tiistai 15. maaliskuuta 2011

Valkoista valkoista vasten

Koska olen ilmeisesti jonkin sortin masokisti, minusta on äärettömän mukavaa kuvata valkoista koiraa valkoista taustaa vasten. Ystäväni koira, Sir Ascot's Kayla Catch, Haru, on tähän tarkoitukseen mahdottoman hyvä upean valkoisen turkkinsa kanssa. Lisäbonuksena paketissa myös kova vauhti ja iloinen asenne.

Kävimme kuvailemassa koiria Iken (Harun omistajan) kanssa jäällä. Poislukien lumen tunkeutuminen kenkien sisään, reissu oli oikein rattoisa. Ainoaksi ongelmaksi muodotui se tosiasia, ettei kirkkaassa auringonpaisteessa nähnyt kameran näytöltä yhtikäs mitään. Ei auttanut muu, kuin yrittää saada asetukset tuurilla kohdilleen ja toivoa parasta.

Haru jäällä


Ja pari kuvaa Harusta ja Ikestä

 (Viimeinen kuva on täysin muokkaamaton. En keksinyt mitä sille olisi voinut tehdä, joten päädyin, kerrankin, muokkaamattomaan versioon)
P.S. Minusta on hauska kuvata toisia kuvaajia kuvaamassa. En tiedä miksi, mutta minusta se on äärimmäisen kiehtovaa. =)

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Balti Gramur

Tällä kertaa linssini eteen päätyi suloistakin suloisempi issikkavarsa, Balti Gramur. Ystäväni halusi hevosestaan uusia kuvia, joten päätimme ottaa ensin hieman "poseerauskuvia" ulkona. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi sopivasti. Gramur tosin on yhtä innokas malli kuin edesmennyt veljensä, joten hieman saimme temppuilla, jotta saimme varsan näyttämään edustavalta. Tämä tapaus kun ei hätkähdä mistään. =)

Kun olimme valmiita "edustuskuvien" kanssa, päästimme Gramurin leikkimään tarhakaverinsa Miigon kanssa maneesiin. Kyseisen tallin maneesi on yksi parhaista maneeseista kuvaamisen kannalta. Ikkunat ovat suuret ja seinät vaaleat. Jokunen omaa silmääni miellyttävä maneesikuvakin siis tarttui muistikortille.

Balti Gramur


Gramur ja Miigo maneesissa


Gramur vs peili (tätä toimintoa ei varsan annettu puuhastella, nämä kuvat ehdin ottaa ennen kuin omistaja ehti hätiin)


Ja lopuksi vielä "making of" -kuva, jonka napparsin varsinaisten otosten välillä, sekä yksi hieman "taiteellisempi" otos, jonka otin tallissa.


P.S. Kaikki tuntuvat näkevän tuossa kuvassa eri asioita. Mitä sinä näet?

Tulossa...

Viikonloppu meni mukavasti reissatessa. Auton mittariin kertyi viime viikon aikana reilut 2000 kilometriä, mikä onnistuneesti puudutti takalistoni todennäköisesti pysyvästi. Jotain hyvääkin tuossa reissaamisessa toki oli. Näki taas pitkästä aikaa kavereita ja kamerakin sai liikuntaa. Tulossa onkin lähipäivinä muutama postaus koskien viikonloppuna otettuja kuvia.

Tulossa olevia postauksia:
- Balti Gramur (issikkavarsa)
- Koiramaisia touhuja
- Gille (englanninkääpiöterrieri)
- Parasiitti

Näiden lisäksi toivon voivani julkaista teille materiaalia eräästä sydäntäni lähellä olevasta projektista, jonka toteutin viikonloppuna. Lupa-asiat pitää vaan ensin hoitaa kuntoon ja hyväksyttää kuvat.

Stay tuned. =)

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kahvitauko angstausta

Mistä tuota lunta oikein riittää?! Pirun nastaa lähteä taas ajelemaan satoja kilometrejä tuonne urpojen sekaan. Miksi, oi miksi, kaikki ne, jotka ei todellakaan osaa ajaa (tai sitten luulevat osaavansa paremmin kuin osaavatkaan) lähtevät kotteroillaan kärryttelemään ennestään huonoihin olosuhteisiin muiden tielläliikkujien harmiksi? Joko jäädään junnaamaan kahtakymppiä eteen (luonnollisesti sen jälkeen kun on hirveällä kiireellä kaasutettu jostain risteyksestä eteen) tai sitten ajetaan niinkuin mitkäkin mäkisen tommit vailla huolta huomisesta (omasta tai muiden). Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, ettei siellä tienpäällä ihan yksinään olla?! "Kyllä minä niin mieleni pahoitin..." (Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja).

Voisin tässä samaan sotkuun luetella muutamia tielläliikkujien ryhmiä:

Mummot ja turistit

Ei mitään kiirettä minnekään, koskaan eikä ikinä. Junnataan neljää kymppiä satasen alueella ja ihastellaan hirviaitaa. Lapset/lapsenlapset pelaa tylsistyneenä takapenkillä PSPtä etupenkkiläisten selostaessa innoissaan maisemien kauneutta kuuroille korville.

Jos tahdotte katsella maisemia, ajakaan herran tähden se auto parkkiin jonnekin ja kävelkää!

Amikset ja amistenmieliset

Raivostutavia pikku s*atanoita. Nämä tunarit pitäisi kertakaikkiaan poistaa liikenteestä. Alla on enemmän tai vähemmän oikeasti tai leikisti tuunattu nissanipemarivolvoladatoyota vuosimallia "se mihin sattu oleen rahaa". Jotkut onneliset saava ajella isileasing autolla, mutta sekin lysti yleensä loppuu viimeistään kun kolmas isiliisinki on lunarissa.

Näillä ei ole mitään käytöstapoja liikenteessä. Kaasun painaminen ja auton perseen heittely on pääasia. Mitä pitempi perseliirto, sen parempi. Ihan sama oliko se tarkoituksellista vai ei. Tätä pelleilyä luonnollisesti harrastetaan normaalin liikenteen seassa. Muutaman kerran olen miettinyt, että missä kohtaa näillä tapauksilla on mennyt koodaus pieleen...

Kasvakaa aikuisiksi!

Pukumiehet bemareissa

Ehdottomasti huonoiten käyttäytyvää sakkia maanteiden viidakossa. Puhutaan puhelimessa, ilman handsfreetä, ja ajetaan lievää alinopeutta. Jos erehdyt ohittamaan pukumiehen bemarin, ei mene kovin montaa sekunttia, kun tämä teidemme valtias kaahaa ohitsesi näyttäen kansainvälistä käsimerkkiä (tai kieltä, näitäkin on nähty) ja kiilaa suoraan eteesi jatkaakseen samaa vauhtia, kuin ennen ohitusta. Jos vielä ohitat tämän tampion, saatat joutua kiilatuksi. Itse olen kerran ollut melko tukalassa tilanteessa bemarin ja motarin kaiteen välissä.

Näillä kavereilla on myös omasta mielestään etuajo-oikeus liikennemerkeistä riippumatta. Ajellaan periaatteella "se menee ensin, kellä on hienoin auto ja rumin solmio".

Löysätkää sitä solmiota, kiertää veri paremmin siellä päässä!

Akat

Laitetaan vilkku päälle viisi kilometriä ennen sitä risteystä, josta aiotaan kääntyä. Jarrutellaan turhaan ja nykien. Pelätään vastaantulevia autoja, teiden reunoja, lunta, vettä, puita, naapurin mummoa jne, eikä pystytä ajamaan näissä olosuhteissa niinkuin normaalit ihmiset. Kaasupoljinta ei pystytä painaa niin, että  saavutettaisiin rajoitusten mukainen ajonopeus, edes kesällä. Ei uskalleta ohittaa, eikä osata kääntyä koukkaamatta vastaantulijoiden kaistan kautta. Auton koon hahmottaminen on täysin vieras käsite, josta johtuen viedään micralla kymmenen parkkipaikkaa tai törmäillään jatkuvasti pikkuesteisiin, kuten parkkihallin seiniin. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin ja me kaikkihan tiedämme tämän ihmistyypin...

Naisena pyydän, suorastaan rukoilen teitä. Opetelkaa jumaliste ajamaan, tai antakaa sen miehenne ajaa jos teitä pelottaa tai teillä on jonkinsortin keskittymisvaikeuksia liikenteen seuraamisen suhteen! Oikeasti! Olette häpeäksi kaikille autoileville naisille!

Kiitos. Helpotti. Pieni angstaus ja kuppi vahvaa kahvia (joka on kyllä jo kylmää) auttaa kummasti arjen keskellä. Suosittelen muuten lämpimästi tuolla aikaisemmin mainitsemaani "Mielensäpahoittaja" -kirjaa äänikirjana. Piristää tylsiä automatkoja kummasti.



torstai 10. maaliskuuta 2011

Koukussa Photoshoppiin

Valokuvausharrastuksen myötä olen myös tutustunut Photoshopin ihmeelliseen maailmaan. Voin aivan rehellisesti tunnustaa, että olen totaalisesti koukussa. Joka kuvan kanssa yritän tehdä asiat paremmin kuin edellisen ja joka kerta pyrin oppimaan jotain uutta. Olen vasta päässyt tutustumaan perusteisiin, mutta nälkähän kasvaa tunnetusti syödessä. Sitä saattaa yhtäkkiä huomata istuneensa nenä kiinni ruudussa fiksailemassa jotain pikkujuttuja useita tunteja (lähes poikkeuksetta öisin).

Ajattelin esitellä hieman niitä kuvia, joita olen photaroinut enemmän ja kertoa niistä vähän. Jokainen kuva sisältää rutkasti virheitä, mutta ovat silti minulle hyvin rakkaita johtuen siitä hyödystä mitä olen niiden kanssa puuhastelusta saanut.

Haluan myös tähän väliin kiittää kaikesta saamastani avusta ja opetuksesta! Kiitos! =)

Peruskorjailua ja pientä kivaa (omakuva)


Tälle kuvalle olen tehnyt värikorjailuja, siloitellut ihoa ja siistinyt taustaa. Pienillä muutoksilla saa jo pelastettua paljon silloin, kun ryssii kuvaustilanteen totaalisesti (orginaalikuva on peräisin ensimmäisistä kokeiluistani studiosalamoiden kanssa). Tästä kuvasta laitoin alkuperäisen kuvan näkyviin, koska olen itse kuvassa, eikä minua haittaa, vaikka näette mustat silmänaluseni. ;)

Prinsessa (Ella)

 

Tätä kuvaa käytin ihon korjailun harjoitteluun. Myös taustaa tasoittelin aavistuksen. Ihon "hoitoon" käytin maskeja hyödyntäen Surface blur - filteriä ja taustaan samalla periaatteella Gaussian blur - filtteriä.

Fairytale gone bad (Ella)



Kokeilin yhdistää kaksi kuvaa yhdeksi (myös taustalla oleva kuu on minun kuvaamani), sekä puhdasta pelleilyä ja hauskanpitoa värien kanssa. mallin silmissä olevat kyyneleet ovat aidot. Ella on kovin lahjakas malli. =)

2 Things I Love

 Erilaisen muokkaustyylin kokeilu. Halusin tuoda esiin tekstuureja ja yksityiskohtia.

Avatar muokkaus (omakuva)


 Ellan yllyttämänä testasin, osaanko tehdä tällaisen. Harvemmin tulee ihan näin radikaaleja muokkauksia tehtyä, mutta myönnettävä on, että hauskaa oli ja varmasti testailen samantyyppisiä juttuja uudelleen lähitulevaisuudessa.

Tässä kuvassa siis  ihon, hiusten ja silmien väri muutettu, silmiä suurennettu ja nenää litistetty. Viivat ja pilkut on piirretty omalle layerilleen kuvan päälle.


Ei aina niinkuin elokuvissa...

Tällä hetkellä elämäni pyörii suunnilleen kokonaan suursnautserini Siran ympärillä. Toiveissa olisi, että neiti putkauttaisi maailmaan pentueen, mutta hommapa ei olekaan ihan niin yksinkertaista kun voisi luulla...

Harmeja nro 1
Siran juoksut viivästyvät muutamalla viikolla, mikä aiheutti hieman harmaita hiuksia, muttei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei saisi hiusvärillä korjattua.

Harmeja nro 2
Juoksut alkavat. Kasvattajan kanssa iloitaan hyvästä ajoituksesta, sillä normaalien laskukaavojen mukaan tärpit ajoittuvat minun viimeiselle "lomaviikolle". Varataan aika progetestiin, joka näyttää todella pieniä lukemia. No, ei muuta kuin uutta testiaikaa varaamaan. Taas näyttää alhaista lukemaa. Kolmannen progetestin jälkeen alkaa jo kaljuuntumisen uhka olla todellinen, sillä arvot eivät vaan nouse. Vuorokausia alkaa olla mittarissa jo enemmän kuin tarpeeksi. Hommaa hankaloittaa myös se, että minulla on juuri alkanut ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa, joten en voi pitää vapaapäiviä.

Lopulta päätämme kasvattajan kanssa, että lähdetään sokkona sotaan. Siralle siis sovitaan treffit komean uroksen kanssa toivoen parasta ja peläten pahinta.

Harmeja nro 3

Eilen lähdin kiireenvilkkaa töiden jälkeen ajamaan Sira kyydissä muutaman sadan kilometrin matkan uroksen luo. Toiveet ja odotukset ovat korkealla. Matka taittuu ripeästi ja mutkattomasti. Huomautuksena vain sanottakoon, että juoksuinen narttu haisee ihan kauhealle.

Perillä meitä odotti todella innokas suursnautseriuros. Sira on ilmeisesti tullut emäntäänsä ja on siis todella hitaasti lämpenevää sorttia. Uros piti juoksuttaa ensin melkein näännyksiin, ennen kuin mikään läheisempi kontakti tuli kysymykseenkään. Tässä vaiheessa rupesi sulhasen into olemaan sen verran kohollaan, ettei se malttanut edes hypätä kunnolla. Ei muuta kun piskit jäähylle, omistajille kahvia koneeseen ja uusi yritys. Epätoivo ja kylmyys olivat tässä vaiheessa jo ottaneet ihmisistä vallan. Itse olin melkolailla tyytynyt siihen kohtaloon, ettei astutus onnistu. Luonto kuitenkin päätti toisin ja hupsheijakkaa koirat olivat nalkissa. 18minuuttia lisää värjöttelyä pakkasessa, sitten Sira autoon ja puhelin kierros käyntiin. Varmuuden vuoksi päätimme kasvattajan kanssa, että tänään on uusi astutuspäivä, eli Sira jäi vielä reissuun. Perjantaina saan sitten ajella hakemaan sen kotiin.

Harmeja nro 4 

Ajomatka takaisin kotiin oli silkkaa tuskaa. Mandariinin kokoisia lumihiutaleita (no ehkä vähän liioittelen) tuiskutti vaakatasossa tehden näkyvyydestä surkean. Kello ja kilometrit tuntuivat kuluvan etanan vauhdilla. Onneksi pääsin kuitenkin ehjänä kotiin klo 05.00 . Parin minuutin pohdinnan jälkeen päätin heittäytyä peittojen alle koisimaan pariksi tunniksi. Klo 8.00 olinkin sitten "pirteänä" töissä...

Loppukommentit

Koiraharrastus ei ole täysijärkisen ihmisen hommaa. Jos haluat, että sinulla on oma elämä, olet mukavuudenhaluinen ja haluat, että sinulla on aikaa, älä sekaannu koiramaailmaan. Lisäksi tähän menee tuhottomasti rahaa, etenkin jos hommat pissii reisille jossain kohtaa. Pitäisi varmaan laskea, mitä tämä astutusprosessi kaikkineen tulee maksamaan. Ihan pikkuhiluista ei nimittäin puhuta.

Kiitoksia täytyy jakaa Outille, kasvattajan henkisestä tuesta ja korvaamattomista neuvoista, Monicalle siitä, että otti Siran yöpymään luokseen todella lyhyellä varoitusajalla, Katjalle, joka lupautui kuskaamaan Siran tänään uudelleen uroksen luo, sekä tietenkin uroksenomistajalle, Tiialle suunnattomat kiitokset!

Ja vielä pari kuvaa Sirasta tähän (uroksesta minulla ei valitettavasti ole kuvia)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Hevoskuvausta, pitkästä aikaa

Hankittuani ennen joulua itselleni studiosalamat, olen suunnilleen linnoittautunut kamerani kanssa sisätiloihin puuhastelemaan. Lämpimämmät ilmat ja aurinko kuitenkin houkuttelevat pahemmatkin möröt koloistaan, joten päätinpä minäkin raahata kalustoni tallille.

Kuntoni on talven aikana rapistunut hurjasti, sillä lumessa tarhojen takana tarpominen vei jalat ihan hapoille. Mistä se johtuu, että paras valo/kuvakulma on saatavilla juurikin sieltä minne et halua mennä? Ponnisteluni olivat sitäpaitsi käytännössä turhia, koska Lillon ja Poni lopettivat riehakkaat leikkinsä ja seurasivat mieluummin minun kärsimyksiäni aidan vieressä notkuen. Kiitti vaan. Onneksi vauhtia oli kuitenkin luvassa hieman myöhemmin Briinan ja Sissin tutustuessa toisiinsa kentällä. Neideistä näyttäisi tulevan oikein hyvät ystävykset.
                                                                Lillon ja Poni


Briina ja Sissi
Angela