sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

R.I.P.

Viime päivät ovat olleet täynnä vihaa, tuskaa ja kuolemaa, maailmanlaajuisesti. Oslon pommi-isku ja Utöyan saaren joukkoteurastus ovat taasen osoitus ihmisen pahuudesta. Olen puhtaasti sitä mieltä, ettei sillä ole mitään väliä mitä kansakuntaa edustamme, kyse on vain ja ainoastaan ihmisen sisällä kytevästä pahasta. Täytyy oikeasti olla pahasti vinksahtanut että kykenee suorittamaan tuollaisen hirvittävän verilöylyn. Pisteet täytyy kyllä antaa siitä, että tällä kertaa tyypillä oli pokkaa jäädä vastaamaan teoistaan. Yleensä nämä ihmiskunnan sankareiksi itseään nimittävät niittaavat itsensä loppumetreillä. Tosin mikään ei korvaa näitä menetettyjä ihmishenkiä, sitä läheisten tuskaa, jonka yksi ihminen on aiheuttanut. Sellaista rangaistusta ei olekaan millä tuollainen teko hyvitetään.

Osanonttoni kaikille niille jotka näissä hirvittävissä tapauksissa menettivät läheisensä.

Muuallakin liian nuori elämä on päättynyt. Amy Winehouse liittyi 27-kerhoon. Yksi lahjakas laulaja on jälleen poissa. Aivan liian aikaisin. Tässäkin tapauksessa kulminoituu yhteiskunnan mädät kohdat. Kukaan ei ole turvassa niin sanotuilta pahoilta teiltä. Aivan sama oletko tavallinen tallaaja vai rikas ja kuuluisa, ongelmat ovat olemassa. Julkisuuden tuomat paineet ja skandaaleja janoava yleisö ei varmasti ainakaan auta niitä, jotka hairahtuvat polulta.

R.I.P. Amy


 


Tällaisia yllättäviä kuolemia on vain niin kovin vaikea käsittää. Tuntuu uskomattomalta, että joku voi yhtäkkiä päättää teurastaa niin paljon ihmisiä kuin vain suinkin ehtii tai että yhtäkkiä 27 vuotias nuori nainen löytyy kuolleena. Tällaista ei vain saisi päästä tapahtumaan. Nämä uutiset vetävät yksinkertaisesti sanattomaksi. Pistää miettimään, onko tässä maailmassa enää mitään hyvää?

Uimassa

Vietimme mukavan kesälauantain tyttöjen kanssa uiskennellen. Saaga oli ensimmäistä kertaa elämässään uimassa ja osoittautui oikeaksi vesipedoksi. Suoraa päätä vaan veteen. Mitään itsesuojeluvaistoa tuolla ei kyllä ole. Koko ajan saa katsoa perään ettei liian syvälle mene. Minäkin jopa uskaltauduin uimaan asti vaikka aluksi vesi tuntui ihan tapavan kylmältä.

© Nina W.

Harjakoirat kokoontuu

Nemi ja Pusu ovat minulla viikonlopun ajan hoidossa, joten päätimme työkaverini kanssa pitää pienimuotoiset "harjistreffit" koska hänelläkin tällainen valloittava otus on.

 
 

torstai 21. heinäkuuta 2011

Ihmisviha

Se tunne, kun muistat jälleen mikä tässä maailmassa on pielessä: ihmiset. Allekirjoittanutta alkaa nyt suututtaa ihan tosissaan kanssaeläjien pahuus ja idiotismi. Miksi, oi miksi, tuntuu siltä, että kaikkien perimmäinen tarkoitus on vain hankkia itselleen hyöty ja polkea muut jalkoihinsa? Miksi ei välitetä tasan tippaakaan siitä, millaisia kärsimyksiä (henkisiä tai fyysisiä) muille aiheutetaan?

Minut on kasvatettu siihen, että pitää olla hyvä ihminen, aina ja kaikille, ja että paha saa aina palkkansa. Joo, niin näyttää saavan. Pahoista ihmisistä tulee menestyviä ja rikkaita paskiaisia, jotka käyttävät häikäilemättä hyväkseen niitä, jotka yrittävät elää täällä kaikkien normien ja hyvien tapojen mukaan. Joskus nuorempana (ja huomattavasti naivinpana) luulin, että tuo vanhan kansan sanonta liittyy jollaintavalla oikeudenmukaisuuteen, mutta mitä ilmeisimminkin erehdyin. Taas. Onneksi kuitenkin elämä on opettanut sen verran, että hyvät ihmiset ovat uhanalainen laji ja lähtökohtaisesti skeptinen suhtautuminen ihmisiin on ainoa oikea lähestymistapa.

Samasta syystä kuin muitakin ihmisiä, vihaan myös itseäni. En minäkään mikään enkeli ole. Kyllä se sädekehä on minultakin pudonnut kaulalle jo hyvän aikaa sitten. Viimeksi eilen oma "pimeä puoleni" käväisi näyttäytymässä. Ihmisvihani multihuipentumaa saavutellessani huomasin, että tulen kovin levotomaksi hyvin omituisista asioista. Samalla toki vihaiseksi, turhautuneeksi ja ahdistuneeksi, mutta myös levottomaksi. Tavallaan jopa pidin siitä fiiliksestä, siitä kovinkin alkukantaisesta raivosta joka löi lieskaa sieluni syövereissä. Samalla se oli myös hyvin pelottavaa ja todisti sen, että olen yhtälailla oman vihani kohdepiirissä kuin kaikki muutkin.

Mikähän tähän olotilaan auttaisi? Fiilis on tällähetkellä yhtä hyväntuulinen kuin leijonalla jonka päälle heitellään pieniä kiviä korkean aidan takaa. Tunnen itseni turhaksi, riittämättömäksi ja kaikinpuolin kurjaksi ihmiseksi kaiken sen inhon ja raivon keskellä joka on mieleni vallannut. Äärimmäisen turhauttavaa. Joskus, kuten nyt, toivoisin, että omat tunteensa ja ajatuksensa voisi deletoida.

Koska piirtolevyni ei suostunut eilen yhteistyöhön kanssani, kaivelin vähän vanhoja piirroksia ja löysin kuin löysinkin tähän postaukseen sopivan kuvan. Samaan sarjaan menee loppuun linkitetty, uskomattoman upea, biisi, joka sopii tähän hetkeen kuin nyrkki silmään. (Eikä videossakaan tässätapauksessa ole moittimista vaikka fanivideo onkin.)

"Ooh, his blood rushed somewhere silent
Ooh, his words just disappeared
He was fragile and sometimes I liked that
I've got his blood on my hands
And my hands in a trap
"
~Kacy Crowley - Blood~ 


tiistai 19. heinäkuuta 2011

Tuska -ahdistus

Voihan kili! Viikonloppuna olisi sitten Tuska -festarit. Onneksi ei yhtään harmita etten minä pääse näihin karkeloihin osallistumaan. En tokikaan ole katkera... *mutinaa ja murinaa* No joo, ehkä ensi vuonna sitten taas. Tänä vuonna joudun jättämään kesän kohokohdan väliin ja jäädä kotiin murjottamaan. Ottaa aivoon ja ahdistaa, mutta minkäs teet. Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kesä.

Ajattelin kuitenkin jakaa kanssaihmisille muutaman vinkin Tuskaa varten:

1) Ota mukaan jotain jonka päällä voi istua (viltti on ihan hyvä). Riittävän iso viltti vetää myös mukavasti porukkaa puoleensa ja festarimeininki on valmis hetkessä.

2) Jos et halua käyttää järkeviä kenkiä (kuten allekirjoittanut), ota laukkuun vaikka jotkut läpsyttimet millä voit kipitellä majapaikkaasi päivän päätteeksi. Yli 15cm koroilla kävely muutaman tunnin seisoskelun jälkeen tuntuu aika ikävältä. Kokemusta on... Tämän saman ongelman voi myös ratkaista juomalla sen verran ettei ne kengät enää haittaa, mutta se ei välttämättä ole kovin viisasta.

3) Bongaa avoinna olevat yöruokalat jo etukäteen. Yöllä niiden etsiminen ottaa päähän suunnilleen enemmän kuin mikään ikinä.

4) Jos aiot ostaa jotain, suorita shoppailut jo ensimmäisenä festaripäivänä. Kaikki kivat tuotteet loppuu hetkessä.

5) Jos (kun) laitat päällesi jotain täysin keliin sopimatonta, kuten pvc:tä (ah, se tunne, kun pvc tuntuu sulavan ihoon kiinni), varaudu siihen, että lämmin tulee... Riittävä vedenjuonti olisi ihan suositeltavaa. Oloaan voi helpottaa huomattavasti myös ottamalla mukaan esimerkiksi viuhkan (sangen käteväksi osoittautunut kapistus festariolosuhteissa).

6) Muistakaa käyttäytyä ja olla kiltisti, sekä pitää mieli korkealla ja nauttia bändeistä minunkin puolestani.

No joo, siinä nyt muutama mieleen tullut seikka. Kertokaa minulle sitten oliko uusi paikka hyvä vai ei. Minä jatkan itseni kiduttamista selailemalla vanhoja Tuskakuvia, joista nyt jaan teille muutaman.(Vuosilta 2009 ja 2010)






Hauskaa Tuskaa vaan kaikille sinne pääseville!

Läheltä liippasi

Meinasinpa sitten tänään kokeilla kuinka hyvin Modeoni kestää lähikontaktia hirven kanssa. Onneksi oli tuuri matkassa, sillä mitään en olisi ehtinyt tehdä. Tällä kertaa hirvi oli riittävän nopea. Sydän hakkasi miljoonaa ja kädet tärisi vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Jostain syystä sitä ei ikinä ajattele, että paha onnettomuus voisi sattua aivan lähellä kotia, mutta eipä se katso aikaa tai paikkaa. Tämäkin hirvi päätti hypätä eteeni vajaan kilometrin päässä kotoani.

Läheltäpiti tilanne pisti jälleen miettimään elämää ja sen arvaamattomuutta. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavassa hetkessä, vai loppuuko kaikki ennen kuin mikään ehtii alkaakaan. Kukaan ei tiedä kenen vuoro on seuraavaksi lähteä. Mietin myös mitä minusta olisi jäänyt jäljelle jos tänään minulle olisi käynyt huonosti? Ei tasan mitään. Pitäisikö jäädä? Jos joku edes muistaisi minua kauniilla ajatuksilla, ehkä vielä vuosienkin päästä, eikö se olisi jo paljon? Muistaisiko kukaan? Ehkä. En tiedä. Tällainen tapahtuma laittaa myös miettimään ympärillä olevia tärkeitä ihmisiä. Mitä sitten jos joillekin heistä tapahtuisi jotain? Sitä olisi vaikea kestää.

Olkaa siis kaikki varovaisia ja tarkkaavaisia liikenteessä ja pitäkää itsestänne muutenkin huolta. Jokainen meistä on jollekin tärkeä ja rakas, vaikkemme ehkä aina sitä itse muistakaan.