tiistai 2. elokuuta 2011

Elokuu on jälleen tullut

Havahduin aamulla tähän todellisuuteen huomatessani, että ilmassa tuoksuu syksyltä. En pidä elokuusta. Se pelottaa minua. Olen menettänyt monia rakkauta elokuun valheellisen kesäisiin, jo syksystä vihjaileviin tuuliin. Viimevuonna uhkasin, että tänä vuonna nukun koko elokuun enkä ole yhteydessä kehenkään, josko sillä vältettäisiin huonot uutiset. Unohdin kuitenkin tämän uhkauksen (eikä sen toteuttaminen muutenkaan olisi ollut mahdollista, koska töissä on pakko käydä) ja heti alkumetreillä kyseinen kuukausi muistutti mahdistaan. Sain puhelun heinäkuun viimeisellä tunnilla, että minulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen on joutunut yllättäen sairaalaan. Olinkin jo hieman odotellut jotain "pommia" putoavaksi, joten en sinänsä yllättynyt näistä uutisista. Tälläkertaa kuitenkin selvittiin ilmeisesti säikähdyksellä ja elämä jatkuu.
On omituista miten joku kuukausi voi saada ihmisen mielessä jonkinlaisen kummallinen tumman varjon päälleen. Aivan kuin koko kuukausi olisi kirottu. En tahdo menettää enää ketään tai mitään elokuulle. Voisiko tänä vuonna tässä kuussa tapahtua vaihtelun vuoksi jotain poikkeuksellisen mukavaa? Tai edes jotain ihan pientä kivaa, muttei enempää ikäviä asioita? Jooko? En minä mitään lottovoittoa odota, mutta edes seesteistä kuukautta ja edes ripauksen hyviä juttuja.

Välttääkseni turhan negatiiviset ajatukset, aion tässä kuussa keskittyä koirien treenaamiseen (Siran kanssa meillä alkaa agility- ja pelastuskoiratreenit ja Saagan kanssa pitäisi treenata perustottelevaisuutta hiljalleen), valokuvauksen saralla suunnittelen olevani entistä ahkerampi (samoin photarin, pahoitteluni tästä) ja haaveilen myös maalausharrastuksen uudelleen herättelystä, sekä salikortista (joka jää kyllä toistaiseksi haaveeksi). Saatan myös innostua kutomaan parit sukat. Paljon puhetta ja suunnitelmia. Nähtäväksi jää muuttuvatko jopa ihan teoiksi asti. Eilen illallakin minun piti tehdä vaikka mitä, mutta loppujenlopuksi notkuin koneella tuijottamassa Housea. (eielämää.com)

Hyvää alkanutta elokuuta kaikille tasapuolisesti. Toivottavasti se on teille lempeämpi kuin mitä se on minulle viimevuosina ollut. Kohta on syksy ja sitten on joulu ja taas vaihtuu vuosi... Mihin nämä päivät, kuukaudet ja vuodet hukkuu?

Biisi tälle kuukaudelle:

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Valkoinen venäläinen muutti Asikkalaan

Niin siinä sitten kävi, että ponini Mramor, alias "Poni", lähti eilen ystävälleni Minnalle ajo-opetukseen Asikkalaan. Nyt olen siis todellakin "poniton" hetken aikaa, mutta ainakin Poni sai itselleen uusia kavereita.

"Terve toverit!"

Koko sakki: Mosse, Telle ja Poni

Tellen mielestä Ponin ja Mossen ei tarvitse tutustua ollenkaan...
Ponia kyllä kovasti kiinnostaisi
"Kuka sä oot?"

Ponin ilmerepertuaari ei petä koskaan.

"Sulla on hei jotain tossa."

"Älä ny iholle asti tuu."

"Paiskataanko kaviota?"

"Kato! Mä oon kenguru!"
"Ollaanks tovereita?"

Ponin laidunkaverit esittelyssä:

"Mozart G.I."
(lv-ruuna)

"Eko Il Tempo"
(lv-ori)
 
 

torstai 28. heinäkuuta 2011

Yhden kuvaustreenin yksi tuotos

Ella

Saatiin työkaverini Jarkon kanssa kuningasidea lähteä pelleilemään kameran kanssa. Nappasin heijastimen matkaan ja suurimman osan ajasta toiminkin telineenä tälle ihmeitä tekevälle läpyskälle.

Pääsin minäkin kuitenkin vähän leikkimään kameran kanssa. Sain Jarkolta testiin Sigma 30mm F1.4 EX DC HSM -linssin ja tokihan sillä piti sitten pelleillä koko rahan edestä. Alku uuden linssin kanssa on aina hankalaa, mutta enköhän minä tuon kanssa ala jossain vaiheessa ystävystyä. Pummasinkin sen sitten hetkeksi lainaan. Jotain uutta ja ihmeellistä taas tähän harrastukseen. Hassua kuvata niin kovin läheltä, mutta kai siihen tottuu? Katsotaan millaisia kuvia keksin tuolla linssillä ottaa.


Suurin osa kuvista oli silkkaa kuraa, johtuen siitä, että kuvaajalla riitti aivan liikaa intoa ja keskittymiskyky oli tasan nolla. Yksi kohtuuotos sentään tallentui kameralle. Ja Ellahan on niin sievä tyttö (ja helppo ohjattava), että se pelastaa jo paljon.

If your life seems like a nightmare...


Kuva: Ella Nuutinen
Photari: minä
"If your life seems like a nightmare its because you're afraid of your own dreams."
~ Carl Gustav Jung ~

Osuvasti sanottu. Noinhan se taitaa mennä. Allekirjoittaneella ei ole tähän mitään lisättävää.

Ellalle suuri kiitos kuvasta jälleen kerran!


tiistai 26. heinäkuuta 2011

Carrero

Näihin kuviin olen poikkeuksellisen tyytyväinen. Etenkin noihin kolmeen ensimmäiseen. Päätimme Carreron omistajan kanssa tehdä mustavalkoisia kuvia, mikä oli oikein hauskaa, sillä en ole niitä aikoihin väkerrellyt. Onhan noissa aivan oma tunnelmansa.

Carrero oli todella helppo ja yhteistyöhaluinen kuvattava. Se melkeinpä tuntui ymmärtävän homman idean. Minusta oli ilo kuvata sitä, koska se vaikutti kertakaikkisen onnelliselta elämäänsä.