Eilinen ei ihan mennyt putkeen... Työpäivä sujui kivuttomasti uusia asioita opetellessa, mutta kaikki mitä neljän jälkeen tein, meni ihan reisille. Ensin menin trimmaamaan koiraa, jonka karva osoittautui niin helkkarin paksuksi, että trimmeri leikkasi kiinni. No, ei muuta kun soitto kaverille, joka suostui lainaamaan minulle hieman järeämpää kalustoa karvanpoisto-operaatiota varten ja uusi terä omaan trimmeriin pitää tilata tänään.
Trimmausyrityksen jälkeen suuntasin kauppaan ostamaan moppia. Jumaleissön miten kalliita! Mistään kaupasta ei löytynyt mitään halppisversiota edes perus lankamopista, joten tyydyin ostamaan suurimpaan hätään sellaisen sienisysteemin, joka osoittautui äärettömän idioottimaiseksi valinnaksi.
Kun vihdoin pääsin entisen kodin kautta takaisin kämpille kuuraamaan lattioita remontin jäjiltä, meinasi lähteä totaalisesti järki. Ei siitä sienimopista ollut mihinkään! Käsin jouduin lopulta rätillä hinkkaamaan lattiat puhtaaksi. Selkä kiittää jälleen. Onneksi sentään sain vaatteita ja astioita järjesteltyä kaappiin sujuvasti ja ripustin jopa verhot makuuhuoneeseen (mustat, kuka yllättyi).
Ajelin sitten kymmenen jälkeen takaisin vanhalle kämpälle ja sain kuulla, ettei mun kamerasta tule muistikortti pihalle. Pikainen vilkaus riitti kertomaan, että irrotusmekanismi on rikki. Siinä kohtaa piti hetken kerätä itseään, ettei katkea loputkin verisuonet päästä.
Nooo... Nää on näitä päiviä... Tänään uudella tarmolla kohti uusia pettymyksiä tai vaihtoehtoisesti parempaa huomista. Uusi yritys ja uudet erehdykset, vai miten se nyt olikaan. Tarkoituksena olisi ehtiä tämän päivän aikana trimmata se koira loppuun, viedä sohva ja sänky kämpille ja mahdollisesti jotain muutakin rojua siinä sivussa (esim lisää vaatteita, pyyhkeitä, liinavaatteita jne).
Aurinkoa odotellessa...
Trimmausyrityksen jälkeen suuntasin kauppaan ostamaan moppia. Jumaleissön miten kalliita! Mistään kaupasta ei löytynyt mitään halppisversiota edes perus lankamopista, joten tyydyin ostamaan suurimpaan hätään sellaisen sienisysteemin, joka osoittautui äärettömän idioottimaiseksi valinnaksi.
Kun vihdoin pääsin entisen kodin kautta takaisin kämpille kuuraamaan lattioita remontin jäjiltä, meinasi lähteä totaalisesti järki. Ei siitä sienimopista ollut mihinkään! Käsin jouduin lopulta rätillä hinkkaamaan lattiat puhtaaksi. Selkä kiittää jälleen. Onneksi sentään sain vaatteita ja astioita järjesteltyä kaappiin sujuvasti ja ripustin jopa verhot makuuhuoneeseen (mustat, kuka yllättyi).
Ajelin sitten kymmenen jälkeen takaisin vanhalle kämpälle ja sain kuulla, ettei mun kamerasta tule muistikortti pihalle. Pikainen vilkaus riitti kertomaan, että irrotusmekanismi on rikki. Siinä kohtaa piti hetken kerätä itseään, ettei katkea loputkin verisuonet päästä.
Nooo... Nää on näitä päiviä... Tänään uudella tarmolla kohti uusia pettymyksiä tai vaihtoehtoisesti parempaa huomista. Uusi yritys ja uudet erehdykset, vai miten se nyt olikaan. Tarkoituksena olisi ehtiä tämän päivän aikana trimmata se koira loppuun, viedä sohva ja sänky kämpille ja mahdollisesti jotain muutakin rojua siinä sivussa (esim lisää vaatteita, pyyhkeitä, liinavaatteita jne).
Aurinkoa odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti