Joskus (kuten nyt) tuntuu, että elän kuplassa. Sellaisessa pienessä, joka kyllä näkyy läpi, mutta sen ympärillä vain syvän meren sävyjä. Oikeastaan täällä kuplassa on ihan mukavaa. Jalat ei ainakaan kastu. (Yksi inhottavimmista asioista maailmassa on muuten märät sukat.) Välillä koen suunnatonta tarvetta tökätä neulalla sopivaan kohtaan, mutta pelkään hukkuvani jos sen menisin tekemään. Seesteinen kuplaelämä jatkukoon siis toistaiseksi.
Kuplan puhkeamista odotellessa...
Kuvassa mallina ystäväiseni Maina. Lupaan pyhästi, että tämä kuplien viljely kuvissa loppuu nyt ainakin hetkeksi tähän. Oli vain aivan pakko testata voiko näinkin tehdä. Tai siis voinko minä tehdä näin. Pienellä ihmisellä on mukavaa kun se saa toteuttaa itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti