituiselta normaalin ihmisen korvissa esim. kesken lenkkeilyn. Ainakin yhdistettynä siihen lasittuneeseen katseeseen...

Taide 

Toisten kuvaajien ottamat kuvat, sekä myöskin maalaukset ja piirrokset toimivat myös hyvin silloin kun etsin uutta näkökulmaa itselleni, tai vain jotain mitä voisin treenailla. Käytän myös piirtämistä inspiraation hakemiseen. Jos näen jonkun kiinnostavan kuvan, saatan piirtää siitä oman näkemyksen ja mahdollisesti sellaisen, jonka tahtoisin toteuttaa kuvana. Rakastan piirtää "hiilitöitä" valoharjoitteluina. Yleensä toteutan nämä kylläkin koneella enkä oikeasti raapustele hiilellä/liidulla paperille, mikä on hyvä juttu sillä asuntoni on riittävän sotkuinen ilman hiili-/liitupölyäkin.


Jos näitä kaikkia asioita yhdistää, saadaan yleensä aikaan hyvä kombinaatio ja kuvausfiilis. Tosin  niissä tilanteissa kun tällainen pääsee tapahtumaan, on yleensä enemmän vauhtia kuin järkeä, eikä lopputulos ole välttämättä paras mahdollinen, mutta intoa ainakin piisaa ja se lienee treenaillessa se pääasia. Eikö?

Ja miksi ihmeessä kirjoitin tämän? En itsekään oikein tiedä. Ehkä siksi, että olen miettinyt näitä asioita viimeaikoina. Tuntuu, että junnaan paikoillani kuvauksen saralla ja yritän haalia itselleni ideoita, jotka pakottaisivat minua oppimaan uutta. No, tulevasta viikonlopusta pitäisi tulla erittäin inspiroiva ja tuottelias, sillä saan nauttia erään hyvin hyvin lahjakkaan ja ihanan ihmisen seurasta. On aina mahtava kokemus puuhastella kuvausjuttuja sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat saman omituisen intohimon tähän valojen ja varjojen, jähmettyneiden tunteiden ja pysäytetyn ajan maailmaan.

Milla, en malttaisi millään odottaa! Perjantai on vielä niiiiin kaukana. =D

Jottein jäisi pelkäksi kirjoitteluksi, laitan tähän yhden suosikki "hiilitöistäni" piristämään tätä postausta.

Desire


Something old..?

Sinulle siellä jossain.

En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kuvasta. Kyseessä siis omakuva. Tekemisenpuute yllätti, joten ajattelin treenailla valoja. Mistään ei tullut taas mitään, mutta tätä kuvaa päätin raastaa photarissa aikanikuluksi. Koska mikään viritelmä ei onnistunut tällä kertaa, päätin ottaa pari viimeistä ruutua pihtivaloilla epätoivon välttämiseksi. Onneksi ne toimii aina. Edes minä en pysty niitä ryssimään, ainakaan kauheasti.

Muistatko koska olet viimeksi lähettänyt oikean kirjeen? Käsin kirjoitetun sellaisen? Väsätessäni tätä kuvaa näin mielessäni (älkää kysykö miksi sillä en tiedä itsekään) kohtauksen jostain vanhasta elokuvasta, jossa rintamalla oleva sotilas saa postinmukana kirjeen ja valokuvan kotoa. Kaiken sen taistelun keskellä pari pientä palaa paperia toi suunnattomasti iloa. Ehkä pitäisi herättää vanha hyvä tapa eloon ja lähettää kirjeitä silloin tällöin. Minä ainakin ilahtuisin kovasti jos saisin oikean kirjeen. En toki pistä mukavia sähköpostejakaan pahakseni, mutta sähköinen postilaatikkoni täyttyy vain ja ainoastaan työasioista (sekä Jennin ja minun erittäin informatiivisella otsikolla varustetusta viestiketjusta) ja pihalla pönöttävä postilaatikko vastaavasti laskuista.

Voisinpa tähän kuvan yhteyteen laittaa oman pienen kirjeeni, jonka voisin kuvan mukaan liittää, jos laittaisin postia "sotatantereelle".

" You’re so beautiful
But that’s not why I love you
And I’m not sure you know
That the reason I love you is you
Being you
Just you"
 
"I am always here for you"
 

torstai 18. elokuuta 2011

Aja, osa II








Esimmäiset kuvat löytyvät täältä.

Olisin voinut kuvailla Ajaa vaikka läpi yön, ellei seuraavana aamuna olisi ollut pakko mennä töihin. Työt haittaa harrastuksia, ikävä kyllä. Sääli myös ettemme ehdi enää todennäköisesti kuvailla toista kertaa ennen kuin Daniel ja Aja lähtevät suuntaamaan moottoripyöränsä nokan takaisin Slovakiaa kohti. Vielä monta ideaa jäi toteuttamatta. Ehkäpä joku toinen kerta sitten.

Tuo Ajan rusettitatuointi on aivan sairaan ihana joten siitäkin oli pakko saada kuva. Tuollaiset eivät tee lainkaan hyvää minun edelleen orastavalle tatuointikuumeelleni. Koskahan sitä saisi oikeasti aikaiseksi käydä hakkauttamassa lisää mustetta ihoonsa, ettei tarvitsisi aina marista aiheesta.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Aja, osa I



On todella mukavaa näin valokuvauksen harrastajan näkökulmasta, että kaverit pariutuvat superkauniiden ihmisten kanssa. Kiitos Daniel, että toit kuvankauniin Ajan kamerani ulottuville Slovakiasta asti!

Yllätyin positiivisesti kuinka hyvin mallin ohjaaminen onnistui englanniksi vaikken ole kyseistä kieltä puhunut rikollisen pitkään aikaan. Vähän piti miettiä, että miten mikäkin asia ilmaistaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Meikkauksen ja stailauksen näihin kuviin tein Ajalle itse. On äärimmäisen helppoa meikata ihminen, joka ei oikeasti tarvitsisi meikkiä lainkaan. Kadehdittavaa suorastaan.

Halusin kokeilla erilaisia valaistuksia näiden kuvien kanssa, koska meillä oli runsaasti aikaa. Molemmat tässä postauksessa esiintyvät kuvat on kuvattu yhdellä flashillä. Yksinkertainen ratkaisu on joissain tilanteissa se paras vaihtoehto. Ei aina, mutta joskus.

maanantai 15. elokuuta 2011

Kamerapäivä

Viimeinen video viikonloppuhubailuista Sonjan kanssa. Lauantai meni mukavasti kameroita kurittaessa. Ella ja Sanna joutuivat hieman kärsimään ja harjoittamaan liikunnallisia aktiviteetteja meidän harrasteidemme vuoksi, kiitos siitä heille.

Voisiko joku kertoa minulle miksi puhun aina niin vahvasti murtaen kun kuvaan? Täytyy alkaa kiinnittää tuohon maneeriin huomiota, sillä tietääkseni en ihan noin vahvasti murra normaalisti. Ainakaan toivottavasti. Ja jotta emme koko porukka vaikuttaisi aivan täysin idiooteilta, tuo "metsä" missä kuvasimme mekot päällä, sijaitsee minun takapihallani. Siksi emme kukaan viitsineet vaihtaa vaatteita. Ella toki luonnollisesti oli pukeutunut kuvauksia varten.

Maltan tuskin odottaa, että pääsemme seuraavan kerran Sonjan kanssa toteuttamaan yhteisiä projekteja. Seuraavaksi taitaakin olla minun viikonloppuvierailuni vuoro. ;)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Greatures of the night -video


"Jos metsään haluat mennä nyt..." -postauksessani mainitsemani video olisi nyt vihdoin tässä.  Tätä oli aivan superhauska tehdä. Tiimi oli kerrassaan mahtava. Kiitokset siis Sonjalle, Ellalle, Sannalle ja tietenkin hevosen lainasta Saanalle.

Yllätyn joka kerta kuinka Sonja osaakaan aina ylittää itsensä näiden videoiden kanssa. Kerta kerran jälkeen videot paranevat. Sonjan edesottamuksia voi nyt seurata myös hänen uudesta blogistaan "Käsi joka kameraa heiluttaa". Luvassa on takuulla toinen toistaan mainiompia videoita, sekä mahdollisesti myös tutoriaaleja.

Mustavalkoista mustalla





Kuvissa kaunis tinker-ori Fantasy Shamrock. ( Siofra's Irish Cob )

Metsänneito Ella






Takapihallani sijaitseva koivikko on jo kauan huudellut minulle olevansa oivallinen kuvauspaikka ilta-auringossa. Pahaa-aavistamaton Ella joutui kuvailukokeiluideni uhriksi. Sonja filmasi kuvaustapahtuman ja video tästäkin tulee jossain vaiheessa julkisuuteen.

Kiitos Ella ja Sonja!

lauantai 13. elokuuta 2011

Jos metsään haluat mennä nyt...

Tänään on ollut todellinen kuvauspäivä, aamusta iltaan. Sonja heilui videokameran kanssa ja still-kuvia räpsi vuoroin Ella ja vuoroin minä. Ensitöikseni päädyin metsään ratsunani uljas tinker-ori Fantasy Shamrock. Vaikka oripoika olikin kovin nuori, se suoriutui esimerkillisesti näyttelijän/mallin tehtävistään, vaikka vieras kuski sitä vähän jännittikin (kuskia jännitti mahdollisesti vielä enemmän). Ella räiski tapahtumasta muutaman kuvan. Photaroinnit puuhasteltiin yhteisvoimin.

© Ella N.
© Ella N.
© Ella N.
© Ella N.

Valtaisan suuret kiitokset Saanalle tämän upean hevosen lainasta! Kyllä minäkin vielä sen orin itselleni joskus hankin. Niissä vaan on sitä jotakin, mitä tammoissa ja ruunissa ei ole.

Varsinainen tuotos, eli video, tulee hieman myöhemmin, sillä editointi ei ole vielä valmis. Linkitän sen kyllä sitten tänne (halusitte tai ette)  kunhan Sonja saa sen valmiiksi.

Omakuva projekti Sonjan kanssa

Aina kun tapaamme ystäväni Sonjan kanssa, kuvaamme jonkun projektin yhdessä. Siitä on tullut jo perinne. Tällä kertaa kuvasimme videon jossa kuvaan itseäni. Mitään syvällistä pointtia videossa ei ole, kunhan pidimme hauskaa.



Lopputulos on tässä:


Suuri kiitos jälleen kerran Sonjalle, sekä tietenkin myös Sannalle heijastintelineenä ja "tuulikoneena" toimimisesta. Videosta pääsemme siihen lopputulokseen, että yhteen kohtuulliseen kuvaan vaaditaan rutkasti todella surkeita kuvia. Syystä tai toisesta oli eilen aivan jäissä, joten kuvan aikaan saaminen vaati vielä normaalia enemmän ponnisteluja.

Kuvasta tuli kätevästi myös uusi otsikkokuva blogiin.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Satula

"Bread may feed my body, but my horse feeds my soul."

Tätä kuvaa laitellessani ja katsellessani sisälläni heräsi suunnaton halu päästä pitkästä aikaa hevosen selkään. Ratsastusinspiraationi on ollut kauan kateissa. Josko nyt vihdoin alkaisin kaivata tarpeeksi paljon takaisin satulaan?

maanantai 8. elokuuta 2011

30 lukijaa

WAU! Olipas iloinen yllätys! Kiitos vain kaikille lukijoille!

Tämän kunniaksi voisin jonkun toivepostauksen väsätä. Nyt vaan toiveita esittämään!

Ja jo toistamiseen, Visa.


Taas piti vähän treenailla miehen kuvaamista. Ohjaaminen ja valaisu tuottaa edelleen hankaluuksia, mutta tälläkertaa homma sujui kuitenkin hitusen kivuttomammin ja vähemmillä harmailla hiuksilla kuin edellinen.

Testailin samalla Jarkolta lainaamaani Sigma 30mm F1.4 EX DC HSM -linssiä studio-oloissa. Ihan toimivalta vaikutti, joskin minulla kesti hetki tottua siihen, ettei kamerani yhtäkkiä painakaan paljon mitään. Käsi tuntui tärisevän aivan kohtuuttoman paljon.

Kiitokset Ellalle assarina toimimisesta, sekä tietenkin Visalle kärsivällisestä poseeraamisesta.

Taste of the wild


Nättiä, eikö?

Näin käy kun leikkii terävillä esineillä, tässä tapauksessa kissalla.

Rakas kissani oli siis päättänyt ominneuvoin karata ulos, eikä se tietenkään osannut takaisin sisälle. Löysin sen sitten metsästä harhailemasta koirien kanssa lenkkeillessäni (punainen ei ole paras mahdollinen naamiointiväri Suomen kesässä), nappasin sen syliin ja lähdin kantamaan kotiin. Tottahan toki Sira huomasi, että olin löytänyt Killin ja tuli viivana siihen viereen intoilemaan. Jo ennestään hieman hätääntynyt kissani (joka kyllä suosiolla tuli luokseni ja syliin) säikähti ja alkoi räpiköidä, jolloin korjasin otettani ja tässä tiimellyksessä katti pääsi puremaan minua poskeen ja raapaisemaan takajalan kynnellä käsivarteen.

Eipä auta muuta kuun syödä särkylääkkeitä, hakea antibioottikuuri ja toivoa, että turvotus laskee äkkiä. (Näytän tällä hetkellä ihan hamsterilta)

Kyllä eläimet sitten on ihania...

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Asikkalan kärrykoulu, Part II



Nyt voin rehellisesti sanoa, että lähestulkoon halkean ylpeydestä. Ponilla oli tänään ensimmäistä kertaa kärryt perässä. Eikä siinä vielä kaikki. Minna oli käynyt ajamassa sillä lenkin! Tästä se homma lähtee käyntiin. Hyvä Poni! Hyvä Minna! Maltan tuskin odottaa, että pääsen itsekin kärryttelemään. =)

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Asikkalan kärrykoulu, Part I

Tänään oli se päivä, kun Poni sai valjaat selkään. Samalla Minna pääsi testaamaan kuinka hommat pelittää ja millä vauhdilla lähdetään etenemään. Karvamopo oli alkuihmetyksen jälkeen toiminut ohjasajossa kuin vanha tekijä. Kuulemma oli kuitenkin hieman laiskempi kuin ravivarsat (enpä olisi arvannut, heh).

Viikonloppuna viimeistään on kärrykoulun Part II vuoro. Silloin Ponille laitetaan kärryt perään ensimmäistä kertaa! Ehkä siitä siis tulee kuin tuleekin ihka oikea kärryponi.

"Hei huomasiks et tossa roikkuu jotain?!" © Minna S.

Poni the linssilude, aina valmiina poseeraukseen. © Minna S.

tiistai 2. elokuuta 2011

Kotileijona

Maailman laiskin (ja nälkäisin) taskukokoinen kääpiöleijona.

Elokuu on jälleen tullut

Havahduin aamulla tähän todellisuuteen huomatessani, että ilmassa tuoksuu syksyltä. En pidä elokuusta. Se pelottaa minua. Olen menettänyt monia rakkauta elokuun valheellisen kesäisiin, jo syksystä vihjaileviin tuuliin. Viimevuonna uhkasin, että tänä vuonna nukun koko elokuun enkä ole yhteydessä kehenkään, josko sillä vältettäisiin huonot uutiset. Unohdin kuitenkin tämän uhkauksen (eikä sen toteuttaminen muutenkaan olisi ollut mahdollista, koska töissä on pakko käydä) ja heti alkumetreillä kyseinen kuukausi muistutti mahdistaan. Sain puhelun heinäkuun viimeisellä tunnilla, että minulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen on joutunut yllättäen sairaalaan. Olinkin jo hieman odotellut jotain "pommia" putoavaksi, joten en sinänsä yllättynyt näistä uutisista. Tälläkertaa kuitenkin selvittiin ilmeisesti säikähdyksellä ja elämä jatkuu.
On omituista miten joku kuukausi voi saada ihmisen mielessä jonkinlaisen kummallinen tumman varjon päälleen. Aivan kuin koko kuukausi olisi kirottu. En tahdo menettää enää ketään tai mitään elokuulle. Voisiko tänä vuonna tässä kuussa tapahtua vaihtelun vuoksi jotain poikkeuksellisen mukavaa? Tai edes jotain ihan pientä kivaa, muttei enempää ikäviä asioita? Jooko? En minä mitään lottovoittoa odota, mutta edes seesteistä kuukautta ja edes ripauksen hyviä juttuja.

Välttääkseni turhan negatiiviset ajatukset, aion tässä kuussa keskittyä koirien treenaamiseen (Siran kanssa meillä alkaa agility- ja pelastuskoiratreenit ja Saagan kanssa pitäisi treenata perustottelevaisuutta hiljalleen), valokuvauksen saralla suunnittelen olevani entistä ahkerampi (samoin photarin, pahoitteluni tästä) ja haaveilen myös maalausharrastuksen uudelleen herättelystä, sekä salikortista (joka jää kyllä toistaiseksi haaveeksi). Saatan myös innostua kutomaan parit sukat. Paljon puhetta ja suunnitelmia. Nähtäväksi jää muuttuvatko jopa ihan teoiksi asti. Eilen illallakin minun piti tehdä vaikka mitä, mutta loppujenlopuksi notkuin koneella tuijottamassa Housea. (eielämää.com)

Hyvää alkanutta elokuuta kaikille tasapuolisesti. Toivottavasti se on teille lempeämpi kuin mitä se on minulle viimevuosina ollut. Kohta on syksy ja sitten on joulu ja taas vaihtuu vuosi... Mihin nämä päivät, kuukaudet ja vuodet hukkuu?

Biisi tälle kuukaudelle: