keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Puhtaampaa

"Purity"

Se, mitä pyöritämme mielessämme vaikuttaa yllättävän paljon siihen kuinka voimme, ihan siis fyysisestikin. Nyt, kun olen tietoisesti, ja aktiivisesti, pyrkinyt puhdistamaan omaa päänsisäistä maailmaani kaikista negatiivisista myrkyistä (tällä saastan määrällä tämä kaatopaikka on pitkä prosessi), olen huomannut kuinka paljon synkät ja ikävät asiat väsyttävät. Suoraan sanottuna uuvun suuresti jos minun täytyy suuttua, harmistua, huolestua tai muuten ajatella negatiivisesti. Vihan tunteesta saan jopa päänsäryn.

Positiivisena ja pirteänä jaksan paljon enemmän. Jaksan töissä paremmin, salilla käynti maistuu entistä mukavammalta, ratsastus on kivempaa ja myös kuvaaminen sujuu saumattomammin. Elämässäni olevat hyvät asiat tekevät minusta tehokkaamman. Pieni mielenpuhdistus on vaikuttanut uskomattoman paljon fyysiseen kuntoon ja jaksamiseen. Vaikka eihän siitä toisaalta pitäisi edes yllättyä. Jos mieli on raskas ja väsynyt, miten kroppa, joka kuitenkin on aivojemme ohjaama, voisi jaksaa mitään? Niin, ei se jaksakaan. Siitä syntyy helposti loputon kierre: "ei jaksa, ei pysty, ei huvita, ei kykene". Tästä taas seuraa lisää ikäviä mietteitä saastuttamaan ennestään raskasta mieltä.

En pysty sanoin kuvailemaan kuinka helpottavalta tämä puhdistusoperaatio tuntuu. Se tuntuu vähän siltä niinkuin aivot olisivat olleet rankalla dietillä ja kuntokuurilla. Aikomuksena onkin jatkaa tätä niin pitkälle kuin mahdollista vaikkei minusta varmasti ihan täysin positiivisuuden perikuvaa koskaan saakaan, olen siihen liian itsekriittinen ja tietyllä tavalla täydellisyyden tavoitteluun taipuvainen. Yritän kuitenkin myös jakaa tätä positiivista asennetta ja ajattelutapaa esimerkiksi kuvatessani, töissä (sori työkaverit, ihan kaikella rakkaudella siis...), ihmissuhteissa jne jne. Minusta on ihanaa kun saan esimerkiksi kuvattavani tuntemaan olonsa hyväksi, kauniiksi ja itsevarmaksi. Unohtamaan kaiken sen negatiivisen mitä malli on mahdollisesti itsestään ajatellut. Jos voin sitten vielä osan siitä tilasta täyttää edes yhdellä positiivisella ajatuksella pidempiaikaisesti, olen onnistunut.

Ihastuttava ja kaunis Rahil toimi tämän postauksen kuvauksen mallina. Kuvaidea oli pyörinyt mielessäni jo hyvän aikaa ja onnettomien sattumusten vuoksi se pystyttiin ottamaan vasta viime perjantaina. Kun sitten vihdoin päästiin asian äärelle, tämä kuvaus oli juuri omiaan positiivisen mielen ja ajattelun ylläpitämiseksi. Homma sujui kuin rasvattu eikä aikaa tarvinnut turhaan tuhlailla. Kuvausflow oli niin hyvä, että minusta tuntui välillä siltä kuin malli olisi lukenut ajatuksiani. Kiitokset Rahilille jälleen kerran!

P.S. Duunikavereiden mietteitä minun jutuistani voinee selvittää hivenen tämä biisi joka minulle linkattiin tänään. Siis tämäkin, tottakai, kaikella rakkaudella. (Ehkä asiaan saattaa vaikuttaa minun uusi maanantaiaamulauseeni: "Jee! Kohta on taas viikonloppu!") Osui ja upposi. =D


5 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä niin hieno. Ihan kuin veistos!

    VastaaPoista
  2. Upea kuva ja oon miettinyt ihan samaa itsekin =/

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä, mutta miten? Minun pää ei suostu unohtamaan ainuttakaan negatiivista asiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on tosi vaikea vastata mitenkään lyhyesti. Itselleni kyseessä on pitkä prosessi, sisältäen useita erilaisia tekniikoita ja harjoituksia. Matkaa on vielä edessäpäin paljon, mutta olen tyytyväinen siihen miltä minun päässäni jo nyt näyttää. Ehkäpä jossain vaiheessa teen postauksen aiheesta.

      Poista