Behind the scenes: the Jeans

Arvatkaas missä minä olin viikonloppuni? No Tampereella tietysti. Taas. Nappasin perjantaina matkaan studiolta pari salamaa ja suunnistin loisimaan Millan sohvalle. Lauantaina meillä olikin sitten muutaman tunnin kuvauskekkerit Team Tampereen kanssa. Tuolla porukalla ei vaan voi olla tylsää. Aikataulustakaan ei oltu kuin vajaa tunti myöhässä (tästä otan syyt niskoilleni, koska en meinannut saada paplareita irti tukasta) ja muutenkin homma sujui tutulla rennolla fiiliksellä.

Ilta jatkui kuvausten jälkeen takaisin Millan sohvalle syömään Sapen kokkaamaa wokkia ja nauttimaan pari siideriä. Millan ja minun suureksi yllätykseksi jaksoimme jopa siirtää luumme baariin asti ja viihtyä siellä mukavasti pilkkuun ja vähän sen ylikin. Kerrassaan mainio ilta monien hyvien naurujen kera, mutta aamulla ei ollutkaan sitten niin kivaa kömpiä Millan sohvalta ylös kyydin ilmoittaessa saapumisestaan. Tuli hieman vanha olo kun siinä hivenen tutisten keräilin tavaroita laukkuihin.

Tässä ohessa muutama Sofian ottama "behind the scenes" -kuva lauantain setistä. Lopulliset kuvat ilmestynevät lähiaikoina, ehkäpä jo huomenna. (Kuvat eivät ole mitenkään loogisessa järjestyksessä.)

Suunnattomat kiitokset Millalle, Pasille, Sofialle ja Sapelle mahtavasta viikonlopusta!

"Nooooooouuuu!!!! Taas kuvaukset näiden kaa!!!"

Referenssikuvien välitsekkausta

Leppoisa lepotuokio

Kuvaaja nauraa todennäköisesti assarille.

Sape viihdyttää itseään sillä aikaa kun minä keskustelen Pasin kanssa jostain varmasti tosi tärkeästä ja relevantista...

No en mä ny noin kovaa kyllä siitä letistä kiskonu... Ehkä.. En myönnä ainakaan.

Luovaakin luovempi tauko.

Salaperäistä hommaa toi kuvaaminen...

Siis näähän on aina todella vakavastiotettavia tilanteita...

Kuvausmaskottimme Severus <3

"Menepäs lapsi Pasi-sedän kanssa. Mamma tekee nyt duuneja."

"Ai mitenniin ei ollu mun matto?"

"Älä Pasi yhtään selitä että 'Kyllä se äsken toimi Millan kanssa'. Ei mee läpi." (softarin metalitikku irtosi pidikkeestään kesken kaiken)

Ja siis kyllä me ihan oikeesti välillä keskityttiin olennaiseenkin.

Totaalisen hajoamisen hetki.
"Ei vittu... Mun ei ees tarvi nähä sen ilmettä... Nään tarpeeksi sen sormista."