keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kuvauksista, kuvaajista ja vähän koiristakin

Aikaisemmassa postauksessani (Jukka Vähälummukan mallina) kirjoittelin hieman "malleilusta" ja sen eri puolista. Eilen soittelin erään kaverini kanssa ja juteltiin kuvaus/malleilu asioista. Kaverini kertoi hyvän esimerkin juurikin tästä alan varjopuolesta. Mikään ei takuulla pilaa kuvausfiilistä yhtä hyvin kuin ahdistava kuvaaja. Kuvaushetki on kuitenkin suhteellisen "henkilökohtainen" ja jollain asteella intiimi juttu, etenkin jos todella annat kaikkesi valoissa. Ideahan on puhtaasti siinä, että kuvattavan kuuluu näyttää mahdollisimman hyvältä ja kuvaajan tulisi rohkaista mallia, muttei kuitenkaan ylittää hyvän maun rajoja.

No, ystävälleni oli osunut kuvaajaksi tällainen "limasetä", jonka mielestä oli ilmeisesti ok ensimmäisellä tapaamisella laukoa asiattomia kommentteja mallinsa takapuolesta ja oli kuulemma kaikinpuolin muutenkin ahdistava. Miettikääpä millaista on olla tuollaisen ihmisen kanssa kaksin suljetussa tilassa ja vielä yrittää näyttää hyvältä? Kyllä, mallien elämä on helppoa, hauskaa ja turvallista... Tämän takia olen ihan tyytyväinen rooliini kavereiden (ja itseni) harjoitusvastustajana. (Eipä sillä, ei mulla riittäisi muutenkaan meriitit pidemmälle tässä touhussa, psyykkeestä puhumattakaan.) Onneksi suurinosa kuvaajista on kuitenkin asiallisia ja mukavia, mutta ainahan joukkoon muutama mätä omena mahtuu...

Omalla kuvausrintamalla on nyt ollut hiljaista, jos ei lasketa koirien kuvaamista iLuurilla, mutta siihen on luvassa muutosta. Ainakin kahta kaunista naista pitäisi kuvailla aivan näinä päivinä. Toiselle onkin jo suunnitteilla muutama ihan käypä konsepti joista kahdesta malli on jo tietoinen (ainakin suurinpiirtein) ja jopa suostuvainen näihin. Toiselle pitäisi vielä vähän zoomailla ideaa, jotain tosin on jo alustavasti mielessä. Tarkoitus olisi tehdä vähän studiotreeniä, sekä mahdollisesti ulkokuvausta, johon tarvitsisin assarin. Kiinnostaisiko ketään toveria seisoskella metsässä hyttystenruokana tässä joku ilta?

Koiraosastolle kuuluu hyvää. Eilen kyselin naapurinsedältä, onko pentu itkeskellyt kun olen poissa. Naapuri katsoi minua kovin hämmästyneenä ja sanoi, ettei ole kuullut mitään. Naapurini on siis joko A) kuuro tai B) aivan liian kiltti, sillä tuo pikku s*atana kiljui eilen aamulla suoraa huutoa kun lähdin töihin, lisäksi mokoma narisee öisin siinä about kolmen aikaan. Kai tuokin joskus loppuu... EHKÄ... Pentu aiheutti minulle kuitenkin myös pienen ylpeydenhetken kun naapurin kanssa jutustelin. Kesti hetken ennen kuin Saaga reagoi naapurinsedän olemassaolon, mutta kun hänet huomasi, lähti samantien pinkomaan kohti. En uskonut hetkeäkään, että kakara pysähtyisi käskystä, mutta kokeilin kuitenkin. Ihan tavallisella äänellä kutsuin nimeltä ja mitä ihmettä! Kakara 8vk pysähtyy, kääntyy ja tulee innosta puhkuen luokse. Ilmeeni oli takuulla melko priceless (ja aina vaan parani kun naapuri kehui hyvin koulutettuja koiria....). Otettiin myös hieman olohuonetottista. Ekat seuraamisharjoitukset sujuivat mallikkaasti. Tuosta pennusta tulee vielä oikein kiva peli!

Jottei tämä postaus jäisi aivan vailla kuvamateriaalia, isken tähän yhden vanhan kuvan yhdestä suosikkikuvattavistani, eli Ellasta.


Mitähän hauskaa sitä keksisi loppuviikoksi? Lauantaina olisi synttäritkin. Pitäisikö olla hurja ja lähteä ulkoiluttamaan itseään viikonloppuna?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Maanantaiangstia

Näin arjen ensimmäisenä päivänä ajatukset alkaa lipua takaisin normaaliin pentuhuuman pilvilinnoista. Heti aamusta tein taas kerran mielenkiintoisen löydön selaillessani kuvagalleriani tilastoja. Löysin jälleen luvattomasti kopioidun kuvan Ponista jostain random blogista. Pieni murhe sinänsä, mutta ärsyttää niin pirusti. Ei siinä mitään jos olisi lupaa kyselty, mutta kun sitäkään ei olla vaivauduttu tekemään. Opetelkaas nyt ihan oikeasti lapset (ja vähän vanhemmatkin) ne kuvien kopioimiseen liittyvät säännöt. Jos niitä kuvia on pakko kopioida, kysykää edes lupa ja laittakaa lähdetiedot esille. Jooko?

Ja seuraava angstauksen aihe liittyykin sitten hevosiin. Tai lähinnä tallipaikkaan. Ponin yksiö on irtisanottu remontin tieltä. Jonkin verran jurpii lähteä siirtelemään tuota otusta. Informaation kulku on tökkinyt pahasti tässä tilanteessa, mutta onneksi olen ollut kaukaa viisas ja tehnyt jo etukäteen suunnitelmia ja vähän järjestelyjäkin. Nyt näyttää siltä, että Poni lähtee tämän kuun lopussa ajo-opetukseen Asikkalaan. Olen aina halunnut hevosen jolla voi myös kärrytellä ja tämä on hyvä väli hoitaa tämä opetuspuoli. Ystäväni Minna on armollisesti (pahaa-aavistamattomana) lupautunut huolehtimaan tästä projektista. Olen siis kohta taas ilman hevosta. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo ja minne Poni asettuu ajo-opetuksen jälkeen.

On se niin mukavaa kun stressitaso pysyy koko ajan vakiona. Olisihan se huutava vääryys jos saisi olla vaikka muutaman päivän vailla minkäänlaista päänvaivaa. Noh... Onneksi nämäkin "murheet" ovat melko helposti hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä. Nyt siis lisää kahvia koneeseen ja kohti uusia pettymyksiä haasteita.

Tämän kuvan löysin siis sattumalta jostain random blogista.

Elämän sisältöä

Näin se ensimmäinen viikonloppu riiseneiden kanssa vierähti. Tämä päivä on mennyt kuten eilinenkin; paljon ulkoilua ja leikkiä, sekä ihan pikkuisen erilaisten asioiden harjoittelua. Ensimmäinen virallinen "hihnalenkki" tuli tehtyä. Olen tosi ylpeä pikkupennusta joka käyttäytyi kuin isot koirat ainakin.

"Pikku-Toscanassa" kirmaamassa

Toden totta elämässä on enemmän sisältöä kun koirat on kotona. Joskin täytyy myöntää, että tottuminen kahteen, parrakkaaseen mustaan varjoon, sekä palvoviin katseisiin saattaa viedä tovin. Kuukauden täydellisen eläimettömyyden (kissaa lukuunottamatta) aikana olen pohtinut mitä ihmettä lemmikittömät ihmiset tekevät aikansa kuluksi? Siis ihan oikeasti? En varmaan koskaan elämäni aikana ole ollut niin tylsistynyt, että olen imuroinut kahdesti päivässä, puhumattakaan siitä, että tiskaaminen tuntuu houkuttelevalta ajanvietteeltä. Olen lukenut pari kirjaa viikossa, tehnyt typeriä photoshoppailuja ja lojunut toimettomana. En kertakaikkiaan pystyisi elämään noin jatkuvasti. Koirat on minulle ehdottomasti sellainen asia, joista en voisi mitenkään luopua. Melkein kaikesta muusta kyllä. Kamerastakin (tosin pitkin hampain). Onneksi tuollaista valintaa ei tarvitse tehdä.

Loppuun söpöilykuvia Saagasta. Voiko mikään olla noin suloinen? 




lauantai 2. heinäkuuta 2011

Lauma koossa


Vihdoin sain rakkaan Sirani kotiin. En ilmeisesti ollut ainoa, jolla on ollut hieman ikävä... Sira ei päästä minua hetkeksikään silmistään. Pikkuinen Saaga on myös ollut todella reipas. Koko automatka (reilu 5h) meni kiltisti nukkuessa paria pysähdystä lukuunottamatta. Ensimmäinen yökin meni oikein rauhallisesti. Vain kerran piti nousta viemään pikkuinen pihalle.

Tänään ollaan harjoiteltu yhdessäoloa. Ollaan käyty kahdesti "metsäretkellä" tuossa viereisessä metsässä ja harjoiteltu ihan pikkuisen katsekontaktia. Saaga on todella reipas pikku pentu. Eihän tuo vielä paljoa muuta tee kun syö ja nukkuu, mutta hyvä niin, koska pian nukkuminen vähenee ja valveillaolon vauhdikkuus lisääntyy... Sira oli onnesta soikea päästessään mukaan kun fillaroin ABC:lle. Siran kanssa otin aamulla vähän "takapihatottista" ja mammakoira oli ihan liekeissä.

Nyt vasta ymmärrän kuinka tyhjää täällä kämpässä on ollut ilman koiria. En voi lakata tuijottelemasta näitä kahta. Minun kauniit, täydelliset suursnautserini. Mutta niinhän se taitaa olla, että "kerran koiraihminen, aina koiraihminen". Näitä ilman elämästä puuttuisi paljon.

Sunique Sira "Sira"

Sunique Valkyria "Saaga"

"Äiti, mitä sulla on kaulassa?"
 
"No niin... Tännepäin lapsi..."

Olen niin kovin iloinen, että laumani on kotona. =)

P.S. Outille kiitos uskomattomista koirista! Tällaisia ei ihan joka nurkalta löydy. ;)

 

torstai 30. kesäkuuta 2011

Addiktio?

En yleensä kirjoittele shoppailuistani, mutta nyt on aivan pakko. Viimehetken "paniikkiostokset" kun ovat speciaalini, toteutin taktiikkaa tälläkin kertaa. Töiden jälkeen hipsin kiireenvilkkaa Mustiin & Mirriin tutkailemaan valikoimia ja hypistelemään toinen toistaan ihanampia uutuuksia, sekä vanhoja suosikkeja. Otin jopa kuvia "saaliista", tosin vain puhelimella.


 Saagan ensimmäinen oma panta <3

Mukaan tarttui:
- Pentupanta Saagalle (pinkki, tuliko yllätyksenä...)
- Puruluita
- Skunkkiraato (laiskana ihmisenä en millään jaksaisi siivota päivittäin pehmolelujen sisälmyksiä kämpästä, joten onneksi nykyään saa ostaa pelkät "nahat")
-Psykehiiri (ainakin Gille rakastaa sen omaa "Sinistä Hiirtä", joten ehkä Saagakin tykkää...)
- Narulelu
- Klikkeri pinkillä ranneremmillä (sopii treenivaatteiden väriin)

Tein samalla inventaarion vanhoihin koiratarvikkeisiin, jotka ovat muutosta tähän päivään asti olleet pahvilaatikossa. Minulle heräsi pieni epäilys, että minulla saattaa olla jonkinlainen addiktio pantoihin ja hihnoihin. Niitähän oli vaikka kuinka paljon! Rehellisesti sanottuna en ole koskaan tajunnutkaan paljonko näitä on oikein kertynyt...

Pannat ja hihnat (ja parit valjaatkin)

Treenivermeitä
(tästä kuvasta puuttuu vielä kahdet treenihousut, "huonon kelin liivi", sekä liuta leluja)


Ajattelin listata muutamia suosikkejani...

"Goljat"

Tämä panta on ehdoton lempparini. Yksinkertainen, kestävä, helppo pujottaa koiran kaulaan, sekä myöskin näyttävä.

Arkivermeet


Isolenkkinen ketjukurkkari ja superkevyt talutin ovat eniten käytössä "kotioloissa".

City- pannat



Ihmistenilmoille mentäessä on (tottakai) laitettava edustavampaa vermettä koirallekin. Ei kai sitä nyt voi mennä citylenkille kulahtanut panta kaulassa? Punainen niittari on aivan uusi. Heidi E. toi sen Siralle "mammalahjaksi". Sira kiittää!  =)

Panta-addikti tässä siis hei! Näitä ei ilmeisesti voi olla liikaa, sillä haaveilen mm valkoisista nahkapannoista ja hihnoista molemmille koirille. Treenivermeitäkin pitäisi ostaa lisää ja uudet "jokasään treenihousut" olisi kivat (olettaen että tälläkertaa saan "jokasään palveluskoiran", jota huvittaa puuhastella myös muulloinkin kuin auringonpaisteessa). Kyllä! Tähän(kin) harrastukseen saa menemään kaikki rahat (ja vähän päälle). Rakastan välineurheilua.

No joo. Fiilikset ja ajatukset alkaa olla jo melkolailla "koiramaisia". Viimeinen yö ilman koiria edessä. Soittelin tänään treenipaikkaa Siralle (ja toki itselleni) ja näillä näkymin pääsemme mukaan kokeilemaan pelastuskoiratreenejä. Kämpänkin olen ehtinyt jo laittaa "koiraystävälliseen" kuosiin. Ihana jännityksen tunne. Aion nauttia tästä täysillä, sillä tiedän kokemuksesta, että minua tulee huomisesta alkaen v*tuttamaan monta, monta kertaa ja hermoni ovat usein koetuksella. Lisäksi saan monet kerrat todeta olevani koiriani tyhmempi (ei toki tule yllätyksenä)... Tiedän myös, että saan monia onnistumisen tunteita, uusia oivalluksia, saan paljon liikuntaa ja tapaan uusia kiinnostavia ihmisiä. Ja kaikki tämä vain siksi, että minulla on koiria.

Julkaistaanpa nyt vielä ensimmäinen kuva uudesta tulokkaasta:

Sunique Valkyria "Saaga"


tiistai 28. kesäkuuta 2011

Ellan kanssa treenailua

Tänään sain pitkästä aikaa olla jonkun muun kuin itseni kuvattavana. Ella halusi treenailla valoja, kuvaamista ja photaria, joten hän sitten reippaana tyttönä fillaroi tänne minun kämpilleni välineistöni ääreen. Meillä oli oikein mukavat kuvauskekkerit, ei niin kovin vakavat, vaikkakin yritin neuvoa ja opastaa parhaan kykyni mukaan tarvittaessa.

No, pidemmittä höpinöittä ensimmäisen setin kuviin. Tarkoituksena oli tehdä helppoja "goottikuvia". Tuulikoneen virkaa toimitti hiustenkuivaaja (jonka onneksi saa puhaltamaan myös kylmää). Ensimmäinen kuva laiteltiin yhdessä, mutta toisen Ella saikin sitten fiksailla ihan itse. Tykkään näistä kuvista paljon. Kiitos Ella!



Toisen setin kanssa päätimme vähän pitää omaa hauskaa. En olekaan pitkään aikaan mennyt suihkuun vaatteet päällä. Märkä paita on muuten melko äkkiä kylmä näin kesälläkin, mutta mitäpä sitä ei hyvän kuvan eteen tekisi... Photaroinnin hoidin itse koska olen malttamaton ja halusin kokeilla uusia juttuja heti, enkä hetken päästä. Iso kiitos Millalle toimivasta sadetutoriaali -vinkistä. Tätä kuvaa oli todella, todella hauska tehdä ja siitä jopa tuli juuri sellainen kuin alunperin halusinkin. =)