torstai 10. maaliskuuta 2011

Ei aina niinkuin elokuvissa...

Tällä hetkellä elämäni pyörii suunnilleen kokonaan suursnautserini Siran ympärillä. Toiveissa olisi, että neiti putkauttaisi maailmaan pentueen, mutta hommapa ei olekaan ihan niin yksinkertaista kun voisi luulla...

Harmeja nro 1
Siran juoksut viivästyvät muutamalla viikolla, mikä aiheutti hieman harmaita hiuksia, muttei kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei saisi hiusvärillä korjattua.

Harmeja nro 2
Juoksut alkavat. Kasvattajan kanssa iloitaan hyvästä ajoituksesta, sillä normaalien laskukaavojen mukaan tärpit ajoittuvat minun viimeiselle "lomaviikolle". Varataan aika progetestiin, joka näyttää todella pieniä lukemia. No, ei muuta kuin uutta testiaikaa varaamaan. Taas näyttää alhaista lukemaa. Kolmannen progetestin jälkeen alkaa jo kaljuuntumisen uhka olla todellinen, sillä arvot eivät vaan nouse. Vuorokausia alkaa olla mittarissa jo enemmän kuin tarpeeksi. Hommaa hankaloittaa myös se, että minulla on juuri alkanut ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa, joten en voi pitää vapaapäiviä.

Lopulta päätämme kasvattajan kanssa, että lähdetään sokkona sotaan. Siralle siis sovitaan treffit komean uroksen kanssa toivoen parasta ja peläten pahinta.

Harmeja nro 3

Eilen lähdin kiireenvilkkaa töiden jälkeen ajamaan Sira kyydissä muutaman sadan kilometrin matkan uroksen luo. Toiveet ja odotukset ovat korkealla. Matka taittuu ripeästi ja mutkattomasti. Huomautuksena vain sanottakoon, että juoksuinen narttu haisee ihan kauhealle.

Perillä meitä odotti todella innokas suursnautseriuros. Sira on ilmeisesti tullut emäntäänsä ja on siis todella hitaasti lämpenevää sorttia. Uros piti juoksuttaa ensin melkein näännyksiin, ennen kuin mikään läheisempi kontakti tuli kysymykseenkään. Tässä vaiheessa rupesi sulhasen into olemaan sen verran kohollaan, ettei se malttanut edes hypätä kunnolla. Ei muuta kun piskit jäähylle, omistajille kahvia koneeseen ja uusi yritys. Epätoivo ja kylmyys olivat tässä vaiheessa jo ottaneet ihmisistä vallan. Itse olin melkolailla tyytynyt siihen kohtaloon, ettei astutus onnistu. Luonto kuitenkin päätti toisin ja hupsheijakkaa koirat olivat nalkissa. 18minuuttia lisää värjöttelyä pakkasessa, sitten Sira autoon ja puhelin kierros käyntiin. Varmuuden vuoksi päätimme kasvattajan kanssa, että tänään on uusi astutuspäivä, eli Sira jäi vielä reissuun. Perjantaina saan sitten ajella hakemaan sen kotiin.

Harmeja nro 4 

Ajomatka takaisin kotiin oli silkkaa tuskaa. Mandariinin kokoisia lumihiutaleita (no ehkä vähän liioittelen) tuiskutti vaakatasossa tehden näkyvyydestä surkean. Kello ja kilometrit tuntuivat kuluvan etanan vauhdilla. Onneksi pääsin kuitenkin ehjänä kotiin klo 05.00 . Parin minuutin pohdinnan jälkeen päätin heittäytyä peittojen alle koisimaan pariksi tunniksi. Klo 8.00 olinkin sitten "pirteänä" töissä...

Loppukommentit

Koiraharrastus ei ole täysijärkisen ihmisen hommaa. Jos haluat, että sinulla on oma elämä, olet mukavuudenhaluinen ja haluat, että sinulla on aikaa, älä sekaannu koiramaailmaan. Lisäksi tähän menee tuhottomasti rahaa, etenkin jos hommat pissii reisille jossain kohtaa. Pitäisi varmaan laskea, mitä tämä astutusprosessi kaikkineen tulee maksamaan. Ihan pikkuhiluista ei nimittäin puhuta.

Kiitoksia täytyy jakaa Outille, kasvattajan henkisestä tuesta ja korvaamattomista neuvoista, Monicalle siitä, että otti Siran yöpymään luokseen todella lyhyellä varoitusajalla, Katjalle, joka lupautui kuskaamaan Siran tänään uudelleen uroksen luo, sekä tietenkin uroksenomistajalle, Tiialle suunnattomat kiitokset!

Ja vielä pari kuvaa Sirasta tähän (uroksesta minulla ei valitettavasti ole kuvia)

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti astutus olis onnistunut teillä, meilläkin astutettiin koira reilu viikko sitten ja nyt jännätään mitkä ovat tulokset :)

    VastaaPoista
  2. Toivotaan parasta, molempien koirien kohdalla. =)

    Juuri sain tiedon, että Sira on onnistuneesti astutettu toiseen kertaan, tälläkertaa ilman mitään harmeja tai sähellyksiä. ^^

    VastaaPoista