torstai 9. helmikuuta 2012

Never trust a photographer...

"'cause we just love the way we lie..."
30 minuuttia+photoshop+tylsyys

Kuvan nappasi Ella, jonka kanssa suuntasimme studiolle treenailemaan heti kun pääsin töistä. Kuvassa siis minä meikittä, väsyneenä ja hyvin rähjäisenä. 

Tarvitseeko tähän oikeastaan sanoa mitään?

EDIT

Ihan vaan väärinkäsitysten välttämiseksi...
-Ei, en tahtoisi olla noin laiha, eikä minusta noin laihaa tulisikaan, ellei luustoani muokattaisi.
- Kuvassa olen minä, koska en laittaisi mieluusti kenestäkään muusta vastaavaa kuvaparia esille.
-Kuvan varsinainen pointti löytyy otsikosta ja kuvatekstistä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Masukki

Jossu ja Hannu

Näin käy kun kuvaukset lähtee lapasesta. Tämän oli tarkoitus olla ihan tavallinen "otetaan jotain yhteiskuvia kun meistä ei oo" -kuvaus. Sitä se kyllä olikin. Ensimmäisen tunnin. Sitten tämä "masukki" -idea tuli jostain ja homma lähti ihan lapasesta.

Suurin hankaluus näitä kuvia otettaessa oli ehdottomasti tarkennus. On todella hankalaa kuvata samalla kun nauraa. Mutta eihän tämän elämän aina tarvitse niin kovin vakavaa ollakaan.

Kiitokset taasen Hannulle ja Jossulle mahtavasta kuvailuillasta!




sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kauneudesta

"What wouldn't we do for beauty..."
malli: Tina G.

"If I only could make you see yourself through my eyes..."

Kauneus on asia joka saa ihmiset sekaisin. Kaikki tavoittelevat, tavalla tai toisella, kauneutta.

Rakennekynnet, ripsien ja hiusten pidennykset, sekä kaikenlaiset kestopigmentoinnit ovat yhtä arkipäiväinen asia kuin kaupassa käynti. Kauneusleikkauksetkin ovat yleistyneet hurjasti. Suunnilleen jokainen tuntee jonkun jolle on tehty joku kirurginenoperaatio ulkonäön korjaamiseksi. Tunnustan, että itsekin haaveilen pienen operaation toteuttamisesta sitten joskus jos rahatilanne antaa myöten.

Ihmiset ovat valmiita tekemään melkeinpä mitä tahansa kauneuden eteen. Kauneus ja sen vaatimukset ympäröivät meitä kaikkialla minne katsomme. Televisio, mainokset, lehdet jne jne, ovat täynnä kauniita ihmisiä ja asioita. Nämä kaikki ovat kuitenkin vain pieni hetki, joka on hiottu täydelliseksi. Niiden ei ole tarkoituskaan vastata todellisuutta, vaan meidän kuvitelmaamme täydellisestä. Toki, senhän me kaikki jo tiesimmekin.

Miksi me sitten näemme kaiken vaivan saavuttaaksemme kauniimman ulkokuoren, joka useimmiten perustuu vain harhakuvitelmaan? Vastaus on oikeastaan hyvin helppo. Siihen on kaksi syytä: 1) Jotta peilikuvamme ei näyttäisi meille keskisormea. 2) Jotta ympärillämme olevat ihmiset kiinnittäisivät meihin positiivista huomiota. Yksilöstä riippuu kumpi näistä on tärkeämpi tekijä ja missä suhteessa nämä syyt ovat toisiinsa.

Kaikki tämä on sinänsä turhaa, koska todellinen, kestävä kauneus on jotain aivan muuta. Jokainen varmasti tietää sen tilanteen, kun näkee jonkun kauniin ihmisen ja hetken kuluttua toivoo, ettei tuo ilmestys olisi koskaan avannut suutaan. Ihmisen ulkonäkö muuttuu meidän mielessämme sen mukaan millaisena kyseisen ihmisen koemme. Vähän kuin "real life photoshop". Tämä toimii ihan molemmin päin. Itselläni on vain kauniita ystäviä.

Ulkonäkökeskeisyys tekee elämästä yllättävän raskasta. Kukaan ei ole täydellinen. Jos hakisimme täydellistä, meistä kaikista löytyisi jotain korjattavaa, eikä sekään riittäisi koska kauneuskäsitys muuttuu koko ajan. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten lähimmäisemme näkevät itsensä, sekä siihen miten näemme itsemme. Pieni mukava kohteliaisuus tekee ihmeitä ja voi pelastaa koko päivän. Sen kohteliaisuuden voi sanoa myös omalle peilikuvalleen. Kokeilkaa vaikka. Kertokaa niille, ketkä ovat teille tärkeitä kuinka kauniita he ovat. Te ette häviä siinä mitään, mutta kohteliaisuuden saaneelle henkilölle se voi merkitä koko maailmaa.

Silti... En laittaisi hanttiin, jos täydellisen vyötärön saisi aikaan naruista vetämällä. Ilman korsettia...

Kuvassa oleva Tina on kaunis sanan kaikissa merkityksissä. Tina oli ensimmäistä kertaa elämässään mallina ja osoitti suunnatonta sitkeyttä jaksaessaan poseerata väsymättä vaikka nauhojen kiinnittely ja korjailu, sekä valaistuksen kohdilleen saaminen ottivatkin oman aikansa. Kiitos Tina! Otetaan pian uusiksi.

torstai 2. helmikuuta 2012

Heidi E

Heidi E.

Koska tänään olen aivan totaalisen kyllästynyt ihmisten päästelemiin aivopieruihin, päätin linnottautua studiolle rakkaiden ystävieni, Heidin ja Sannan kanssa viettämään laatuaikaa. Tämä olikin ihan omiaan edistämään positiivista mieltä. On mukavaa kun voi niin kovin pienillä asioilla tehdä lähimmäisensä ja samalla itsensä iloiseksi. 

Heidi suoriutui upeasti mallin tehtävästä ja Sanna taituroi assarin hommissa ansiokkaasti. Itse sähelsin kameran ja valojen kanssa enemmän kuin on suotavaa, mutta onneksi tässä seurassa saakin vähän sählätä. Toinen uusista taustapahveistakin tuli korkattua samalla. Kiitokset tytöille mukavasta illasta!

lauantai 28. tammikuuta 2012

Hukkaan valutettua

It's hard to deal with the pain

Johan tässä on taas tullut otettua riittävästi pirteitä ja iloisia kuvia...

Oman elämäni ollessa suhteellisen seesteistä, olen seuraillut viimeaikoina paljon lehtiä, blogeja ja foorumeita. On tullut hyvin selväksi että ihmisten paha olo kasvaa hälyttävällä nopeudella. Äidit ja isät tappavat lapsiaan, väkivalta on arkipäivää ja yhä nuoremmat kärsivät masennuksesta, sekä muista psyykkisistä ongelmista.. Eristäytyneisyys alkaa olla jo niin yleistä, että siitä voisi puhua muoti-ilmiönä.

Tähän kuvaan sain idean lueskeltuani eräältä foorumilta juttuja viiltelystä. Tuntuu siltä, että tämä on yleistynyt hurjasti nuorten keskuudessa (sekä tyttöjen, että poikien), mikä on todella huolestuttavaa. Itsensä viiltely kertoo aina todella pahoista ongelmista. Kun henkistä kipua aletaan lääkitä fyysisellä kivulla, ollaan oikeasti pulassa.

Suomen nuorilla on paha olla. Missä mättää? Miksei apua ole riittävästi saatavilla? Tuntuu siltä, että yleinen asenne on, ettei psyykkisesti sairailla ihmisillä ole arvoa. Leimautumisen pelossa moni piilottelee pahaa oloaan ja kasvattaa ongelmavyyhti, turhaan. Oman terveytensä ja henkensä uhalla ei kannatta yrittää miellyttää ketään. Sairaus ei tee kenestäkään heikkoa tai huonoa ihmistä.

Pitäkää siis huolta lähimmäisistänne. Auttakaa hakemaan apua jos sille on vähäisintäkään tarvetta. Älkääkä hylätkö niitä, ketkä teitä tarvitsevat. Älkää sittenkään, vaikka he yrittäisivät työntää teidät pois.

Voimia ja kauniita ajatuksia kaikille, jotka kamppailevat vaikeiden ja raskaiden asioiden kanssa. Olkoon ne sitten mitä tahansa.

torstai 26. tammikuuta 2012

Enkelimäistä



Upea Anna-Karin suostui tänään tulemaan mallikseni näihin enkelimäisiin kuviin. Kamera todella rakastaa tätä naista ja kuvaukset sujuivat paremmin kuin hyvin. Ainoa asia mikä tulisi ottaa jatkossa huomioon on, että jos kuvassa on mitään liehuvaa, assari olisi melkeinpä pakollinen. Kevyt kangas ei aina käyttäydy ihan siten kuin haluaisi, joten apukädet olisivat olleet paikallaan.

Kuvia varten henkensä menettivät yhdet kirppikseltä löydetyt verhot.




keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Isabella


Tänään otettiin pieni testishootti Isabellan kanssa. Tämä kaunotar ei ole aikaisemmin "malleillut", mutta suoriutui urakasta erinomaisesti.

Omalta osaltani meni melkolailla säätämisen puolelle. Minua jännittää aina hurjasti kun kuvaan uutta mallia. Toki se on myös osa tämän puuhan viehätystä, se pieni jännitys, mutta olisi mukavaa saada se hieman pienemmäksi, jotta saisin otettua mallista parhaita mahdollisia kuvia ilman turhaa säheltämistä.

Isabellan kanssa oli kuitenkin hyvä harjoitella tämän jännityksen poistamista, sillä tällä tytöllä oli asenne kohdillaan.