Pientä koostetta vuodesta 2011

Tämä vuosi on ollut äärimmäisen raskas, mutta samalla myös erittäin vaiherikas ja opettavainen. Alkuvuosi meni jotenkin sumuisissa merkeissä, keväällä erosin (terkut vain Visalle ^^) ja muutin yksikseni asustelemaan. Minulle syntyi pikkusisko ja Sira sai pennut, peräkkäisinä päivinä. Kesä meni hurjan nopeasti, etenkin sen jälkeen kun sain Siran ja pikku-Saagan (joka ei enää ole laisinkaan pieni) kotiin. Sitten Poni lähtikin ajo-opetukseen ja tuli sieltä takaisin lokakuun viimeisenä päivänä. Loppuvuosi on mennyt Ponin kanssa puuhastellessa, sekä uuteen studiotilaani tutustuessa.

Olen oppinut paljon viimeisen vuoden kuluessa, eniten itsestäni. Olen tullut huomattavasti tietoisemmaksi siitä, mitä haluan ja erittäin tietoiseksi siitä mitä EN halua. Olen myös oppinut antamaan itselleni vähän enemmän anteeksi.

Valokuvauksen saralla infoa on tullut hurjasti lisää ja sitä myötä vähän jopa osaamistakin. Suuri kiitos kuluneesta valokuvausvuodesta kuuluu ehdottomasti Jarmolle, joka on sinnikkäästi jaksanut neuvoa ja vastailla typeriin kysymyksiini, kuvaajatoverilleni Hannulle, joka näppäränä poikana järkkäsi minulle paikan studiolta, sekä tottakai kaikille ihanille malleilleni, jotka ovat urhoollisesti suostuneet linssini eteen. Kiitos! Ilman teitä tästä harrastuksesta ei tulisi mitään.

Olen myös saanut tämän kuluneen vuoden aikana uusia ystäviä ja ilokseni vanhat ystäväni ovat myöskin pysyneet rinnallani. Tällaisina vuosina, kun taivas tuntuu vähän väliä tippuvan niskaan, ystävyyden merkitys korostuu entisestään. En koskaan voi kiittää teitä, rakkaat toverini, tarpeeksi kaikesta tuesta ja ymmärryksestä. Etenkin tuota jälkimmäistä kun tarvitaan aika-ajoin minun kanssani. Kiitos ystäväni!

Tavoitteita ensi vuodelle:

- Oppia hallitsemaan ja ymmärtämään valoa paremmin studio-oloissa.
- Photarin käytössä perusjuttujen hiomista, sekä mahdollisesti vihdoin ja viimein syväämisen opettelu (ehkä).
- Ponin kanssa tavoitteeksi olen asettanut 80cm radan hyppäämisen siististi (kotona), sekä yksittäisten laukanvaihtojen varmaksi hiomisen.
- Aloittaa uusi kirjoitusprojekti.
- Matkustaa Australiaan Katrin luokse.
- Tulla paremmaksi ihmiseksi.

Omat suosikkikuvani vuodelta 2011:

(Näitä oli muuten todella vaikea valita)

Eläimet

Ihmiset

Yhteenvetona tästä vuodesta sanottakoon, että kivaa oli, mutta onneksi se on pian ohi. Toivotaan, että tuleva vuosi on kuluvaa parempi, meille kaikille.

Ella

"Kotiläksykuvausten" toinen osa. Mallina ihana ja kaunis Ella, joka hyppäsi assarin paikalta mallin tuoliin vähän niinkuin lennosta. Tätä tyttöä on aina yhtä miellyttävä kuvata. Tekee mitä pyydetään, ei ujostele kameraa, hassuttelee ja hymyilee kauniisti. Lisäksi on suorastaan syntiä, että jotkut eivät näytä viisi vuotta sitten kuolleilta ilman meikkiä (kuten allekirjoittanut näyttää).

Ella

Ella

Treenit oli kaikin puolin onnistuneet ja hauskat, huolimatta siitä, että studion uumenissa ei kyllä välähtänyt mikään muu kuin salamat (se suuri valaistuminen odottaa toivottavasti parempaa hetkeä). Asioiden opettelu ja harjoittelu voi siis olla kivaa, vaikkakin minusta tulee toivottoman tosikko silloin, kun yritän keskittyä tekemisiini tavallista enemmän (eli en tiedä mitä olen tekemässä). Onneksi harjoitusvastustajani eivät ole yhtä vakavamielistä sakkia ja tunnelma kevenee aivan itsestään...

Tarvitseeko tähän edes sanoa mitään?  =D

Kotitehtäviä

Sain "joululahjaksi" kotitehtävän: muotoilevan valaistuksen harjoitteleminen. Onhan tämä minulle selitetty, näytetty ja opastettu, mutta kun tutut ja turvalliset pihtivalot ovat vain aina "lipsahtaneet" käyttöön. Heh. No, oli aikakin aloittaa uuden asian opiskelu. Se vain on niin pirun hankalaa, ihan sama mistä asiasta on kyse.

Rohkaistuin kuitenkin ja kirmasin intoa puhkuen studiolle treenaamaan. Noin kymmenen ruudun jälkeen teki mieli alkaa repiä hiuksia päästä ja heittää kamera ikkunasta pihalle. Alemmuuskompleksi, "mä en osaa mitään" -ajatukset ja epätoivo iskivät päälle rytinällä, mutta purin sitkeästi hammasta ja tässä ovat ensimmäiset yritelmät.

Hannu

Hannu

Notes:

- Älä yritä seuraavalla kerralla kokeilla liian montaa "uutta" juttua samalla kertaa...

- Miettimistä helpottaa kun paikalla on joku (muu kuin malli) jolle voit selittää mitä teet ja miksi.  

(Itsekseen puhumisesta tulee niin tyhmä olo.)

- Älä hosu ja säädä. Keskity olennaiseen.

- Äläkä missään tapauksessa ota apinaa malliksi. ;)

Ja loppuun vielä yksi "mielenterveysruutu" yhdellä valolla.

Hannu

Suuret kiitokset Hannulle malleilusta, sekä Jossulle ja Ellalle assaroinnista ja seuraneiteinä olemisesta.

Pusun päivän fiilis

-.-

"Askel vielä katti ja susta tulee oranssit karvakalsarit!"

Pusu, pikku tosikko, joka ottaa lepäämisen hyvin vakavasti.

Kaunista ja rauhallista joulua!

Joulukalenterin viimeinen luukku:

Hyvää joulua kaikille! Viettäkää tänä jouluna mukavaa ja rentouttavaa aikaa teille rakkaimpien ihmisten kanssa. Nauttikaa yhteisestä ajasta ja hyvistä ruuista. Unohtakaa menneen vuoden kinastelut ja muistakaa miksi ne ihmiset kenen kanssa joulunne vietätte ovat teille tärkeitä ja rakkaita.

Ylläoleva kuva oli pikapikaa toteutettu jouluteemaan sopiva kuva. Homma pistettiin purkkiin 25minuutissa. Tässä vielä muutama lisäkuva kyseisestä setistä. Yleensä en tee mv-kuvia joissa on väripilkku, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Mikä on teidän suosikkinne?

P.S. Antakaa toisillenne (niin lapsille kuin aikuisillekin) raitis ja rakkaudentäyteinen joulu.

21.12.2011

Joulukalenterin kahdeskymmenesensimmäinen luukku:

Vaikka kiire ja viimeisten päivien lahjapaniikki iskeekin päälle itsekullekin säädylle, yritetäänhän muistaa mikä siinä joulussa olikaan kaikista tärkeintä... Kuka muistaa?

No ne meille rakkaimmat ihmiset tietysti.

Framed

Johanna

Johanna

Secrets

Johanna

Johanna

20.12.2011

Joulukalenterin kahdeskymmenes luukku:

Johanna

Ensimmäinen kuva eilisistä kuvaustreeneistä. Kotiutuminen uudelle studiolle on sujunut mainiosti. On uskomattoman hienoa puuhastella kun on tilaa, PALJON tilaa. Vähän olen kyllä vielä eksyksissä kaiken tavarapaljouden keskellä, mutta enköhän minäkin löydä niinsanotusti paikkani tuolta.

Mallina toimi tälla kertaa kaunis ja uskomattoman muuntautumiskykyinen Johanna, jonka olemusta tulen taatusti käyttämään jatkossakin kuvailuharjoitusteni uhrina. Näistä treeneistä tulee todennäköisesti lisää kuvia myöhemmin, ehkäpä jo huomenna.

19.12.2011

Joulukalenterin yhdeksästoista luukku:

Tekotaiteellista skeidaa

Tämä oli Sonjan ja minun viimeviikonlopun "pääprojekti" jota olimme (tai siis lähinnä Sonja oli) ideoineet jo pidemmän aikaa. Peruslähtökohtana oli tehdä jotain supertekotaiteellista. Emme siis ole vääntäneet tätä vakavalla naamalla hampaat irvessä.

Ratsastuskohtaukset kuvattiin (ylläri ylläri) tallilla ja nuo minun heilumiseni studiolla. Oli mielenkiintoista valaista elävää kuvaa, sillä siitä on todella vähän kokemusta. Tulipahan puuhasteltua senkin aihepiirin parissa. Helpotusta tehtävään toi luonnollisesti se, että Sonja tietää mikä näyttää kamerassa hyvältä, joten saimme aika nopeasti kasaan kelvollisen valaistuksen.

Kiitos vielä kerran Sonjalle mahtavasta viikonlopusta! Tämä "taideterapia" tuli todella tarpeeseen. Otetaan taas uusiksi mahdollisimman pian.

18.12.2011

Joulukalenterin kahdeksastoista luukku:

The Nuclear Teddy

"In case of nuclear disaster, make sure your loved ones are properly protected."

Treeniä treeniä treeniä. Käväisin eilen studiolla ja treenailin vähän valoja. Etenkin hajoitellessa elävien kohteiden käyttö saattaa olla tuskallista sekä kuvaajalle, että mallille (varsinkin silloin kun pitäisi opetella karvaisten asioiden kuvaamista, eikä tajutonta miestä ole saatavilla suorittamaan tehtävää). Tässä kohtaa apuun pehmolelut ja muut elottomat esineet. Valaistusharjoituksissa voi käyttää "mallina" oikeastaan mitä tahansa: pehmolelua, kenkiä, maljakkoa, pahvilaatikkoa jne...

Tämän kyseisen nallen sain äidiltäni lahjaksi kun täytin 16-vuotta ja se on kulkenut mukanani siitä lähtien. Nykyään se istuu minun sohvallani, mutta joskus otan sen yöksi kainalooni. Tämän yön nalle parka joutuu viettämään ypöyksin studiolla, sillä ajattelin tänään käydä vielä räpsimässä siitä pari kuvaa jos aikataulu suinkin sallii.

17.12.2011

Joulukalenterin seitsemästoista luukku:

STUDIO

© Sonja

© Sonja

© Sonja

No niin! Tässä se nyt sitten on. Käytössäni olevani studiotila! JEI! Minun lisäkseni tuolla heiluu kolme muuta kuvaajaa, jotka saattavat tässäkin blogissa vilahtaa joskus, sekä muutama muusikko, joille on omat kopit. Homman nimi on siis Heidi ja yhdeksän hyypiötä. Olen virallisesti ainoa tyttö talossa. Joskin tästä johtuen (ja pienehkön lukihäiriökohtauksen seurauksena) minut on jo sujuvasti nimetty "Heikiksi". Kiitti vaan.

Kävin tänään treenailemassa ja fiilistelemässä, sekä tutustumassa uusiin tiloihin paremmin. Samalla Sonja kuvasi pienen hassuttelu/esittelypätkän.

15. ja 16.12.2011

Joulukalenterin viidestoista ja kuudestoista luukku:

Kiirettä pukkaa, ei voi mitään. Sonja tuli eilen viikonloppuvierailulle ja ensimmäinen videokin saatiin jo aikaiseksi. Varsinainen ykkösprojekti on vielä hieman vaiheessa vaiheessa. Tässä kuitenkin pikkuinen pätkä jossa osa materiaalista on vanhaa ja osa tänään kuvattua.

Idea tähän videoon oli ollut olemassa jo kauan, eikä Sonja malttanut viivytellä editoinnin kanssa. Video valmistuikin ennätysajassa. Hyvä Sonja! =)

Fight for your dreams

14.12.2011

Joulukalenterin neljästoista luukku:

Eilen (13.12.) oli Lucian päivä ja sen kunniaksi tahdoin tehdä aiheeseen liittyvän kuvan.

Huomasin tässä hiljattain, että Pyhästä Luciasta on monta eri tarinaa ja se, mitä minulle kerrottiin lapsena (minulle on valehdetu kaikki nämä vuodet!) ei ole se "aito ja alkuperäinen", vaan ilmeisesti ruotsalainen versio tai sen variaatio. Luciasta voi lukea lisää vaikkapa täältä.

13.12.2011

Joulukalenterin kolmastoista luukku:

Hakusanahaaste

Idea kaikessa lyhykäisyydessään on katsoa, millä hakusanoilla blogiin on päädytty, valita niistä mielenkiintoisimmat ja kommentoida niitä vähän. Bongasin tämän Pienillä tassuilla -hamsteriblogista.

pvc asu - Eipä oikeastaan yllättänyt yhtään, että tällä hakusanalla joku blogiini eksyy. Muutama kyseistä materiaalia oleva asukokonaisuus blogistani löytyykin.

 

sattuuko hukuttaminen? - Wtf? Googlettaako ihmiset oikeasti tällaista? Ja ei, ei se varmaan mukavaa ole, mutta lieneekö sillä väliäkään enää sitten kun toimenpide on saatettu loppuun. Paljon riippuu varmasti myös siitä, puhutaankohan tässä nyt hukutettavan vai hukuttajan näkökulmasta...

linssimuki - Tämä on yksi yleisimmistä hakusanoista blogin otsikon ja oman nimeni lisäksi. Hauska kapistus, itseltänikin sellainen löytyy. Vinkiksi sanottakoon, että tällaisenkin hankinnassa kannattaa panostaa laatuun, eikä välttämättä ostaa sitä halvinta. Omani nimittäin vuotaa jo.

vaatteet päällä suihkuun - Tässäkin kohtaa herää kysymys, että miksi, OI MIKSI, tätä on googletettu? Viimeisen kuukauden aikana tällä haulla on viidesti eksytty blogiini. Ja kyllä, olen kerran kuvausta varten mennyt vaatteet päällä suihkuun, eikä se ollut kovin mukavaa. Märistä vaatteista tulee kovin äkkiä kylmiä ja inhottavia.

milla kouhia - Milla, sulla on selkeästi stalkkeri. =D

narttu - Olemme asian ytimessä. Suosituimpien hakusanojen top 3.

ruusutatuointi - Tämä hakusana on käytössä eri muodoissaan joka päivä. Ilmeisesti varsin suosittu tatuoinnin aihe. Ei siinä, hieno ruusutatuointi voi olla todella hieno (kuten esimerkiksi kuvaamani ruusutatuointi on). 

Tämä olikin mukava haaste tällaiselle statistiikkoja aktiivisesti kyttäävälle bloggaajalle (kaaviot, käyrät ja numerot ovat aina viehättäneet minua). Haastankin kaikki kanssabloggaajat tekemään saman. Omista statistiikoistaan voi löytyä vaikka mitä hauskaa. Harmittaa, etten ole laittanut joitain hauskoja yksittäisiä hakusanoja ylös, sillä kaikennäköisiä on tullut vastaan tätä blogia pyörittäessäni.

12.12.2011

Joulukalenterin kahdestoista luukku:

Klikkaa kuvaa päästäksesi Dracovinian fanisivuille!

Tänään luukusta paljastuu ystäväni Dracovinian (eli kotoisammin Katrin) facebook-sivu. Miksi tämä linkki on tässä? Siksi, että Katri lähti rohkeasti unelmiensa perään maailman toiselle puolelle, Australiaan. Melbournessa tämä upea neito toteuttaa itseään mm. malleilemalla ja tuolta kuvan takaa paljastuvalta sivustolta pääsette halutessanne seuraamaan millaisia kuvia tästä naisesta on oikein saatu aikaan. 

Stailauksen meikistä vaatteisiin Katri tekee useimmiten itse, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Joskus hän myös editoi kuvansa itse. Usein myös kuvien konseptit ovat peräisin tämän kekseliään gootin päästä.

Käykääpä tsekkaamassa! Valinnanvaraa kuvaajista ja heidän erilaisista tyyleistään löytyy, sillä Katri on poseerannut kameralle sekä Australiassa, että täällä koto-Suomessa.

ENJOY!

11.12.2011

Joulukalenterin yhdestoista luukku:

Rakas ponini Mramor.

"Oh, Pretty, pretty please
Don't you ever, ever feel
Like your less than fuckin' perfect.
Pretty, pretty please
If you ever, ever feel
Like your nothing
You're fuckin' perfect to me."

~Fuckin' perfect - P!nk~ 

9.12. ja 10.12.2011

Joulukalenterin yhdeksäs ja kymmenes luukku:

Eilinen jäi totaalisesti välistä, koska en vain saanut itsestäni irti niin paljon, että olisin jaksanut kirjoittaa mitään. Pahoitteluni siitä. Mutta siitä hyvästä haluan jakaa kanssanne sangen hyödyllisen linkin. Täältä löytyy erittäin mukavia tutoriaaleja valokuvaukseen ja photariin liittyen. Käykäähän ihmeessä tsekkaamssa. Osa tutoista on maksullisia, mutta ilmaisiakin on vaikka millä mitalla. Napsauta alla olevaa linkkiä ja katso löytyykö mitään mielenkiintoista.

PHLEARN

8.12.2011

Joulukalenterin kahdeksas luukku:

Koska kahdeksan on lempinumeroni, tämänpäiväisestä joulukalenterin luukusta paljastuu lempikappaleeni.

P.S. Pidän hurjasti myös tuosta "videolla" olevasta kuvasta.

7.12.2011

Joulukalenterin seitsemäs luukku:

 

 The Easiest Way To Lose $2400 In 24 Seconds

Koska joulun ja joulun odotuksen kuuluu olla hauskaa, halusin jakaa kanssanne tämän videon. Kun se sattuu jollekin muulle, se pistää hymyilyttämään, mutta jos sama tapahtuisi itselle, saattaisi pieni itku päästä ja pari rumaa sanaakin. Valokuvaushan on tunnetusti halpa harrastus... Vai miten se nyt menikään? Pitäkää siis hyvää huolta kuvaustarvikkeistanne.

6.12.2011

Joulukalenterin kuudes luukku

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomen kansa!

Olen tänään ajatellut paljon isovanhempiani. Isänisää ja isänäitiä, jotka ovat jo nukkuneet pois, sekä äidin vanhempia, jotka vielä ovat täällä meidän ilonamme. Isovanhemmat ovat aina olleet minulle todella tärkeitä ja rakkaita. Isänisäni oli sotaveteraani. En koskaan unohda papan kasvoja kun pienenä kyselin sotajuttuja häneltä. Se peitetty tuska oli käsinkosketeltavaa, eikä niistä asioista puhuttu ylpeydellä. On hyvin, hyvin vaikeaa käsittää miltä niistä nuorista, juuri ja juuri 18 vuotta täyttäneistä pojista on tuntunut joutua sotaan. Sellaista ei toivoisi kenellekään.

Isäni äiti taas oli sodan aikaan perheen "hevosmies". Heidän perheellään oli kylän ainoa hevonen ja sillä mummi sitten kuskasi kyläläisiä kaupoille, apteekkiin ja lääkäriin, haki puut metsästä ja teki peltotyöt. Mummu kertoi, kuinka hauskaa oli ollut hakea talvella puita ja sen jälkeen laskettaa täyttä vauhtia, jottei reki iskisi hevosta jalkoihin, jyrkkää mäkeä alas ja toivoa että hevonen pysyy pystyssä. (Tiedän kuinka hillitön kyseinen mäki on, sillä olen itsekin tarponut noita samoja metsiä, milläs muulla kuin suomenhevosella, useita kertoja ja vannon, etten KOSKAAN uskaltaisi edes ajatella laukkuuttavani hevosta siitä alas, en varmaan edes kävelyttää) Kyseinen hevonenkaan ei ollut kuulemma mistään helpoimmasta päästä. Mummun sisko kertoi, että perheen isä oli usein joutunut pyytää mummua valjastamaan hevosen, koska se ei suostunut muiden valjastettavaksi. Mummu ei tätä myöntänyt, hymyili vain. Ei tarvitse siis miettiä mistä minun veriini on tullut rakkaus hieman omalaatuisiin kavioeläimiin.

Tässäpä hieman sukuhistoriikkia itsenäisyyspäivän teemaan liittyen. Sanomattakin lienee selvää, että kaipaan mummua ja pappaa hyvin paljon. Kun mummu kuoli, minun oli ajatuksena laulaa alla oleva biisi hautajaisissa, mutten yksinkertaisesti pystynyt. Kiitos kaikesta mummu ja pappa. En unohda teitä koskaan.

5.12.2011

Joulukalenterin viides luukku:

Luukusta paljastuu tänään joululahjavinkki.

Tiedän, että moni lemmikinomistaja tahtoisi rakkaasta lemmikistään hienoja kuvia, mutteivät itse raaski tai saa aikaiseksi otattaa niitä. Hyvä lahjaidea tällaiselle lemmikin (koiran, kissan, fretin, kanin, hevosen, you name it) omistajalle onkin lahjakortti lemmikin kuvaukseen ammattilaisen (tai osaavan harrastelijan) toimesta. Lahjan saaja ilahtuu varmasti.

Joyway's Unicorn Kiss "Nemi"

4.12.2011

Joulukalenterin neljäs luukku:

Soltar's Queen Gloriana "Pusu"

Pusu, 9,5v, näyttää miten irrotellaan kuvauksissa. Muistakaa tekin, rakkaat lukijat, rentoutua ja pitää vähän hauskaakin joulukiireistä huolimatta.

3.12.2011

Joulukalenterin kolmas luukku:

Eilisten kuvausten satoa luvassa. Kuvaajana ja "ideapäällikkönä" toimi Hannu Perälä. Ensimmäiset kuvat ovat kokonaan kyseisen tyypin käsialaa, kaksi viimeistä olen kuskannut photarin läpi itse. Malleina kuvassa Sami, Johanna, sekä allekirjoittanut. Molemmat pvc-asut peräisin minun vaatekaapistani (lukuunottamatta Johannan kenkiä).

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

© Hannu Perälä

Ja sitten ne omat editoinnit:

© Hannu Perälä (edit: Heidi)

© Hannu Perälä (edit: Heidi)

"Jos kaksi pvc-asuista naista tahtoo viedä sinut baarista kotiin, se todennäköisesti ON liian hyvää ollakseen totta..." 

Kiitos kaikille asianosaisille. Oli huippuhauskaa! Mitähän kivaa me seuraavaksi keksittäisiin? 

2.11.2011

Joulukalenterin toinen luukku:

Tänään oli kuvauspäivä ja tämä videolla kuultava biisi soi iloisesti päässäni kun ajelin kuvauspaikalle. Siksipä se saa nyt toimia päivän biisinä.

En muista koska minulla olisi viimeksi ollut näin suuria vaikeuksia pitää pokka kameran edessä. Ehkäpä huomisesta luukusta löytyykin sitten jo kuvia. Se jää nähtäväksi. ;)

01.12.2011

 (Koska en ostanut itselleni joulukalenteria, päätin alkaa pyörittää sellaista täällä. Lupaan jouluaattoon saakka postata jotain päivääni olennaisesti liittyvää joka päivä. luvassa voi olla kuvia, mietteitä, lausahduksia, musiikkia,videoita, ihan mitä tahansa. Laatutakuutakaan en anna.)


Joulukalenterin ensimmäinen luukku:

"Ota minut lähellesi ja valehtele jotain kaunista."

Ote eilisestä facebook-keskustelusta ystäväni Saaran kanssa. Asiayhteyden jätän tässä mainitsematta, sillä se ei ole niin mielenkiintoinen kuin voisi kuvitella, mutta lausetta jäin pyörittelemään päässäni ja miettimään sen merkitystä. On todellakin niin, että olemme aina valmiita uskomaan epäilyksettä itseemme kohdistuvat negatiiviset väitteet, mutta jos joku sanoo meistä jotain hyvää, se siihen suhtaudumme aina epäilevästi ja pidämme sitä valheellisena. Mistä tämä johtuu? Emmekö vain voisi uskoa sokeasti myös ne positiiviset asiat?

Joskus, onneksi hyvin harvoin, on myös niitä päiviä, jolloin tuon lauseen toteutuminen olisi suunnilleen parasta mitä voisi ollakaan. Että voisi edes hetken elää valheessa, piilossa maailmalta. Ehkä minussa sittenkin elää, jossain hyvin, hyvin syvälle haudattuna, pieni romantikko.

Yritetään siis tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä, uskoa hyviin asioihin ja jättää pahat puheet ja asiat omaan arvoonsa. Muistakaa myös kertoa kauniit ajatuksenne niille, jotka ovat ne ansainneet.