tiistai 9. huhtikuuta 2013

Onko se sen arvoista?

Tästä...

...tähän...

...on kovin lyhyt matka.


"Onko rikos rakastua, toiselle antautua?
Siltä välillä tuntuu
Tiedän ettei kahleet kestä,
ei kalteritkaan estä
jos sä päätät lähtee"

Kevät on selvästikin saapunut. Sen huomaa siitä, että näiden päivien kuumimmat puheenaiheet tuntuvat liittyvän niinsanotusti sydämen asioihin. Kaikilla joko lentää ajatus jossain vaaleanpunaisissa maailmoissa, tai sitten meneillään on joku megaluokan kriisi. Yhtä kaikki, rakkaus on tapetilla, tavalla tai toisella.

On siis lienee luonnollista, että olen itsekin asialle jokusen ajatuksen uhrannut. Olen miettinyt sitä, mikä on rakkauden hinta. Opin jo nuorena, että kauneimmatkin tarinat päättyvät kipeisiin kyyneliin, tavalla tai toisella. Mitä syvemmin kiinnyt, sitä lujemmin se sattuu. Rakkauden hintana on aina suru.

Onko siinä siis mitään järkeä? Onko järkeä antaa sydämensä, sielunsa ja pahimmassa tapauksessa mielensä toiselle, tietäen kuinka pahoin se toinen voi niitä kohdella tai tietäen sen toisen ottavan ne mukaansa aikanaan? Onko viisasta asettaa itsensä täysin tietoisesti alttiiksi tuskalle? Ovatko ne pienet täydellisen onnen hetket sen arvoisia?

Vaikeita kysymyksiä, mutta, ah, niin yksinkertaisia vastauksia. On. Se on sen arvoista. Ehdottomasti.

(Yllä olevissa kuvissa mallina kaunis Ella, joka suoriutui esimerkillisesti minun hiuksiani ennalta harmaannuttaneesta testailushootista. Kiitos mukavasta seurasta ja rautaisesta kärsivällisyydestä.)

4 kommenttia:

  1. Tuo uusi banneri on niiiiin hieno :o Olisipa itselläkin mielukuvitusta... tai taitoa noin hienoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. =)

      Omaa luovuuttaan ja mielikuvitusta on mahdollista kehittää loputtomiin. Samoin kuin photariosaamista. Treeniä treeniä, niin hyvä tulee. =)

      Poista
  2. Totta joka sana.
    Itse olen päättänyt, ettei kaikkea pidä liikaa analysoida, varsinkaan sydämen asioissa.
    Eli sydämmellä ja luottamuksella toista kohtaan, eikä järjellä. oon päättänyt olla optimisti, itkeä voi aina jälkeenpäin ja se on sit sen ajan murhe :D

    Kuvat on ihanan puheuttelevia näin yhdessä, tykkäsin näistä kyllä jo Facessa, kun ne erikseen pistit, mutta on ihanaa, että avasit tänne blogiin näiden ns. Tarinan. Teki niistä vielä tuhannesti hienommat! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen olen tässä elämässä oppinut, että liialla analysoinnilla työntää vaan kätensä p*skaan. On paljon yksinkertaisempaa kysyä jos joku asia mietityttää. Ja nimenomaan, kun on yrittänyt kaikkensa, voi sitten "hyvällä omallatunnolla" itkeä jos homma kuitenkin kusee. Ainakin on yrittänyt.

      Ja kiitos. Näistä kuvista tuli "pari" ihan silkasta vahingosta ja tuo jälkimmäinen oli alunperin vain kokeilu ja pelleily öljyn kanssa. Mutta siitä tulikin sitten itselleni se mieluisin ruutu loppumetreillä. ^^

      Poista