sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Maskeeraus-, photoshop- ja kuvaustreeniä


"I would go through all this pain,
Take a bullet straight through my brain"

Mietin pitkään voinko ylipäänsä tehdä tällaisen kuvan (aihe on kuitenkin hyvin vakava), mutta koska en päässyt ajatuksesta irti, tehtävähän se oli. Eikä kannata huolestua. Tämä ajatus on puhtaasti luovaa hulluutta, ei sen vaarallisempaa. Aseen virkaa toimitti uskollinen, jo muutamat shootit nähnyt kuula-aseeni. Idea kuvaan pälkähti päähäni muutama päivä sitten kuunnellessani Youtubesta Edein coveria Bruno Marsin kappaleesta Granade. Alkuperäisversio ei iske minuun tasan tippaakaan, mutta tämä cover oli hyvä.

Olen iät ja ajat halunnut kokeilla tällaisen kyynelmaskin tekemistä ja sehän sopi aiheeseen kuin sukat sialle. Tekeminen oli hyvin yksinkertaista. Pohjalle kunnon pohjustus- ja meikkivoide. Silmiin mustaa (itse käytin hiilensävyä) luomiväriä sekä ylä- että alaluomelle, vahvat eyelinerit ylä- ja alaluomiin, sekä riittävästi ripsiväriä. Valumien hallinta huoletti minua eniten. Kokeilin tällä kertaa toteuttaa ne käyttäen apuna lääkeruiskua (ilman neulaa). Valutin ruiskusta vettä alaripsien juureen haluamaani kohtaan ja hupsista, minulla oli "kauniit" meikkivalumat pitkin naamaa. (Ei muuten sitten kannata tässä välissä puhua puhelimessa, eikä ainakaan mennä pihalle... Kokeilin ja onnistuin saamaan melkoisen määrän ripsiväriä silmään... Kirveli mukavasti...) Huuliin laitoin vain perus punaisen, joka näyttää yleensä kuvissa hyvältä (irl en osaa elää punaisen huulipunan kanssa ollenkaan) ja hiukset pörrötin kevyesti lakan ja sormien avustuksella.

Valojen kanssa sain taas taistella oikein kunnolla. Aivan liikaa aikaa vierähtäny siitä, kun olen viimeksi studiovaloilla kuvannu. Kokeilin kolmea eri valaistusta, mutta koska minun äärimmäisen pitkä pinnani alkoi pahasti nykiä, päädyin ottamaan viimeisen setin pihtivaloilla elämäni helpottamiseksi. Tämä kyseinen kuva on tästä viimeisestä setistä peräisin. Kaksi ensimmäistä sähläystä meni suhteellisen poskelleen, mutta oppia ikä kaikki. =)

Jälkikäsittelyssä yritin saada aikaan hieman "piirrosmaista" fiilistä, mutta kuitenkin niin, että kuva näyttää edelleen valokuvalta. Kuvaustilanteessa käytetty valaistus helpotti kovasti ihon käsittelyä, sillä se aika tehokkaasti poistaa (ainakin minun iholtani) pienet virheet ja saa ihon näyttämään heleältä. Alunperin mietin, että olisin tehnyt kuvan oikealle puolelle veriroiskeet, jotka muuttuvat linnuiksi tai nuoteiksi, mutten saanut hommaa näyttämään hyvältä, joten luovutin tältä erää. Kokeilin myös lisätä tekstinpätkää roiskeiden tilalle, mutta se näytti kertakaikkiaan typerältä.

Itsensä kuvaaminen on hauskaa ja siinä saa hyvin liikuntaa. 10 sekkaa on pirun lyhyt aika muuntautua kuvaajasta malliksi. Huomasin jälleen, että minussa on aivan liikaa liikkuvia osia jotta voisin kerralla muistaa kaiken. Testikuvineen tämä yksi kuva vaati 70 kuvaa. Siinä sai jo muutaman askeleen kipitellä edestakaisin.

Loppuun vielä tarvittavat kiitokset. Visalle suuren suuri kiitos, että suostui tulemaan testausavuksi (en ihan hirveästi pakottanut...) ja Ellalle vielä kerran kiitos tuosta ihanasta "Princess" -kaulakorusta. Lovin' it!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti