Kaikilla meillä on varmasti jotain unelmia ja haaveita. Jotkut niistä ovat hyvin pieniä ja helposti saavutettavia, kun taas osa suuria, suorastaan mahdottomia. Newsflash: mikään ei ole mahdotonta. Ihminen pystyy mihin tahansa jos vain haluaa tarpeeksi. No okei, teleportaatio ei valitettavasti ole mahdollista nyt, eikä todennäköisesti kovinkaan läheisessä tulevaisuudessa. Sinänsä sääli, sillä se olisi äärimmäisen hyödyllinen asia.
Mistä minä unelmoin? Niin, minulla on paljon unelmia ja haaveita. Osa niistä todella suuri, mutta suurinosa pienen pieniä. Tällähetkellä suurin unelmani on päästä muuttamaan uuteen kämppään. Laittaa se nätiksi, juuri minunnäköisekseni. Kaikki suunnitelmat on jo valmiiksi tehtynä. Vielä pitäisi tehdä jotain hankintoja, mutta ne ehtii tehdä lähempänä ajankohtana. Jos hyvin käy, ensi kuun alussa tämä pieni unelma käy toteen.
Haaveilen myös, että minusta joskus tulisi jotain. En vielä tiedä mitä, mutta jotain kuitenkin. En tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona. olen ehtinyt tehdä elämässäni jo kaikenlaista, niin työelämässä, kuin vapaa-aikanakin. Mieleni on avoin uusille mahdollisuuksille. Nykyisestä työstäni pidän, koska se on sopivan haastavaa ja monipuolista. Kestää kauan ennen kuin voin sanoa osaavani tämän. Olisi myös mahtavaa päästä kouluttautumaan, kehittämään itseään. Yksi suurimpia haaveitani on olla hyvä jossain.
Unelmoin myös hienosta autosta. Itseasiassa yhdestä tietystä autosta, uskomattoman ihanasta Pontiac Firebirdistä. Minulla ei koskaan tule olemaan siihen varaa, mutta haaveillahan saa aina. Autolla ajaminen on aina ollut minulle hyvin mieluisaa, tällä autolla se on suorastaan taivaallista. Kaikki huolet ja murheet katoavat samaa tahtia kuin maisemat vaihtuvat. Se tunne, kun moottori jylisee ja hiukset pyyhkivät kasvojani lämpimässä kesäillassa on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Pontiacilla ajaminen on ehdottomasti parasta, mitä voi tehdä vaatteet päällä.
Mikä on sitten on suurin haaveeni, kaikista kaukaisin unelmani? Se saattaa joillekin olla itsestään selvyys, asia, josta haaveilu tuntuu kummalliselta ja vieraalta, mutta minulle se on jotain jota suunnattomasti kaipaan. Haaveilen siitä tunteesta, että kuulun jonnekin. Haluaisin tuntea olevani kotona. Paikassa ja ajassa, jossa voisin sulkea silmäni ja hengittää, unohtaa maailman paino. Missä se paikka on? Miltä se tuntuu? Sen tahtoisin tietää ja siitä unelmoin.
Tämä kuva on itseasiassa ensimmäinen koskaan ottamani kuva autosta. En ole oikein vieläkään sinut "ei elävien" kohteiden kuvaamisen kanssa. Minusta on paljon helpompaa kuvata asioita, jotka hengittävät. Tätäkin kuvauksen lajia pitäisi päästä tänä kesänä harjoittelemaan hieman enemmän. Siinä taas yksi tavoite, välietappi kohti unelmien toteutumista.
Mistä minä unelmoin? Niin, minulla on paljon unelmia ja haaveita. Osa niistä todella suuri, mutta suurinosa pienen pieniä. Tällähetkellä suurin unelmani on päästä muuttamaan uuteen kämppään. Laittaa se nätiksi, juuri minunnäköisekseni. Kaikki suunnitelmat on jo valmiiksi tehtynä. Vielä pitäisi tehdä jotain hankintoja, mutta ne ehtii tehdä lähempänä ajankohtana. Jos hyvin käy, ensi kuun alussa tämä pieni unelma käy toteen.
Haaveilen myös, että minusta joskus tulisi jotain. En vielä tiedä mitä, mutta jotain kuitenkin. En tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona. olen ehtinyt tehdä elämässäni jo kaikenlaista, niin työelämässä, kuin vapaa-aikanakin. Mieleni on avoin uusille mahdollisuuksille. Nykyisestä työstäni pidän, koska se on sopivan haastavaa ja monipuolista. Kestää kauan ennen kuin voin sanoa osaavani tämän. Olisi myös mahtavaa päästä kouluttautumaan, kehittämään itseään. Yksi suurimpia haaveitani on olla hyvä jossain.
Unelmoin myös hienosta autosta. Itseasiassa yhdestä tietystä autosta, uskomattoman ihanasta Pontiac Firebirdistä. Minulla ei koskaan tule olemaan siihen varaa, mutta haaveillahan saa aina. Autolla ajaminen on aina ollut minulle hyvin mieluisaa, tällä autolla se on suorastaan taivaallista. Kaikki huolet ja murheet katoavat samaa tahtia kuin maisemat vaihtuvat. Se tunne, kun moottori jylisee ja hiukset pyyhkivät kasvojani lämpimässä kesäillassa on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Pontiacilla ajaminen on ehdottomasti parasta, mitä voi tehdä vaatteet päällä.
Mikä on sitten on suurin haaveeni, kaikista kaukaisin unelmani? Se saattaa joillekin olla itsestään selvyys, asia, josta haaveilu tuntuu kummalliselta ja vieraalta, mutta minulle se on jotain jota suunnattomasti kaipaan. Haaveilen siitä tunteesta, että kuulun jonnekin. Haluaisin tuntea olevani kotona. Paikassa ja ajassa, jossa voisin sulkea silmäni ja hengittää, unohtaa maailman paino. Missä se paikka on? Miltä se tuntuu? Sen tahtoisin tietää ja siitä unelmoin.
Yksi unieni kohde: Pontiac Firebird
Tämä kuva on itseasiassa ensimmäinen koskaan ottamani kuva autosta. En ole oikein vieläkään sinut "ei elävien" kohteiden kuvaamisen kanssa. Minusta on paljon helpompaa kuvata asioita, jotka hengittävät. Tätäkin kuvauksen lajia pitäisi päästä tänä kesänä harjoittelemaan hieman enemmän. Siinä taas yksi tavoite, välietappi kohti unelmien toteutumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti