sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Saamattomuutta ja uusi tarra



Valokuvauksen ja bloggauksen rintamalla on havaittavissa lievää saamattomuutta johtuen lähinnä muun elämän aiheuttamista häiriötekijöistä. Näistä mainittakoon työt ja flunssa (johon menee ihan totaalisesti pian hermot).

Noin niinkuin positiivisina asioina sanottakoon, että sain vihdoinkin sen kauan haaveilemani uuden tatuoinnin, josta kuvan näette tuossa yläpuolella. Tarrasta tuli parempi kuin osasin edes uneksiakaan ja paremman kuvankin saatte sitten kunhan se on parantunut kunnolla. Tuo kuva on otettu tekopäivänä, eikä todellakaan tee oikeutta tatuoinnille. Rakastan tuota pientä musteläiskää ihan valtavasti ja minusta tuntuu, että sen olisi aina kuulunutkin olla siinä. Mutta niinhän sen kai kuuluukin olla, jos ottaa ikuista mustetta iholleen?

Myös muutoin elämässäni on tapahtunut kaikenlaista. Minun psyykettäni on ravisteltu niin, etten varmaan kohta enää tiedä kuka olen. Tai siis olen lähinnä itse ravistellut itseäni. Olen opetellut elämään itseni kanssa uudella tavalla, sekä kuuntelemaan itseäni vielä enemmän kuin aikaisemmin. Olen myös miettinyt paljon minulle esitettyjä kysymyksiä. Vaikeita kysymyksiä, joihin olisi ollut hirvittävän helpot vastaukset. Osaan vastauksistani haluaisin mahdollisuuden antaa tarkennusta. Tiedättekö sen fiiliksen, kun ette tiedä mitä vastata, koska oikeaa vastausta ei ole, tai se ei ole sopivaa ääneen sanottavaksi? No, minä tiedän. Kuka tietää, ehkä jonain päivänä saan tilaisuuteni. Olen yllättynyt positiivisesti tässä elämässä ennenkin.

Kaikenkaikkiaan olen näiden ravisteluiden ja pohdintojen jälkeen vahvempi ja onnellisempi. Tiedän myös, että tapahtui mitä hyvänsä, onnellisuus on minussa silti olemassa. Vaikka tuleekin kausia, jolloin maailma kaatuu niskaan, tiedän silti kykeneväni onnellisuuteen. Tiedän, että pystyn seisomaan omilla jaloillani ja nyt jopa uskonkin siihen. Tiedän myös, että ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat sen arvoisia, että minun kannattaa taistella tätä elämän suota eteenpäin ja jotka seisovat rinnallani siinä samassa suossa, no matter what.

Näillä mietteillä ja näissä tunnelmissa jatkamme eteenpäin tällä kertaa. Pistetään nyt tähän loppuun vielä joku kiva biisi joka tavallaan myös sopii aiheeseen. Paljastan myös että nuorena tyttönä olin Celine Dion -fani ja edelleenkin muutamat biisit saavat minun sieluni värähtämään.


4 kommenttia:

  1. Vau, hieno tatuointi! :) Sattuiko paljon tuohon kohtaan tatuoinnin tekeminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. =)

      Se, kuinka paljon tatuointi sattuu, on ihan ihmiskohtaista. Minulle tuo tuntui samalta kuin olisi kynällä vähän rapsutellut. Otin torkutkin siinä tekemisen ohessa. =)

      Poista
    2. Niinhän se on ihmiskohtaista, mutta mietinkin sattuiko sua paljon tuohon kohtaan tatuoinnin tekeminen :) Minusta olkapään tatuoiminen tuntui jo aika kamalalta :D

      Poista
  2. Ähyhää millon tulee lisää kuvia:< En malta odottaa!:D

    VastaaPoista