maanantai 10. lokakuuta 2011

Hälytysharjoitukset

Eilen keskiviikon pelastuskoiraryhmä, eli meidän ryhmä, järjesti maanantainryhmälle hälytysharjoituksen. Lavastettu tilanne oli lyhykäisyydessään se, että kolme sienestäjää oli lähtenyt metsään eivätkä osanneet takaisin autolle. Yhdellä kadonneista oli diabetes.

Itsehän saavuin tyylikkäästi myöhässä paikalle, sillä minun viimeaikainen minuuttiaikatauluni kusee heti, jos joku muu ei pysy aikataulussa. (Onneksi viikonloppuna on rauhallisempaa) Pääsin koirapartio kakkosen mukaan ja minut nakitettiin suunnistajaksi. Mukanamme oli nuori koira jolle tämä oli ensimmäinen hälytysharjoitus. Tarkistettavan reittimme varrella koira merkkasi muutaman piston sen verran vahvasti että merkitsimme ne karttaan.

Lopputulos treeneistä oli, ettemme löytäneet etsittäviä. (Heh.) Kommunikaatiovirheet ja katkokset olivat suurin syy miksi homma ei erinomaisesta alusta huolimatta sujunut loppuun asti. Molemmat koirakot kävivät hyvin lähellä kolmatta maalimiestä, mutteivät ihan perillä asti. Kävelyä kertyi runsaasti kolmen tunnin etsinnän aikana ja oppeja sitäkin enemmän. Nuori koira työskenteli upeasti ja väsymättä koko pitkän harjoituksen ja se palkattiinkin siitä lopuksi löydöllä.

Loppukommenteissa sain kehuja hyvästä ja rauhallisesta suunnistuksesta (vain kerran katosin kartalta). Olosuhteet eivät olleet mitä parhaimmat, sillä pimeys laskeutui äkkiä ja maasto oli todella ryteikköistä. Hommaa hankaloitti lisäksi se, ettei minulle annettu kartta ollut mikään maastokartta, vaan "jotain sinnepäin" -kartta. Osasin kuitenkin ja olen ylpeä itsestäni. Pakko kehaista myös uskollista apulaistani, eli iPhonea, joka toimitti onnistuneesti taskulapun virkaa etsintöjen ajan ja säilytti myös kuuluvuutensa silloin, kun muista puhelimista katosi kentät. Pitänee jossain vaiheessa ladata siihen jotain suunnistukseen liittyviä sovellutuksia näiden tilanteiden helpottamiseksi.

Kivaa oli ja odotan jo kuumeisesti maanantain ryhmän meille tulevaisuudessa järjestämiä harjoituksia. Kyllä meistä vielä kelpo etsintäjoukko tulee kun tarpeeksi treenataan. =)

perjantai 7. lokakuuta 2011

Hannu Perälän mallina

Tänään oli jännittävä päivä. Pääsin leikkimään kameran eteen ja mukavaahan se oli pitkästä aikaa olla jonkun muun kuvattavana kuin itsensä. Kuvaajana toimi Hannu Perälä. Kiitokset hänelle oikein mukavasta kuvauskeikasta! Tällaiset pienet ekstrajutut piristävät kummasti arkea.

Tässä siis pidemmittä puheitta hieman kuvasaalista:









P.S. Kumpihan olisi mulle parempi urasuunnitelma tulevaisuudelle: rokkistara vai supersankari? Vai pitääkö minun kenties vain tyytyä kohtalooni kartanonrouvana? ;)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Candy dreams

Koska syksy on synkkää, pimeää ja koleaa aikaa kaikinpuolin, päätin kaiken sen vastapainoksi tehdä setin värikkäitä kuvia. Tämä on minulle aivan uusi maailma. (On siis todella olemassa muitakin värejä kuin musta.) Ideoidessani näitä kuvia kuuntelin poikkeuksellisen huonoa musiikkia, niin huonoa, etten viitsi sitä edes tähän laittaa ja huomasin, että saatan sittenkin selviytyä tästä(kin) syksystä. Tajusin myös saavani tästä oivallisen tekosyyn mennä Makuuniin ostamaan säkillisen karkkia... (Se ei välttämättä ole hyvä juttu. Jos tämä mässäily jatkuu, olen kohta pullea kuin pieni porsas.)

Lauralle erittäin iso kiitos mallina olemisesta ja suunnattomasta kärsivällisyydestä. ("Oota hetki, mä siirtelen näitä karkkeja vähän...")





maanantai 3. lokakuuta 2011

Rastapää





Yllättävä inspiraation hetki valtasi minut tänään. Oli aivan pakko päästä testaamaan jotain värikästä meikkiä ja samalla kokeilemaan hieman erilaista valaistusta kuin millä normaalisti kuvalen. Tällä kertaa jouduin tyytymään itseeni kuvauskohteena, koska tähän luomistuskaan en olisi ketään ehtinyt saada paikalle. (Ainakaan tähän aikaan illasta...)

Ja ei, en ole laittanut rastoja oikeasti (jos sitä joku sattui epäilemään). Nämä ihanuudet on kasattu Colinette Point 5 langasta (sävynä muistaakseni Neptune). Kiitokset "villoista" Katrille! Ebay on oivallinen paikka tämän langan etsintään (vink vink). Löytynee myös kotimaasta muutamasta nettikaupasta ja erittäin hyvin varustelluista, lankoihin panostavista käsityöliikkeistä. (Jos joku tietää kaupan jossa myydään tätä lankaa, saa antaa vinkkejä!)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Rakas kissani

"Rakas Killi,

tiedän ettet pidä siitä, että minulla käy miespuolisia vieraita kylässä. Me tehtiin diili, että minä en tuo vieraita makkariin ja sinä et kosta minulle sitä, että ystäväni käyvät kylässä (sukupuolesta riippumatta). Tähän diiliin ei mielestäni kuulunut se, että revit lempiolohousuni sängyltä lattialle ja kuset mielenosoitukseksi niiden päälle. Kiitos kuitenkin siitä, että siirsit ne housut ensin lattialle. Todennäköisesti minua olisi ottanut huomattavasti enemmän aivoon, jos olisin joutunut pesemään lakanat ja petauspatjan keskellä yötä.

Sovitaanko, että unohdetaan tämä episodi ja jatketaan vanhalla diilillä? Annan sinulle ruokaa, vettä ja siivoan vessan, lisäksi saat nukkua sängyssä vieressäni jatkossakin, jos sovitaan, että sinä jätät minun vaatteeni rauhaan. Etenkin ne olohousut. Tykkään niistä nimittäin tosi paljon. Jooko?"

Ah... Eläinten omistajan elämä on joskus niin ruusuista. *kiroilua ja manailua*

Huomenlahja

Huomenlahjan antaminen on hyvin kaunis perinne. Alunperin tuore aviomies antoi vaimolleen avioliiton ensimmäisenä aamuna lahjan, jonka tarkoitus oli turvata tämän toimeentulo mikäli nainen jäisi leskeksi. Sitä on myös pidetty korvauksena neitsyyden menettämisestä. Myöhemmin, avioliittoa ja omaisuutta koskevien lakien muututtua, lahja vaihtui koruksi tai kelloksi. Usein nämä esineet ovat olleet ns. perintökalleuksia.

Tänä päivänä huomenlahja on menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa, mutta perinnettä vaalitaan silti sen symbolisen arvon vuoksi. Nykyään myös morsiamet ovat alkaneet antaa tuoreille aviomiehilleen huomenlahjoja. Yksi suosituimpia naisten antamista lahjoista on kaunis kuva naisesta itsestään, useimmiten sellainen, mitä ei välttämättä näytetä (tai ainakaan ole tarkoitus näyttää) perheelle tai kavereille.

Minä sain ilon ja kunnian kuvata setin tällaisia kuvia. Näiden ottaminen oli poikkeuksellisen miellyttävää, sillä läsnä oli onnellisuus, ilo ja tulevien häiden odotuksen jännitys.

Tässä siis idea tuleville morsiamille (ja vinkiksi polttareiden järjestäjille). Vaalikaa hienoa, vanhaa perinnettä ja ilahduttakaa aviomiestänne avioliiton ensimmäisenä aamuna speciaalilla kuvalla (/kuvilla).

Suuret kiitokset tälle upealle morsiamelle, joka antoi minun julkaista nämä pari "kuvamaistiaista". Onnea ja suunnattoman paljon rakkautta yhteiselle tiellenne!






Ansa ja Anssi - Part II - Studio

Yhteiskuvat:





Anssi:







Ansa:




Edellisen setin kuvat löytyvät TÄÄLTÄ.