Mietteitä kuluneesta vuodesta. LINKKI
maanantai 30. joulukuuta 2013
tiistai 24. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Uutta!
Uudet kotisivut ovat nyt julki! Blogi siirtyy niiden alle, mutta ainakin toistaiseksi tulen jakamaan päivityksiin linkit myös täällä.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Toivepostaus: Photoshoppia
![]() |
| Fanny |
Kun kerran niin nätisti pyydettiin, niin teenbpä nyt aikani kuluksi pienen pikaisen photoshop -projektin teidän nähtäväksenne. Fanny antoi minulle luvan käyttää tähän naamaansa, joten teidän ei tarvitse katsella minun pärstääni. Kuva on sen verran vanha, että se on otettu minun entisellä kamerallani (Canon EOS 400D). Yritän esitellä tässä sitä tapaa mitä itse teen kuville. Käsittely riippuu toki aina kuvasta.
Aloitetaanko?
Tästä lähdettiin.
Vaihe 1. : Epäpuhtauksien poisto ihosta.
Työvälineinä tähän käytän enimmäkseen Patch toolia, mutta joskus myös Spot heeling toolia.
Vaihe 2: Ihon siloittaminen
Työvälineenä käytän Surface blurria, jonka sudin layer maskin avulla oikeaan paikkaan sopivan määrän.
Vaihe 3: Terävöitys ja yksityiskohdat
Työvälineenä tässä High pass filtteri, jälleen layer maskin avulla.
Vaihe 4: Valojen ja varjojen lisääminen.
Työvälineenä curves (x 2), valoille ja varjoille omat layerinsä.
Vaihe 5: Sävytys
Työvälineenä Hue/Saturation sekä Color Balance.
Vaihe 6: Lisäsäätö
x
Tässä vaiheessa teen vielä lisää sävyjen säätöjä ja päätän mikä kuvan värimaailma tulee loppujenlopuksi olemaan. Lisään myös tarvittaessa valoja ja varjoja.
Vaihe 7: Viimeistely
Tämän vaiheen aikana käyn yleensä läpi kaikki edelliset vaiheet uudelleen ja fiksaan asiat jotka on jääneet aiemmin huomaamatta. Samoin lisään ihon tekstuuria High Pass filtterillä (mikä ei tässä esimerkkikuvassa pienessä koossa juurikaan näy).
Tämä on siis minun tapani tehdä kuvia. Tai pikemminkin nämä ovat ne perusjutut mitkä teen lähes kaikille kuville. Käytän todella paljon layereitä ja layer maskeja. (Jos joku ei tiedä mitä ne on, alla on havainnollistava kuva.) Layereiden ja brushien läpinäkyvyydellä voi säädellä sitä kuinka voimakkaita muutoksia kuvaan tulee. Tässä kuvassa en hirveästi säästellyt, jotta erot näkyisivät paremmin ja että lopullisesta kuvasta tulisi mahdollisimman erilainen alkuperäiseen verrattuna
Tapoja tehdä kuvia on varmasti suunnilleen yhtä monta kuin on kuvaajaakin, eikä yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa olekaan. Itselläni riippuu hyvin paljon kuvasta, mitä sille teen. Nämä jutut on kuitenkin ne, mitä enimmäkseen käytän. Toivottavasti saitte sitä mitä tilasitte tästä minun "pikamuokkaamisestani". Kiitokset Fannylle "naamankäyttöoikeudesta".
lauantai 28. syyskuuta 2013
Mindcrimes
Taisin tuossa hiljattain lupailla videomateriaalia. Osa on saattanut tämän jo nähdäkin, mutta saa sen uudelleenkin katsoa. Oheinen videomateriaali on minun viimeisin editointituotokseni ja myös itse videolla esiinnyn. Kuvauspuolen toteutuksesta vastasi Blindfire. Kuvaamiseen käytettiin kolmea kameraa. Kaikki kuvattiin niinsanotusti suoriltaan eikä uusintaottoja ollut kuten "pelin henkeen" mielestäni kuuluukin.
Mistä sitten on kyse? Hypnoosista, transsista, mentalismista, taikuudesta, miksi sitä nyt itsekukin tahtoo kutsua. Mielellä leikkimistä kansankielisesti ilmaistuna. Ihmisaivot on loppujenlopuksi hirveän typerä kapine, jota on todella helppo kusettaa jos tietää mitä tekee. Ja Jarmohan tietää, kuten videopätkästäkin toivonmukaan näkyy. Allekirjoittaneella on ollut ilo ja kunnia päätyä eriasteisiin transsitiloihin ja erikoisiin tilanteisiin (terveisin, Markku) ajoittain, eikä mitään negatiivista sanottavaa kyllä löydy, päinvastoin. Olen löytänyt omasta mielestäni uusia ulottuvuuksia näiden pienten harjoitusten myötä.
Olen huomannut, että ihmisillä on tasan kaksi suhtautumistapaa hypnoosiin tai ylipäänsä muuhun mieleen vaikuttavaan asiaan. Ne ovat joko suuri mielenkiinto ja kokeilunhalu tai epäusko, pelko ja totaalinen kieltäminen. Mitään välimuotoja en ole kohdannut. Jokaisella on luonnollisesti tässäkin asiassa oikeus omaan mielipiteeseen ja sitä tulee kunnioittaa oli se mikä hyvänsä. Omien kokemusteni pohjalta kuulun ehdottomasti tuohon ensimmäisenä mainittuun porukkaan. Mielen sorkkiminen ja täydellinen rentoutuminen ovat suunnilleen parhaita asioita mitä tiedän, huolimatta siitä, että suorilta jaloilta putoaminen näyttää varsin hurjalta. (Ei hätää, minut on aina kopattu turvallisesti kiinni.) Olen myös saanut luovuusprosessiani huomattavasti paremmaksi hypnoosin avulla, mikä on taas auttanut minua eteenpäin valokuvauksen kanssa enemmän kuin osasin kuvitellakaan.
Videolla mukana olleista "uhreista" kahdella oli aikaisempaa kokemusta hypnoosista (minä siis niistä toinen) ja kaksi oli ensikertalaisia. Kaikki tilanteet olivat aitoja, eikä niitä harjoiteltu etukäteen. Kun sain videomateriaalit käsiini, tiesin heti millaisen videon halusin luoda. Halusin kokeilla nopeatempoista, traileri/mainos/musiikkivideo -tyylistä leikkausta. Se toimikin hyvin juuri tähän tarkoitukseen. Ystäväni Sonja toimi teknisenä neuvonanatajana, sillä minun viimekertaisesta editoinnistani on luvattoman paljon aikaa.
Kiitokset minunkin puolestani kaikille jotka osallistuivat tämän videon tekoon. Oli todella jännittävää ja hauskaa tehdä tällainen projekti vaihtelun vuoksi. Uskon myös, että tämä ei ole viimeinen laatuaan.
Remember... it's all in your head.
Mistä sitten on kyse? Hypnoosista, transsista, mentalismista, taikuudesta, miksi sitä nyt itsekukin tahtoo kutsua. Mielellä leikkimistä kansankielisesti ilmaistuna. Ihmisaivot on loppujenlopuksi hirveän typerä kapine, jota on todella helppo kusettaa jos tietää mitä tekee. Ja Jarmohan tietää, kuten videopätkästäkin toivonmukaan näkyy. Allekirjoittaneella on ollut ilo ja kunnia päätyä eriasteisiin transsitiloihin ja erikoisiin tilanteisiin (terveisin, Markku) ajoittain, eikä mitään negatiivista sanottavaa kyllä löydy, päinvastoin. Olen löytänyt omasta mielestäni uusia ulottuvuuksia näiden pienten harjoitusten myötä.
Olen huomannut, että ihmisillä on tasan kaksi suhtautumistapaa hypnoosiin tai ylipäänsä muuhun mieleen vaikuttavaan asiaan. Ne ovat joko suuri mielenkiinto ja kokeilunhalu tai epäusko, pelko ja totaalinen kieltäminen. Mitään välimuotoja en ole kohdannut. Jokaisella on luonnollisesti tässäkin asiassa oikeus omaan mielipiteeseen ja sitä tulee kunnioittaa oli se mikä hyvänsä. Omien kokemusteni pohjalta kuulun ehdottomasti tuohon ensimmäisenä mainittuun porukkaan. Mielen sorkkiminen ja täydellinen rentoutuminen ovat suunnilleen parhaita asioita mitä tiedän, huolimatta siitä, että suorilta jaloilta putoaminen näyttää varsin hurjalta. (Ei hätää, minut on aina kopattu turvallisesti kiinni.) Olen myös saanut luovuusprosessiani huomattavasti paremmaksi hypnoosin avulla, mikä on taas auttanut minua eteenpäin valokuvauksen kanssa enemmän kuin osasin kuvitellakaan.
Videolla mukana olleista "uhreista" kahdella oli aikaisempaa kokemusta hypnoosista (minä siis niistä toinen) ja kaksi oli ensikertalaisia. Kaikki tilanteet olivat aitoja, eikä niitä harjoiteltu etukäteen. Kun sain videomateriaalit käsiini, tiesin heti millaisen videon halusin luoda. Halusin kokeilla nopeatempoista, traileri/mainos/musiikkivideo -tyylistä leikkausta. Se toimikin hyvin juuri tähän tarkoitukseen. Ystäväni Sonja toimi teknisenä neuvonanatajana, sillä minun viimekertaisesta editoinnistani on luvattoman paljon aikaa.
Kiitokset minunkin puolestani kaikille jotka osallistuivat tämän videon tekoon. Oli todella jännittävää ja hauskaa tehdä tällainen projekti vaihtelun vuoksi. Uskon myös, että tämä ei ole viimeinen laatuaan.
Remember... it's all in your head.
Videolla mukana: Jarmo, Tomi, Vera, Heidi P, sekä allekirjoittanut
Kuvaus: Blindfire ja Rauli
Editointi: Allekirjoittanut ja Sonja
Musiikki: Rifftera - Nothingmind
Kuvaus: Blindfire ja Rauli
Editointi: Allekirjoittanut ja Sonja
Musiikki: Rifftera - Nothingmind
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Toisenlaisia unia
Näin tuossa pari viikkoa sitten unen, jossa juoksin pitkin sairaalan käytävää. Korvissani humisi ja kuulin vain sekavaa ihmisten ääntelyä, sekä omien saappaideni kopinan käytävällä. Törmäilin ihmisiin kiirehtiessäni eteenpäin. Kun loputtoman juoksemisen jälkeen pääsin vihdoin sinne minne olin menossa, ovella minua katsoi pitkään itselleni täysin vieras nainen, en tiedä oliko hän sairaalan henkilökuntaa vai ei ja se lienee merkityksetöntäkin. Seisoin hetken siinä hengästyneenä naista silmiin katsoen. Nainen ei väistynyt, vaan laittoi oven kiinni. Minä huusin, itkin ja hakkasin ovea, mutta se ei auennut. Heräsin siihen, kun luovutin ja istuin oven vieressä selkä seinää vasten tuijottaen vastapäistä seinää.
Olen nähnyt vastaavan unen aikaisemmin, mutta siinä en päässyt ovelle asti ja juoksemiseni oli hidasta, niinkuin se yleensä unissa on. Minulla oli myöskin päällä verenpunainen juhlapuku, siis sellainen prinsessamallinen tanssiaispuku, tiedättehän, sellainen mikä hulmusi juostessani. Se oli visuaalisesti kaunis uni. Tämä viimeisin ei ollut.
En yleensä kirjoita näistä tämäntyyppisistä unista, jotka eivät sinänsä inspiroi minua, mutta tämä minun oli saatava purettua mielestäni ja kirjattava jonnekin muistiin. Miksi? Siksi, että minä tajusin, että se voisi olla minulle totta. Tuon tajuaminen oli kuin isku vasten kasvoja. Voisiko edes hirveämpää tilannetta kuvitella? Onneksi tuota asiaa ei tarvitse sen kummemmin toistaiseksi ajatella.
Ajatukset moisista unista saa tehokkaasti pois myös kuvaus, johon seuraavaksi riennän. Jos kaikki menee putkeen, luvassa on minun "unelmieni kuvaus". En lupaa mitään, mutta toivon paljon. Voi olla, että näytän teille kuvia jo myöhemmin tänään. Stay tuned!
Olen nähnyt vastaavan unen aikaisemmin, mutta siinä en päässyt ovelle asti ja juoksemiseni oli hidasta, niinkuin se yleensä unissa on. Minulla oli myöskin päällä verenpunainen juhlapuku, siis sellainen prinsessamallinen tanssiaispuku, tiedättehän, sellainen mikä hulmusi juostessani. Se oli visuaalisesti kaunis uni. Tämä viimeisin ei ollut.
En yleensä kirjoita näistä tämäntyyppisistä unista, jotka eivät sinänsä inspiroi minua, mutta tämä minun oli saatava purettua mielestäni ja kirjattava jonnekin muistiin. Miksi? Siksi, että minä tajusin, että se voisi olla minulle totta. Tuon tajuaminen oli kuin isku vasten kasvoja. Voisiko edes hirveämpää tilannetta kuvitella? Onneksi tuota asiaa ei tarvitse sen kummemmin toistaiseksi ajatella.
Ajatukset moisista unista saa tehokkaasti pois myös kuvaus, johon seuraavaksi riennän. Jos kaikki menee putkeen, luvassa on minun "unelmieni kuvaus". En lupaa mitään, mutta toivon paljon. Voi olla, että näytän teille kuvia jo myöhemmin tänään. Stay tuned!
tiistai 24. syyskuuta 2013
Kesä ja häät
Mennyt kesä kului aikalailla suurimmaksi osaksi hääkuvausta treenaillessa näin valokuvauksen saralla. Hirveästi en ehtinyt/jaksanut omia projekteja väsäillä.Vaikka hääkuvaus onkin ihan hauskaa puuhaa, minulle tuli yllätyksenä kuinka raskasta se on. Sekä fyysisesti että henkisesti.
Naurakaa vaan, mutta minä olen niin herkkis, että nyyhkin liikutuksesta jokaikisissä häissä. Ihan sama kuinka tuttu tai kuinka vieras hääpari on. Aivan sama, minä nyyhkin silti. Ja vaikkei sitä saisikaan varmaan ääneen sanoa, välillä rättiväsyneenä kotiin lemmikkilauman sekaan raahustaessa on ollut melko kurja olo. Kun on koko lauantain katsellut onnellisia ihmisiä saattaa tuntua kovin tyhjältä se oma koti. Onneksi tuo fiilis menee ohi viimeistään aamuun mennessä kunhan alitajunta on saanut työstää asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Jotain kevyesti masokistisia piirteitä minussa varmasti on, sillä minä myös editoin hääkuvat kuunnellen yleisesti tunnettua häämusiikkia tai sitten minun vähemmän salaista noloilusoittolistaani, joka on täynnä, kuten nimi "Romskusiirappia" kertooki, kaikenlaista söpöilymusiikkia. Se ei kuitenkanaan aiheuta kurjaa fiilistä vaan pelkästään hyvää mieltä. Hääkuvat on kuitenkin niin erilaisia tunnelmaltaan kuin ne kuvat joita yleensä otan. Niiden tekeminen on siis mukavaa vaihtelua, vaikka niitä yleensä onkin paljon ja se määrä hajottaa hetkellisesti aloittaessa.
No, tämä kesä meni opetellessa, ensi kesänä katsotaan sitten uudelleen millaiset kujeet on silloin kuvauksen kanssa. Jos suunnitelmat pitää, pitäisi kuvailu varmaan ottaa vähän vakavammin, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Suunnitelmat voi muuttua. Hääkuvaus on kuitenkin, miinuspuolistaan huolimatta (niitähän on kaikessa ja niistä on aina helpompi rutista), mukavaa puuhaa. Tapaa ihania ihmisiä, usein jopa tuttujakin, saa pukeutua nätisti, saa hyvää ruokaa (parasta!) ja saa kuvata kauniisti stailattuja, upeasti puettuja ihmisiä. Vaatii kuitenkin vielä rutkasti harjoitusta, että tästä leivänpäällisiä pystyisi tienaamaan, mutta matka on aloitettu.
Noin. Tuli sitten purettua hääkausi tähän postaukseen ja pois systeemistä. Tämä postaus on jo hetken aikaa lojunut tässä puolivalmiina, kun olen miettinyt mitä on soveliasta kirjoittaa. Haluan vielä kiittää ja onnitella kuvaamiani hääpareja. Oli ilo ja kunnia päästä kuvaamaan teitä.
Loppuun vielä muutama nopeasti valittu kuvasarja kesän potrettikuvauksista.
Naurakaa vaan, mutta minä olen niin herkkis, että nyyhkin liikutuksesta jokaikisissä häissä. Ihan sama kuinka tuttu tai kuinka vieras hääpari on. Aivan sama, minä nyyhkin silti. Ja vaikkei sitä saisikaan varmaan ääneen sanoa, välillä rättiväsyneenä kotiin lemmikkilauman sekaan raahustaessa on ollut melko kurja olo. Kun on koko lauantain katsellut onnellisia ihmisiä saattaa tuntua kovin tyhjältä se oma koti. Onneksi tuo fiilis menee ohi viimeistään aamuun mennessä kunhan alitajunta on saanut työstää asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Jotain kevyesti masokistisia piirteitä minussa varmasti on, sillä minä myös editoin hääkuvat kuunnellen yleisesti tunnettua häämusiikkia tai sitten minun vähemmän salaista noloilusoittolistaani, joka on täynnä, kuten nimi "Romskusiirappia" kertooki, kaikenlaista söpöilymusiikkia. Se ei kuitenkanaan aiheuta kurjaa fiilistä vaan pelkästään hyvää mieltä. Hääkuvat on kuitenkin niin erilaisia tunnelmaltaan kuin ne kuvat joita yleensä otan. Niiden tekeminen on siis mukavaa vaihtelua, vaikka niitä yleensä onkin paljon ja se määrä hajottaa hetkellisesti aloittaessa.
No, tämä kesä meni opetellessa, ensi kesänä katsotaan sitten uudelleen millaiset kujeet on silloin kuvauksen kanssa. Jos suunnitelmat pitää, pitäisi kuvailu varmaan ottaa vähän vakavammin, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Suunnitelmat voi muuttua. Hääkuvaus on kuitenkin, miinuspuolistaan huolimatta (niitähän on kaikessa ja niistä on aina helpompi rutista), mukavaa puuhaa. Tapaa ihania ihmisiä, usein jopa tuttujakin, saa pukeutua nätisti, saa hyvää ruokaa (parasta!) ja saa kuvata kauniisti stailattuja, upeasti puettuja ihmisiä. Vaatii kuitenkin vielä rutkasti harjoitusta, että tästä leivänpäällisiä pystyisi tienaamaan, mutta matka on aloitettu.
Noin. Tuli sitten purettua hääkausi tähän postaukseen ja pois systeemistä. Tämä postaus on jo hetken aikaa lojunut tässä puolivalmiina, kun olen miettinyt mitä on soveliasta kirjoittaa. Haluan vielä kiittää ja onnitella kuvaamiani hääpareja. Oli ilo ja kunnia päästä kuvaamaan teitä.
Loppuun vielä muutama nopeasti valittu kuvasarja kesän potrettikuvauksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























