No, kerkesinhän jo näitä "ootellakin". Sama kaava kuin vuosi sitten. Kolmen painajaisen sarjoja. Ahdistavan todellisia. Nämä tuoreet eivät onneksi mene ihan yhtä äärimmäisyyksiin kuin vuosi sitten, mutta ei niitä silti voi varsinaisesti viihteellisiksi laskea vieläkään.
Miksi alitajuntani tekee minulle tällaisia kepposia? Ihan niinkuin muutenkaan ei olisi vaikeuksia nukkua kunnolla. Toisaalta ns "taiteellisesta näkökulmasta" nämä painajaiset ovat hyviä. Viime vuonna sain niiden innoittamana aikaiseksi yhden parhaista piirroksistani. Tosin niitä unia en haluaisi takaisin (eräs ystäväni tappoi itsensä niissä unissa minun silmieni edessä useilla eri tavoilla). Onneksi en näe enneunia, se on isoäitini hommaa.
Unet ovat todella kummallinen asia. Olen usein miettinyt, miksi aivot valitsevat juuri tietynlaisia kuvia, tilanteita ja ihmisiä yöllisiin seikkailuihin. Suurimmaksi osaksi minun uneni sisältävät valokuvia. Olen nähnyt varmasti satoja unia jossa lisää jonkun kuvan facebookkiin (säälittävää, eikö), tai jossa kuvaan jotain tai teen jotain muuta valokuvaukseen tai kameraan liittyvää. Kuitenkin harvemmin näen unia hevosista tai muista harrastuksistani. Kuluneen päivän tapahtumista en näe unia oikeastaan koskaan. Olen huomannut, että jos elämässäni ei "tapahdu tarpeeksi", uneni muuttuvat omituisiksi ja ahdistaviksi. Yrittävätkö aivoni siis järjestää minulle viihdettä?
Parhaimpia unia ovat sellaiset, joissa asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen. Jotkut ystäväni saattavat tässä kohtaa muistaa legendaarisen "koulutetut skorppioonit"-unen, joka aiheuttaa hymyn edelleen huulilleni, vaikka näin sen joskus kaksi tai kolme vuotta sitten. Tämä uni oli sinänsä merkittävä, hauskuutensa lisäksi, että jouduin vihdoin tunnustamaan itselleni asioita, jotka olin tiennyt jo hyvän aikaa ja sillä tavoin tuo uni tavallaan muutti elämääni ja on yhteydessä moniin tapahtumiin vielä näin vuosienkin päästä. Kummallista. Itseasiassa tuo uni tavallaan toteutuikin tässä taannoin. Ei sentään kirjaimellisesti kuitenkaan. Olisi saattanut tämän tytön pasmat mennä turhan paljon sekaisin. =D
Loppuun vielä piirros viimevuotisen uneni pohjalta. Kuva on piirretty Photoshopilla ja aikaa meni kolmisen tuntia. Aseen piirtämiseen käytin eniten aikaa, sillä en ole koskaan aiemmin sellaista piirtänyt. Enkä kyllä ihan heti piirrä uudestaan. Oli sen verran hermoja raastavaa puuhaa. Minun oli tarkoitus piirtää muistakin painajaisista kuvat, mutten vain kyennyt siihen. En saanut niihin oikeaa fiilistä, vaikka kuinka yritin. Tämä siis sai riittää siltä osastolta. Katsotaan, joutuuko näistä uusista pätkistä tekemään "terapiapiirroksia"...
Miksi alitajuntani tekee minulle tällaisia kepposia? Ihan niinkuin muutenkaan ei olisi vaikeuksia nukkua kunnolla. Toisaalta ns "taiteellisesta näkökulmasta" nämä painajaiset ovat hyviä. Viime vuonna sain niiden innoittamana aikaiseksi yhden parhaista piirroksistani. Tosin niitä unia en haluaisi takaisin (eräs ystäväni tappoi itsensä niissä unissa minun silmieni edessä useilla eri tavoilla). Onneksi en näe enneunia, se on isoäitini hommaa.
Unet ovat todella kummallinen asia. Olen usein miettinyt, miksi aivot valitsevat juuri tietynlaisia kuvia, tilanteita ja ihmisiä yöllisiin seikkailuihin. Suurimmaksi osaksi minun uneni sisältävät valokuvia. Olen nähnyt varmasti satoja unia jossa lisää jonkun kuvan facebookkiin (säälittävää, eikö), tai jossa kuvaan jotain tai teen jotain muuta valokuvaukseen tai kameraan liittyvää. Kuitenkin harvemmin näen unia hevosista tai muista harrastuksistani. Kuluneen päivän tapahtumista en näe unia oikeastaan koskaan. Olen huomannut, että jos elämässäni ei "tapahdu tarpeeksi", uneni muuttuvat omituisiksi ja ahdistaviksi. Yrittävätkö aivoni siis järjestää minulle viihdettä?
Parhaimpia unia ovat sellaiset, joissa asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen. Jotkut ystäväni saattavat tässä kohtaa muistaa legendaarisen "koulutetut skorppioonit"-unen, joka aiheuttaa hymyn edelleen huulilleni, vaikka näin sen joskus kaksi tai kolme vuotta sitten. Tämä uni oli sinänsä merkittävä, hauskuutensa lisäksi, että jouduin vihdoin tunnustamaan itselleni asioita, jotka olin tiennyt jo hyvän aikaa ja sillä tavoin tuo uni tavallaan muutti elämääni ja on yhteydessä moniin tapahtumiin vielä näin vuosienkin päästä. Kummallista. Itseasiassa tuo uni tavallaan toteutuikin tässä taannoin. Ei sentään kirjaimellisesti kuitenkaan. Olisi saattanut tämän tytön pasmat mennä turhan paljon sekaisin. =D
Loppuun vielä piirros viimevuotisen uneni pohjalta. Kuva on piirretty Photoshopilla ja aikaa meni kolmisen tuntia. Aseen piirtämiseen käytin eniten aikaa, sillä en ole koskaan aiemmin sellaista piirtänyt. Enkä kyllä ihan heti piirrä uudestaan. Oli sen verran hermoja raastavaa puuhaa. Minun oli tarkoitus piirtää muistakin painajaisista kuvat, mutten vain kyennyt siihen. En saanut niihin oikeaa fiilistä, vaikka kuinka yritin. Tämä siis sai riittää siltä osastolta. Katsotaan, joutuuko näistä uusista pätkistä tekemään "terapiapiirroksia"...
Bad Romance
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti