tiistai 24. toukokuuta 2011

Otetaanpa uusiksi...

Eilinen ei ihan mennyt putkeen... Työpäivä sujui kivuttomasti uusia asioita opetellessa, mutta kaikki mitä neljän jälkeen tein, meni ihan reisille. Ensin menin trimmaamaan koiraa, jonka karva osoittautui niin helkkarin paksuksi, että trimmeri leikkasi kiinni. No, ei muuta kun soitto kaverille, joka suostui lainaamaan minulle hieman järeämpää kalustoa karvanpoisto-operaatiota varten ja uusi terä omaan trimmeriin pitää tilata tänään.

Trimmausyrityksen jälkeen suuntasin kauppaan ostamaan moppia. Jumaleissön miten kalliita! Mistään kaupasta ei löytynyt mitään halppisversiota edes perus lankamopista, joten tyydyin ostamaan suurimpaan hätään sellaisen sienisysteemin, joka osoittautui äärettömän idioottimaiseksi valinnaksi.

Kun vihdoin pääsin entisen kodin kautta takaisin kämpille kuuraamaan lattioita remontin jäjiltä, meinasi lähteä totaalisesti järki. Ei siitä sienimopista ollut mihinkään! Käsin jouduin lopulta rätillä hinkkaamaan lattiat puhtaaksi. Selkä kiittää jälleen. Onneksi sentään sain vaatteita ja astioita järjesteltyä kaappiin sujuvasti ja ripustin jopa verhot makuuhuoneeseen (mustat, kuka yllättyi).

Ajelin sitten kymmenen jälkeen takaisin vanhalle kämpälle ja sain kuulla, ettei mun kamerasta tule muistikortti pihalle. Pikainen vilkaus riitti kertomaan, että irrotusmekanismi on rikki. Siinä kohtaa piti hetken kerätä itseään, ettei katkea loputkin verisuonet päästä.

Nooo... Nää on näitä päiviä... Tänään uudella tarmolla kohti uusia pettymyksiä tai vaihtoehtoisesti parempaa huomista. Uusi yritys ja uudet erehdykset, vai miten se nyt olikaan. Tarkoituksena olisi ehtiä tämän päivän aikana trimmata se koira loppuun, viedä sohva ja sänky kämpille ja mahdollisesti jotain muutakin rojua siinä sivussa (esim lisää vaatteita, pyyhkeitä, liinavaatteita jne).

Aurinkoa odotellessa...

maanantai 23. toukokuuta 2011

En ole perfektionisti...

... haluan vain, että kaikki on täydellistä.

Toisen maalikerroksen jälkeen en vieläkään ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, joten raivon vallassa maalasin vielä kolmannenkin kerroksen sekä makuuhuoneeseen, että olkkariin. Vain kahden turhautumisen ja väsymyksen aiheuttaman itsekseenkiukuttelukohtauksen jälkeen sain vihdoin seinät maalattua ja nyt on hyvä. Makkarin ja olkkarin seinät ovat kauniin valkoiset.

Huomenna vielä remontointisotkujen siivous ja sitten saan oikeasti muuttaa. =)

perjantai 20. toukokuuta 2011

Toistuva uni

Tämä viimeöinen uneni poikkeaa muista toistuvista unista siten, että sen näkemiskertojen välillä on hyvin pitkiä aikoja. Edellisen kerran näin samasta asiasta unta muutama kuukausi sitten, sitä edellisestä kerrasta on about vuosi. Normaalisti näitä toistuvia unia tulee kerralla putkeen useampana yönä, mutta tämä levy ei jää pyörimään yhtä yötä pidempään.

Unessa lataan kuvan facebookkiin (oikeasti jotain niin säälittävää nähdä unta facesta...). Kuva on mustavalkoinen ja otettu vallitsevassa valossa, ei studio-olosuhteissa. Istun kuvassa sängyllä kahvikuppi käsissäni. Sängyssä on puhtaan valkoiset lakanat ja muhkeat tyynyt, siinä on selvästi nukuttu, sängyn pääty on tummaa puuta. Minulla on ylläni valkoinen toppi ja mustat "oloshortsit". Hymyilen aurinkoisesti, oikeastaan näytän jopa naurahtavan, ja minun hiukseni ovat pörröiset. Näytän onnelliselta.

Ladattuani kuvan, jäin katselemaan sitä ja tunsin suunnatonta lämpöä. Yritin keksiä sopivaa kuvatekstiä, mutten keksinyt millään mikä olisi ollut riittävä kuvailemaan tuota kuvaa. Se oli hämmentävää, sillä yleensä minulla ei ole ongelmia keksiä kuvatekstejä. Lopulta jätin tekstin kokonaan laittamatta, en kirjoittanut edes kuvaajan nimeä, mikä sekin on minun tapauksessani poikkeavaa, sillä sen kirjoitan aina. Nyt minua sitten vaivaakin, että kukahan tuon kuvan on minun unimaailmassani mahtanut ottaa. Olisi mukavaa saada ihan oikeasti itsestään tuollainen kuva, sillä se oli todella kaunis ja jollain tavalla "epätodellisen aito". No, mistä sen tietää vaikka kyseessä olisi enneuni. ;)

Jos jollain on tulkintoja tähän uneen liittyen, kuulisin niitä mielelläni.

Pitäisiköhän tehdä ihan oma blogi näille unille kun niitä nyt tuntuu riittävän...

torstai 19. toukokuuta 2011

Tapettisota

Remonttipäivä nro 2.
Lopputulos: Olohuoneessa pari pientä siivua tapettia jäljellä ja makuuhuoneessa homma hyvällä alulla.

Sujuu kuin tanssi rikkinäisillä koroilla. Joku nero on joskus aikojen saatossa päättäny, että on hemmetin hyvä idea liimata neljä tapettia päällekäin. Pikkuinen homma saada kaikki kerrokset irti, koska jokaiseen kerrokseen on laitettu vahvempaa ja vahvempaa liimaa, jota on imeytynyt seinään asti joistain kohdista. Tapetti on siis lujassa kiinni, mutta kyllä minä sen irti saan. Jos en muulla, niin silkalla raivolla. Mun sormet on niin kipeät päivän rehkimisestä, että tekisin melkein mitä tahansa, jos joku hieroisi niitä.

Huomenna uusi päivä ja lisää tapetin repimistä. Jos olen oikein reipas, pääsen maalauspuuhiin lauantaina. =)

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Muutoksen tuulia osa III


Mitä tapahtuu, kun annetaan uuden kämpän avaimet naiselle, joka on hieman stressaantunut, turhautunut, mutta kuitenkin hyvin innostunut päästessään vihdoin "pienen pintaremontin" kimppuun? No, siitä seuraa luonnollisesti hyvää ja tehokasta jälkeä. Parissa tunnissa sain revittyä melkein kaikki tapetit olohuoneesta irti. Yksi seinä jäi enää huomiselle. Sitten olisi vielä riisuttava makkari tapeteistaan, jonka jälkeen pääsenkin maalaamaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, remppa olisi valmis viimeistään alkuviikosta. Sitten pääsen muuttamaan. Ihanaa!

Se tunne, kun avasin oven ja astelin ensimmäiset varovaiset askeleeni uudessa asunnossani, oli fantastista. Hetken aikaa tutkiskeltuani paikkoja, kävin lattialle makaamaan. Laitoin kuulokkeet korville, musiikin päälle ja suljin silmäni. Tuota hetkeä olen odottanut niin kauan ja vihdoin se on totta. Siinä maatessani, tunsin omituista vapauden tunnetta. Eihän se tässä tilanteessa mitenkään poikkeavaa ole, mutten uskonut sen tulevan näin voimakkaana. Upea fiilis.

Nyt unten maille, että jaksaa taas huomenna reippaasti repiä tapetteja. =) 

Ja linkitetään nyt lopuksi vielä aiheeseen sopiva biisi (jonka myös kämpillä kuuntelin ensimmäisten joukossa). Löysin jopa soppelin videonkin. Olen siis suunnaton Harry Potter fani ja ainoa syy miksi en muuta Tylypahkaan on se, että Severus kuoli. Todellisuus ei ole minua varten. Onneksi on olemassa kirjat ja hyvin vilkas mielikuvitus.

maanantai 16. toukokuuta 2011

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Ihmeiden vuosi!!!!

Se on totta! Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden! Uskomatonta! Mahtavaa Leijonat!

Tämä epäilevä tuomas oli ennen ottelua aivan varma, että tukkaan tulee niin että tutisee ja meni lupailemaan kaikenlaista. Sanoin, että jos Suomi tämän ihmetempun tekee, on tämä vuosi todellakin ihmeiden vuosi. Nyt se virallisesti sitten on sitä. En enää ylläty mistään.

Meninpä sitten uhoamaan, että jos MM-kultaa tulee, menen lävistyttämään kieleni uudelleen. Ilmeisesti minun täytyy töiden jälkeen nöyränä tallustella lävistäjän luokse neulatyynyksi. Onneksi sain myös Sannan huijattua mukaan tähän vedonlyöntiin, joten meitä piikitettäviä on muitakin. Minullehan tuo kielen reijittäminen on ihan tuttua kauraa, koska minulla on kyseinen lävistys jo kerran ollut. Se vain on valitettavasti ummessa.

Mutta on se sen arvoista.

IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
KIITOS LEIJONAT!!!!!!




Ja totuushan on, ettei tämä MM-kulta maistuisi puoliksikaan näin makoisalta, jos se ei olisi Ruotsilta "varastettu". ;)